Koska se oli ajalta, jolloin suomalaiset halusivat itse ottaa vastuun maansa puolustamisesta.
Se ei ollut mitään natosotaa, jossa jenkkisotilaat kuseskevat surmattujen siviilien päälle.
Se ei ollut mitään natosotaa, jossa jenkkisotilaat kuseskevat surmattujen siviilien päälle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja se osoittaa todeksi sen, ettei yksin kannata jdä sodassa suurvaltaa vastaan!
Natoa ei ollutkaan vielä tuolloin.
Jatkosota oli nimensä mukaisesti jatkosotaa talvisodalle. Talvisodan taasen aloitti kommunistidiktaattori Stalin, kun oli ensin sopinut liittolaisensa natsimaan Saksan diktaattorin Hitlerin kanssa itäisen Euroopan etupiirijaosta. Tuon sopimuksen mukaan Suomi kuului kommunisyidiktatoriselle Neuvostoliitolle ja sitä komministidiktaattori yritti toteuttaa hyökkäämällä Suomeen.
NatsiHitler hyökkäsi samaisen sopimuksen mukaisesti läntiseen Puolaan ja heti perään kommunistidiktaattori hyökkäsi itäiseen Puolaan. Toinen maailmansotahan siitä seurasi.
Nykyiset natomaat sitten aikanaan pelastivat Euroopan natsismilta, mutta epäonnistuvat pelastamaan kommunismilta. Kommunistidiktaattori miehitti itäisen Euroopan maat ja liittipä jotkut osaksi kommunistista Neuvostoliittoakin, esim Balttian maat ja piti itäistä Eurooppaa väkivaltaisesti aina Neuvostoliiton romahdukseen saakka, jonka jälkeen nämä vapautuivat ja liittyivät välittömästi Natoonja EU:iin, jonka jälkeen ne ovatkin saaneet rauhassa kehittyä läntisiksi demokratioiksi ja elitaso on huimasti noussut.
Kaksi näistä ei liittynyt, Ukraina ja Valko-Venäjä, jotka ovatkin kovasti jääneet jälkeen kaikessa. Toisessa on raudankova diktatuuri ja toiseen Venäjä on hyökännyt ja miehittänyt osan maasta ja nämä jatkuvat edelleen jo neljättä vuotta.
Suomelle kävi paremmin, kun se pisti hanttiin kovasti. Yksin liittoutumattomana ei tietenkään se ollut mahdollista pitkään tuolloinkaan ja sodassa olevan maan liittolaisten ja avun hankkiminen on haastavaa. Apua on pakko ottaa sieltä mistä saa ja sen ehdoista neuvotteluissa on varmasti heikoilla ja kun lopou alkaa häämöttää, niin apua on otettava niilä ehdoilla jolla sitä saa. Vain Saksa sitä antoi riittävästi ja sehän Suomen olemassaolon sitten pelastikin, vaikka joutuikin suomettumisen kurimukseen muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Verrattuna muihin Neuvostoliiton naapureihin ja Balttian maihin, niin suomettunutkin Suomi oli tuolloin suorastaan paratiisi.