Joululahjaksi laitan itseni arkkuun

Älä naurata enempää, minä todella harvoin katson teatterissa oikein hyvää elokuvaa, mutta... mikä oli pikkuveljelle lahja: kokonainen armeija pieniä muovisotilaita, edellisellä kerralla sai jo räjähteitä... ISOJA kiinalaisia sekä tulitikkuaskin jotta voi niitä pommitella.

Todella harvoin tulee nykyään käytyä teatterissa oikein elokuvissa, jos on joku oikein mielenkiiltoinen silloin käyn.

Kuka kantaa arkun hänen luokseen?

Siinäpä piristävä joululahja jollekin.

Laita vielä korttiin tuon tekstin perään "/ sama kaupunki" niin eiköhän perille tule :D No, Posti kumminkin sählää paketin kanssa ja saat seikkailla ympäri maata viikkotolkulla. Eli ota riittävät eväät mukaan...

Itseään toteuttava ennuste.

Surullinen tää :(

Miksi et saisi häntä.

Ota pornolehti mukaan, jotta voit katsella isoja tissejä.

Minusta sinun pitäisi arvostaa hieman enemmän (kenties ainutkertaista)
maanpäällistä elämääsi. Elämäsi arvo ei voi olla siitä kiinni, saatko elää
YHDEN TIETYN IHMISEN KANSSA, JOTA ET ILMEISESTI EDES KOVIN HYVIN TUNNE!
Oletko aivan varma, että elämäsi olisi "hänen" kanssaan ja rinnallaan täydellistä?

Ymmärrän, ettei kukaan jaksa TÄYSIN YKSIN! (Ympärillä on oltava ihmisiä, jotka EDES JONKIN VERRAN TUKEVAT, ja YMMÄRTÄVÄT OMAA AJATUSMAAILMAA; tai edes yksi ihminen, joka ymmärtää - ja tarvittaessa tukee,)

Sinun on nyt VAIN ap., elettävä tunti tunnilta, päivä kerrallaan eteenpäin, vaikka se vaikealta tuntuisikin. (On sinun elämäsi hukkaan heittämistä, jos tuhoat itsesi jonkun ihmisen takia josta unelmoit. Unelmissasi nostat hänet jalustalle ja teet hänestä mielessäsi "muita paremman" tai ainakin ITSELLESI SOPIVIMMAN, mitä hän ei todennäköisesti edes ole.)

Toivotaan, että sinulle löytyy ajan myötä TOINEN YHTÄ MIELEINEN,
tai että, polkusi johtaa vielä yhteen ihannoimasi ihmisen kanssa, jolloin TODELLA PÄÄSET
HAVAINNOIMAAN vetääkö hän vertoja ihannekuvallesi. Ehkä vetääkin. MUTTA ENNEN KUIN JOMPIKUMPI EM. TOTEUTUU, sinun on elettävä eteenpäin.

Vuoden, tai jopa parin kuukauden kuluttua ajatus itsesi lopettamisesta voi jo tuntua KAUHEALTA VIRHEARVIOLTA, mitä se todennäköisesti onkin. Saatat ihmetellä, miten olet sellaista voinut edes harkita.

Muista sydänsuruissa: Elä eteenpäin: Tunti kerrallaan. Päivä kerrallaan. Kuukausi kerrallaan.

Ap. eli ALOITTAJA, tunneherkkyys ei ole vain taakka. Se on myös rikkaus. Ajattele miten suurta onnea KYKENET tuntemaan, kun
a) polkunne kohtaavat,
b) polkusi kohtaa jonkun toisen, UUDEN IHMISEN kanssa.

Kaikki kun ei ole IHMISEN OMISSA käsissä. Lujatahtoinen ihminen voi kyllä saada
haluamansa esim. löytää SOPIVAN ELÄMÄNKUMPPANIN, VAIKKA OLISI NIRSOKIN,
mutta ei välttämättä "omalla aikataulullaan".

Tilanteestasi on tehty laulujakin, joten se ei voi olla ennen kokematon:

https://www.youtube.com/watch?v=6CS_XJc2Dak