Susi luonnossamme vai ihminen - ihmiselle susi ?

Ei sutta ja ihmistä voi verrata muussa kuin kumpikin laumaeläimiä, ihminen on paha tietoisesti, susi toimii pitkälti vaistojen varassa. Mun puolesta susi ynnä muu elo kuuluvat osaksi luontoamme, petoeläinten määrä on pidettävä rajallisena.

Susien kaatoluvista on täälläkin ollut puhetta. Jopa meillä kotona mielipiteet ovat jakautuneet. Minä puolustan susia ja niiden kuulumista metsiemme eläinkantaan luonnollisena ja toivottavana. Kunhan vain niille riittää ruokaa ja laumat eivät kasva liikaa. Todennäköisesti olisin eri mieltä jos olisin pienviljelijä jolla on pari koiraa ja muita kotieläimiä susialueella korvessa.

Me törmättiin koiran kanssa suden järsimään raatoon viime keväänä. Kyllä se vähän ravistutti. On niin helppoa istua kerrostalossa puhumassa villistä luonnosta...

Mutta onhan ne luonnollinen tapa pitää peura- ja kauriskannat edes vähän kurissa. Ne ovat viime vuosina lisäntyneet, eikä ne edes pelkää enää ihmistä. Ennen oli niin, että hirviä oli paljon, jäivät tollottamaan. Valkohäntäpeuroja ei näkynyt kuin harvoin, silloinkin korkeintaan se pomppiva valkoinen huutomerkki. Nyt ovat osat vaihtuneet. Meillä ainakin. Peuroja ja kauriita on paljon, näen joka viikko. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt hirven. Vuosi sitten?

Olen kuullut että metsästäjät ei niin tykkää näistä "pienemmistä" lihoista. En tiedä pitääkö paikkansa. Mutta sudella ei taida olla niin väliä. Sillä on suden nälkä, hehe..

Ihminen ihmiselle susi. Sori, meinaa tulla taas novelli, sun vika kun ymppäsit kaksi kiinnostavaa samaan aiheeseen :)) Mulla on oma uskonto, jonka perustana on ihmisen hyvyys. Jos minulta kysytään, ja niinhän sä teit, niin "pahuus" on ihminen joka on rikki, vioittunut. Aika usein lapsuudessa. Mutta on niitäkin, joiden persoonallisuus on viallinen jo syntymästään. Uskon että on kyse aivojen hormooneista ja muista välittäjä-aineista, niistä puuttuu jokin, ja tulevaisuudessa pystytään hoitamaan tällaisia. Eli psykopaatit ja sosiopaatit ovat kohta muisto vain. Koska uskon ihmisiin.

Aina kun puhun tästä mun ideologiasta, tulee kuraa niskaan. "Olet liian naiivi", jne. Ja eteeni ladataan kaiken maailman esimerkkejä pahuudesta. Toivon että kunnioittaisitte toisen uskontoa. Minulle tämä uskonto on yhtä tärkeä kuin jollekin toiselle Luoja ja Jeesus. Ilman sitä olisin luovuttanut jo monta kertaa. Jos se otetaan minusta pois, menetän samalla pohjan koko elämälle.

Susi ei ole ihmistä tappanut Suomessa yli sataan vuoteen. Huono perustelu!

Miksei susi ole tappanut ihmisen lasta yli sataan vuoteen?
Koska sudet hävitettiin Suomessa sukupuuttoon!

"Nykyisessä susikeskustelussa viitataan usein siihen tosiasiaan, että susi tappoi ihmisen Suomessa viimeksi vuonna 1881. Harvoin mainitaan, mitä tapahtui vajaan kahden vuoden aikana ennen sitä. "
Hesari 25.10.2017 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005422468.html?share=a1ffa29a74a3f2414185b7de601a1d30
"Sudet tappoivat 22 lasta 1800-luvun lopussa, ja siksi ne kaikki tapettiin – ”Se hyppäs sielt yli aira ja löi käpäläns mun olkapäil”, kertoo Susi-Iita nauhoitteella
Susien tekemät lasten surmat Turun seudulla johtivat hukkien hävittämiseen sukupuuttoon Suomessa. Kuuntele tämän jutun lopusta Susi-Iitan kertomus siitä, kuinka susi hyökkäsi hänen kimppuunsa lapsena."

