Otan osaa näiden Raaseporin varumiesten omaisten suruun...
Varsinainen kirjoitukseni koskee ihmisten surua joka iskee täysin yllättäen.
Näyttävät onnettemuudet käsitellään dramaattisesti ja istuksitaan kirkossa.
Mutta yksittäinen suru, joka satuttaa ehkä vain yhtä ihmistä on äärrimmäisen
vakava asia. Eräs Äitinsä menettänyt piti sairaslomaa työnantajan mielestä
liian kauan ja nyt on ihminen leimattu loppuelämäksi. Toisaalta voi joku
peittää surunsa, mutta se leimahtaa väärässä paikassa ja sitten taas, jos
on työyhteisössä se tulkitaan "hermoheikkoudeksi". Voin kysyä: Missä on
ihmisten välinen myötäeläminen? Suru kestää aikansa ja sitten taas kykenee
esiintymään vaikka fariseuksena.
Varsinainen kirjoitukseni koskee ihmisten surua joka iskee täysin yllättäen.
Näyttävät onnettemuudet käsitellään dramaattisesti ja istuksitaan kirkossa.
Mutta yksittäinen suru, joka satuttaa ehkä vain yhtä ihmistä on äärrimmäisen
vakava asia. Eräs Äitinsä menettänyt piti sairaslomaa työnantajan mielestä
liian kauan ja nyt on ihminen leimattu loppuelämäksi. Toisaalta voi joku
peittää surunsa, mutta se leimahtaa väärässä paikassa ja sitten taas, jos
on työyhteisössä se tulkitaan "hermoheikkoudeksi". Voin kysyä: Missä on
ihmisten välinen myötäeläminen? Suru kestää aikansa ja sitten taas kykenee
esiintymään vaikka fariseuksena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumalan sallima tuo kolarointi oli. RKP:n Wallin puolustus ministerinä ollessaan halusi vastoin yleistä mielipidettä halusi säilyttää yhden puhtaasti ruotsinkielisen varuskunnan.
Syyllinen tai syypäät ovat aina olemassa, ne pitää ymmärtää, ettei tilanne pääse toistumaan.
Päättäjien mokaa ei tule sälyttää varusmiehen niskoille.