Mitro takaisin ja heti

Keksi aloittaja jo jotain omaa elämää itsellesi, kun ei oo muuta kuin lonksuttaa leukojasi tästä jo ajat sitten loppuunkäsitellystä aiheesta!

Mikä kumman jankka SINÄ olet?

Mene vaikka seurakunnan vapaaehtoistyöhön toimittamaan jotain, kun elämässäsi ei ole muuta sisältöä kuin vain märehtiä yhtä ja samaa aihetta!

Ja jos tästä taas sukeutuu samanmielisten jankkaajien pitkät viestiketjut, niin ei voi kuin vain etukäteen todeta että säälittävää tälläiset turhanpäiväiset jankutukset. Keksikää ihmiset elämää itsellenne ja elkää etsikö vain sensaatiota aikanne kuluksi.
Lukisitte vaikka ortodoksista tai muuta kristillistä kirjallisuutta tms.

Kun tälläkin palstalla voitaisiin keskustella monesta tärkeästä ja sielunhoidollisesta asiasta, - niin täällä vain löpistään sensaatioaiheista.

Minusta kyllä lehtiuutisten mukaan näyttää siltä (en ole Ortodoksi), että Mitro on viimeaikoina kyllä palvellut jotakuta aivan muuta kuin Kristusta. Joten ihmettelen vain, että mikä se meidän kristittyjen tärkein asia kirkossa ja uskonelämässä on? Jos se Mitrosta on kiinni, niin suosittelisin kyllä tekemään parannuksen ja turvaamaan Kristukseen. Mitro ei pelasta, eikä Ortodoksinen kirkkokaan, ellei Kristus ole uskon perusta. Ortodoksisen kirkon perustana tietääkseni kuitenkin on Kristus. Pelkkä seurakuntaan kuuluminen ei pelasta, eikä synninpäästön sakramenttikaan, ellei todellista kääntymystä synnistä ja turvaamista Kristukseen ole.

Olipa mitä tahansa tehnyt tai jättänyt tekemättä Mitro-tai kuka tahansa muu-, niin ei ihmisiä siltikään voi tuosta vain dumpata "roskikseen" ja olla, kuin näitä ei olisi ollut olemassakaan. Mitä se sellainen kristillinen "rakkaus" on?!? Toki seurakunnissa pitää jotkut rajat olla, mutta huumorintajuakin soisi löytyvän. Voihan jokainen meistä vähän silloin tällöin joutua fixaamaan käytöstään ja ajattelutapojansa.

Mitro oli usein maisteissa, siitä se lähentely. Työaikana monet papit joutuvat juomaan paljon kahvia ja viiniä.

Ylpeys se on, joka ihmisiä seurakunnissa vaivaa. Ylpeys saa tuomitsemaan toisia, mutta myös olemaan hakematta apua, jos ei itse jaksa enää käyttäytyä hyvin. Ylpeys saa kekkalehtemaan ympäriinsä ja olemaan "liian tuttavallinen", kun ei tajua kunnioittaa toisten rajoja. Toiset ylpeät pääsevät sitten kauhistelemaan, että voi herranjestas sentään. Ihan on saman kolikon kääntöpuolia.

Ettekö te tosiaan keksi muuta kuin jankata Mitrosta?

Olette jankkaajia, juoruilijoita, tuomitsevia, jättäkää Mitro jo rauhaan!
Tässäkin tuomitsija "Ylpeys saa tuomitsemaan toisia", "Toiset ylpeät pääsevät sitten kauhistelemaan, että voi herranjestas sentään".

Lopettakaa ja tehkää itse parannus!