Taidan olla 1eeron linjoilla susikysymyksessä. Ja täytyy myöntää, että vähän tuli ikävä olo, kun eräs tuttu lähetti FB:iin kuvan suden raatelemasta koirasta (Ilomantsissa).

Pari kertaa olen autosta nähnyt yksinäisen suden. Säikyn oloinenhan se oli ja suhteeni suteen on aika neutraali. Susi ja käärme ovat sellaisia, jotka tulevat mielestäni vihatuiksi syyttä suotta. Niissä ei nähdä mitään hellyttävää, kuten jopa karhussa voidaan nähdä.

Mitä ihmisluontoon tulee, koen, että meissä kaikissa on valmiudet sekä hyvään että pahaan ja niinkin, että iän myötä jyrkät rajalinjat laimenevat. Mustavalkoinen näkemys saa lisää sävyjä.
"Vaikeitten" lähimmäisten kohdalla sietokykyäni on lisännyt taju ihmisen haavoittuvuudesta.
Kukaan meistä ei ole itseään tehnyt.

Susi on ilkeä eläin jos se on nälkäinen, ja ajtelkaa sehän lisääntyy kuin koira, joka vuosi vähintäänkin kaksi pentua, ja riittääkö niille luonnossa enää ruokaakaa ellei niitä tapeta vuosittain.

Minä pelkään lastenlasteni puolesta kun joutuvat nuorimmat kulkemaan jalkaisin pari kilometriä synkän kuusikon keskellä menevää yksityistietä, aamulla on pimeää, samoin illalla kun kotiin kulkevat.

Karhut onneksi nukkuvat talvet, niitäkin siellä on tallustellut sienestäjiä vastaan.

Minulla on hyvin ikäviä kokemuksia.

Koko ajan ne ahdistelee lähipiiriämme ja lapsiamme ja ei usko kun yritetään sanoa niille että pysykää poissa.

Toimittajanplanttuja tarkoitan:)

Sus siunakkoon, pelkään melkein jos susi vaikka hyppää junaan jolla matkustan joskus kohti pöndempiä tienoita.

Hehehehee jo kertoikin tuon ´´huonon perustelun´´ taustan perustellen.
Aina sitä hoetaan, ihanko tarkoituksella vai eikö asiasta ole tietoa. Tietyt tahot sitä peittelevät.
En minä ymmärrä, että Suomessa susia erityisesti vainottaisiin, saa niitä metsissä asua, sinnehän ne kuuluukin.
Kannanhoidon pitäisi olla sitä, etteivät tule liian kesyinä nurkkiin pyörimään.
Niitä ihmisiä pitäisi kuunnella, joille susista on ollut huolta ja haittaa.
Jos petojen kannat leviää holtittomasti, niille voi tulla ruokapula, silloin ne tulevat yhä rohkeammaksi.
On myös väärin puhua susien sukupuutosta. Siperiasssa, Alaskassa, Kanadassa niitä riittää satoja tuhansia ja siellä on myös erämaita asujaimikseen ja riistaa.
Ihminenhän on kaikkein tunnetuin peto. Saa paljon pahaa aikaan pahuuttaan ja ymmärtämättömyyttään.
Minulle ei kukaan ole näyttänyt hamppaitaan, enkä minä kenellekään.

Muistui mieleeni, muutama vuosi sitten, kun idän ihmisiä oli lakkoja poimimassa Lapissa. tänne tuotettuna.
Yksihän kerkesi kännykkään sanoa, että on kuin suuri koira, hyökkää. (muistaakseni japanilainen)
Sitten asia vaiettiin mediassa kuoliaaksi.
Siitähän sitten tihkui tietoja, että susi tappoi hänet, muttei siitä kerrottu julkisesti.

