Mikä oli Jeesuksen opetuslasten ongelma? Se oli epäusko. Pietari kielsi, Juudas kavalsi, Tuomas ei uskonut. Johannes Kastajakin epäili vankilassaan. He pyysivätkin Jeesukselta: ”Lisää meille uskoa.” Mutta Jeesus sanoi vain heille ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran...”
Sopiiko tähän raamatulliseen kontekstiin millään tavalla ajatus uskosta valintana, päätöksenä tai ratkaisuna? Aitoon uskoon kuuluu myös sen kääntöpuoli eli epäusko joka sai Jeesuksenkin huutamaan ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” Ainoastaan taikausko on omasta mielestään ehdottoman varmaa.
Sopiiko tähän raamatulliseen kontekstiin millään tavalla ajatus uskosta valintana, päätöksenä tai ratkaisuna? Aitoon uskoon kuuluu myös sen kääntöpuoli eli epäusko joka sai Jeesuksenkin huutamaan ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” Ainoastaan taikausko on omasta mielestään ehdottoman varmaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei epäusko ole sama asia kuin epäileminen. Epäusko on tietoista Jumalan sanaan kohdistuvaa torjuntaa kun taas epäileminen on inhimillistä ja siitä ei, kuten sanoit, ole edes uskovaisetkaan vapaita.
Usko itse asiassa ei ole evankeliumin varsinainen päämäärä eikä uskomisellamme ole (oikein ymmärrettynä) mitään itseisarvoa, vaan uskolla on VÄLINEarvo pelastumisessa. Uskoa on sanottu kädeksi joka tarttuu kiinni evankeliumin lupauksiin.
Kuitenkin Raamattu opettaa, opettipa itse Herra Jeesuskin että ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle, so. päästä taivaaseen. Ei kuitenkaan usko itsessään ole syy armoon joka on kaikkien maailman imisten osaksi tullut, vaan syy on Jumalan Pojan armotyö Golgatan ristillä!
Nimittäin: kaikki maailman ihmiset on sovitettu Jumalan kanssa jo ennen uskomistaankin! Sen tähden pelastus ei ole palkka uskomisesta vaan usko ainoastaan ottaa vastaan evankeliumin lupaukset. Anteeksianto on jo hankittu ennen kuin uskoimme oikeammin jo ennen syntymäämmekään. Kuinka siis uskomisellamme olisimme ansainneet syntimme anteeksi? Se on armoa!
Usko ei ole ihmisen valinta, ei ratkaisu eikä päätös. Se on Jumalan lahja. Armolahja!
Kristus ei huutanut ristillä epäuskoisena kuten väitit vaan Hän huuti sen ihmisyytensä puolesta, kantaessaan MEIDÄN syntivelkaamme ja huudollaan Hän osoitti tulleensa itse Jumalan hylkäämäksi MEIDÄN syntiemme tähden, meidän puolestamme joiden olisi syntiemme takia kuulunut tulla Jumalan hylkäämiksi. Mutta Kristus huusi meidän sijastamme näin sillä Hän todellisesti kantoi ruumiissaan ristille kaikki ihmiskunnan synnit, Hän tuli synniksi meidän tähtemme, Hän tuli hyöjätyksi meidän tähtemme mutta Hän ei voinut jäädä hyljätyksi koska Hän oli Puhdas ja viaton Jumalan Karitsa.
Kuolema ei voinut häntä pitää, sillä ei ollut valtuuksia sillä kristus astui kolmantena päivänä ylös kuolleista ja ylösnousseitten esiekoisena hankki meille jotka uskomme Hänen päällensä. iankaikkisen elämän ja ylösnousemuksen autuaan aamukoiton!