Eksistentiaalista puppua

Miksi aina odotamme kuin jotain suurta ja ihmeellistä olisi tulossa? Ihminen on uskomattoman toiveikas eläin. Entä jos olemme tietoisuudessamme yksin äärettömyydessä, ikuisesti, ja olemme luoneet Maailman, että se peittäisi vielä pelottavamman todellisuuden... Ehkä maailma luodaan muodostamalla haluja, jolloin alkaa muodostua kerroksia tyhjyyteen... Koska energia ei katoa, kaikki energia johtuu jostain aiemmasta energiasta, eli on se seuraus/vastareaktio. Vastareaktioita ei voi välttää, mutta niitä tapahtuu koko ajan lukemattomia yhtä aikaa. Tällöin voisi olettaa että jos panee vastaan itselleen, hilliten ilon ja nautinnon kokemuksia, myös kärsimys helpottaa. Normaalistihan ihminen roikkuu ikäänkuin vain positiivisuudessa, mutta kärsiikin silmittömästi samaan aikaan. Pitäisi etsiä kultaista keskitietä. Vibraatioiden vähentäminen johtaisi koko aaltoilun vähenemiseen, kunnes 0-tila saavutettaisiin ja voisimme kävellä seinien läpi ja lentää ilman halki...?