Monia susia liikkuu ihmisten joukossa.

Susi on pedoista se, joka häiritsee eniten omassa elinpiirissä. Vaikka kuinka positiivisesti suteen suhtautuisi, todellinen asenne paljastuu vasta sitten, kun susilauma alkaa elellä lähistöllä. Samoin sudet haittaavat koiria metsissä treenaavia ja koirilla metsästäviä. Ihmisellä on vaistoimintaa eli itsesuojeluvaisto. Se herää, kun lähistöllä on petoja tai pedon lailla käyttäytyviä ihmisiä. Omaan perheeseen on susilauma aiheuttanut surun koiran menettämisen vuoksi. Tosin yhden koiran tappoi naapurin mies hakkaamalla. Vaakakupit ovat tasan.

Luonnossa elävistä susista minulla ei ole käytännön kokemusta, koska havaintoni susista ovat kotoisin telkkarista, kirjoista ja Korkeasaaren susiaitauksista, missä olen vieraillut aidan sillä puolen, jossa sanotaan, että susia ei pidä ruokia eikä liian lähelle verkkoa sovi mennä. Suhtautuisin varmaan hieman toisin, jos asuisin mökissä jossain kaukana itärajalla ja susi olisi syönyt vahtikoirani tai muita kotieläimiä.

Pidän kaikista koirista, niinpä pidän myös susista. Dokumenttien mukaan se on itse asiassa arka eläin, joka kaihtaa ihmistä. Susi huolehtii ihmistä paremmin jälkeläisistään . Susi tappaa yleensä syödäkseen ja ihminen on tehnyt parhaansa hävittääkseen sen metsästysmaita.
Luonto tekee virheitä ihmisen kohdalla, on luonne- ja muita vikaisia, niin myös muissa lajeissa. Ilman lauman tukea susi häiriintyy, niin myös ihminen, seurauksia luemme lehdistä päivittäin ihmisen kohdalla, susista harvemmin. Kuitenkin suhtautuminen on siten ristiriitaista, että jos susi jostakin syystä ulvoisi oveni takana, ampuisin sen. Ihminen on susi myös sudelle.

Yleensä olen uskonut ihmisten hyvyyteen, mutta muunkinlaisia mietteitä on nyt tullut, ihminen voi olla jopa hyeena ihmiselle.

Ei Suomesta sudet lopu, Venöjältä niitä tulee koko ajan lisää, jopa kasvattavat niitä, kai ne saa tapporat niistä, ensin kun kasvattaa ja sitten tappaa ja vie nahkan nähtäväksi, kaksinkertainen hyöty, nahka ja tapporaha :)

Ihmis-sielun syvyyksissä oleva "susi" on pahempi kuin luonnossa vapaana juoksenteleva eläin, jota myös sudeksi kutsutaan.
Sensijaan ihmiset joiden pitäisi hallita, kahlita sielunsa sutta, ruokkivat tätä, kasvattaen sitä, elämä, elämältä vaarallisemmaksi.

Minullla on useita kokemuksia siitä, kun ihminen on toiselle lajikumppanilleen susi. Osa niistä on henkilökohtaisia, mutta suurin osa kuitenkin toisiin ihmisiin kohdistuvaa pahuutta.

Jatkuvasti törmäämme ihmisen pahuuteen, jota myös petomaisuudeksi kutsutaan.
Suttahan pidetään kuvaannollisesti pahuuden ruumiillistumana.

Olet onnekas, jos et ole ihmisen "susimaisuutta" henkilökohtaisesti kokenut.
Toisaalta, miten voit sitten erottaa lampaat susista, jos olet kohdannut ainoastaan lampaita?

Minä koen, että on ollut antoisaa ja opettavaista kohdata susimaisiakin ihmisiä. Kohtaamisten myötä pelkoni heitä kohtaan on poistunut.

Luonnossa eläviä susia tai muitakaan petoeläimiä en ole koskaan pelännyt, koska olen syntynyt ja elänyt 17-vuotiaaksi asti todellisessa korvessa, eikä silloin pedoista mitään hälyä pidetty.
Kukaan tuntemani henkilö ei ollut törmännyt karhuihin, susiin tai ilveksiin luonnossa liikkuessaan täällä Pohjois-Savossa.

Nythän tilanne on aivan toinen monestakin syystä, joihin en nyt puutu.
Olen sitä mieltä, että petokannat on pidettävä sillä tasolla, etteivät pedot sentään pihapiiriin tule, vaan niille on jätettävä riittävästi elintilaa ja ravintoa ihmisasutusten ulkopuolelle.
Metsästys on myös yksi keino pitää petokannat kurissa.

kyllä sutta vaan on oikeesti varottava ainaki pientenlasten enkä oo kyllä susiin muuta ku jäljet aikonaa lasten koulutiellä!!!sithä tuliki melkonen muutos aamutoimiin!?linja-auto pysäkille mentii ja haettiin.et sen haitan ne jäljet teki.muut pittäähä susiaki ol,mut ei asutuksien lähellä.eikä vielä "penin"kulmienkaa pääs.vot.

Hmm.., jos ihminen kerran on pahempi, kuin susi, miksi sitten sanotaan, että ihminen on ihmiselle susi.
Vertaus ontuu, Useimmiten ihmisen tekemä pahuus on tietoista, suden motiivit lienevät toisenlaiset.

ARvostan suuresti sitä, että kuulut susisyhmään ja ajat puolestsi tuota tärkeää asiaa.

En ole eläissäni tavannut kumpiakaan susia elämässäni, susia en ole tavannut ja tapaamani ihmiset ovat olleet kilttejä ja ihmisiä ihmisten vaatteissa ja olemuksessa. Pelkkä ilkeily ei mielestäni vielä tee ihmisestä sutta, kyllä siihen paljon rajumpaa tarvitaan.

Olen sitä mieltä, että suomesta voitaisiin ampua joka ainut susi, muutama voitaisiin viedä korkeasaareen ja suurpetokeskukseen(johon ei muuten ole saatu lupaa sudelle, miksiköhän).
Loput hätistetään venäjälle ja torutaan ja uhataan niitäkin, että pysyisivät siellä sitten. Sama homma karhuille ja ahmoille ja villisioillekin.
M
inun suomiluontoon nuo elikot kuuluvat pienissä määrin, hyvin pienissä määrin.

Susi kuuluu Suomen luontoon, ei siitä mihinkään pääse.
Sinne luontoon kuuluu myös muut petoeläimet mutta kanta pitäisi pystyä pitämään kurissa.
Mikään peto ei taida sutta korjata pois muutakuin ihminen, kuitenkin olen sitä mieltä että ainakin suuremmista laumoista ja varsinkin liian lähellä asutusta olevista pitäisi ainakin yksi kaataa niin alkaisivat taas karttaa ihmistä.
Jos ihmistä ei olisi niin olisiko susi ruokaketjun huipulla...?

Tjaa sen tiedän ettei se ainakaan silakka olisi

Tosiaan ymmärrän toisten pelkoa omia lapsiaan ajatellen (koulumatkat sun muut).
Mielestäni asialle pitäisi jotain tehdä ennenkuin tulee ensimmäistäkään uhria.
Tässä asiassa ei voida olla jälkiviisaita.!
Sudella on paikkansa luonnossa mutta siellä sen kuuluu pysyä ja sama koskee ihmistä, ei saa ahnehtia kaikkia maita eläimiltäkään.

Viime kesä oli eka kesä kun siippa ei tappanut kyytä luonnosta sen nähdessään. Näköjään ihminen muuttuu kuitenkin vaikka se muuttuminen on miten olematonta ja näkymätöntä.