Onko se siis se osa meistä joka ei koskaan katoa ja källeensyntyy? Tuttavani, teosofi vakaumukseltaan, sanoi että mustan maagikon sielu katoaa.
Kuolematon Sielu , minä
Karmanpyörre
25533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos tahdotaan löytää se, joka ei koskaan jälkeensynny, astumme monadisellle eli nirvaaniselle tasolle. Kausaalikehon osa vielä kehollistuu, mutta itse tietoisuus nirvanassa ei koskaan. Se ei ole mahdollista. Tietoisuuden luonne ja laatu nirvaanisella tasolla on siis aivan poikkeuksellinen alempiin tasoihin verrattuna. Viimeinen tietämämme kuolema koittaa, viides kuolema, kun monadinen ja paranirvaaninenkin keho jätetään. Tällöin jää aina läsnä ja kaiken takana ollut ns. aurinkoenkelikin. Tietoisuus astuu mahaparinirvanaan, jota myös nimitetään termillä absolute emptiness. Siellä on täysi ykseys ja vain yksi. Ken sinne astuu, on kaikki.
"Normaalisti" tietoisuus kiertää fyysisen tason ja syytason (kausaalitason) välistä reinkarnaatioiden kiertokulkua. Korkeammat tasot ovat mahdollisia fyysisessä kehossakin kun ensin ollaan saatu vahva tuntuma abstraktiseen kausaalikehoon fyysisessä kehossa eläessä. Tämä keho koetaan ensin perimmäisenä Itsenä, kunnes avautuu vieläkin korkeammat mahdollisuudet. Altruismin ja positiivisten värähtelyjen oppimisen kautta.
Voiisitko lyhyesti vastata että tälläinen polun alussa taapertajakin ymmärtää.
Lyhyt vastaus: kausaalikeho on olemassa niin kauan kuin sitä tarvitaan. Sekin kyllä katoaa sitten, kun sitä ei enää tarvita. Se katoaa valaistumisen prosessissa. Kausaalikehon osa jälleensyntyy. Kausaalikeho vastaa abstraktista ajattelusta ja on buddhalaisittain nimeltään varastomuisti. Se on keskimääräisen ihmisen "perimmäinen sielu". Kausaalikehossa on varastoituneena kehollistumien hienovaraisimmat syyt ja täydentyy pikku hiljaa kokemuksien lisääntyessä.
onko tuo nyt sitä teosofista oppia? Kuis sitten kun valaistutaan niin eikö enää jälleensynnytä? Tuleeko aika pitkäksi vai käydäänkö täällä murheen laaksossa silloin kun huvittaa?
Valaistuneilla ei ole omaa syytä tulla uudestaan tänne, mutta heitä inkarnoituu opettamaan ihmiskuntaa, jakamaan tietoa ja viisautta, ja tekemään rakkauden tekoja.
Tuppaa menemään usein niin, että tietotaitoa sovelletaan jossain. Eräs soveltamispaikka on maaplaneetta, joten täältä ei usein ihan heti lähdetäkään. Altruismin vuoksi monet jää tänne pitkäksi aikaa. Onko tämä loppusijoituspaikka, ei ole. Elämää on aina jossakin missä voi soveltaa. Tämä on teosofisperäistä juttua, mutta tällaisenaan tätä lienee vain tällä palstalla. Saattaa poiketa teosofiasta joltakin osin. Kerron vain sen minkä itse näen todeksi. Teosofitkin ovat monestikin eri mieltä joiltakin osin. Itse opettelen parhaillaan sitä, että minkä henkisen järjestelmän kautta asioista parhaiten sopisi kertoa, kuinka paljon ja millä tavalla.
Olen huomannut, että monikaan asia ei ole pysyvää tässä maailmassa. Muinoin valaistunutkin voi kehollistuessaan taas sitoutua karmalliseen kierteeseen jos ei pidä varaansa. Kannattaa muistaa, että mikään hahmo ei siis valaistu, vaan valaistuminen on eräänlainen yleinen tietoisuuden olotila universumissa. Luonnollinen perustila. Valaistuminen ei liity hahmoihin. Jos joku hahmo/käyttöväline luulee olevansa valaistunut niin ei ole. Käsitän valaistumisen niin, ettei sitouduta johonkin erityiseen henkilöön tai hahmoon. Kyse on tietoisuuden laadusta. Käyttövälineet ovat vain rooleja ilmaisun helpottamiseksi ja näitä rooleja (hahmoja) tarvitaan maailmassa toimimiseksi.
Tässä eräitä kaikkien aikojen merkityksellisimpiä opettajia.
1. Jeesus
2. Isaac Newton
3. Albert Einstein
4. Leonardo da Vinci
5. Aristoteles
6. Muhammed
7. Galileo Galilei
8. Plato
9. Charles Darwin
10. Karl Marx
11. Tsingis Khan
12. Adolf Hitler
Budha, Jeesus, Apollonius Tyanalainen, John Lennon,,, ehkä sama sielu
Ihmisen persoonallisuus ei ole metafyysinen ominaisuus. Lääketiede tuntee lukemattomia tapauksia, jossa päähän kohdistuneen vamman seurauksena persoona on muuttunut täysin erilaiseksi. Muisti ja älykkyys voivat pysyä ennallaan, mutta lempeästä, vastuuntuntoisesta ihmisestä saattaa pysyvästi tulla äkkipikainen ja epävakaa, joka ei enää tulee toimeen kenenkään kanssa. Tai päinvastoin tai miten tahansa.
Eipä noista ainakaan kaikki tulleet tunnetuiksi rakkauden teoistaan. Opetuksetkaan eivät kaikissa tapauksissa liittyneet elämän hengellisiin/tietoisuudellisiin aspekteihin.
Noin voi käydä siinäkin tapauksessa, että aivot ovat vain "metafyysisen persoonan" käyttöväline. Vrt auton ohjaaja vs. auton ohjattavuus auton ohjausjärjestelmän ronkkimisen jälkeen.
Mutta suuria egoja kaikki tyynni,
Auto ja sen ohjaaja on erinomainen vertaus. Entä jos auton ohjaus ja alusta on monipuolisesti säädettävissä tarpeen mukaan? Jos autolla on ohjaaja, kuka on sen ohjaajan ohjaaja, ohjaajan ohjaajan ohjaaja jne? Entä jos auto on tulevaisuuden auto, joka ohjaa itse itsensä?
"Jos autolla on ohjaaja, kuka on sen ohjaajan ohjaaja, ohjaajan ohjaajan ohjaaja jne? "
Oletko sitä mieltä, että autolla ajaminen on mahdotonta, jollei auton ohjaajalla ole ohjaajaa, ja edelleen loppuattomassa ketjussa auton ohjaajan ohjaajan ohjaajaa, auton ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajaa, auton ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajaa, auton ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajaa, auton ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajan ohjaajaa, jne?
Jos jonkun mielestä pelkkä auto ja auton ohjaaja eivät riitä auton ajamiseen, mitä se kertoo hänen uskomuksistaan?
"Entä jos auto on tulevaisuuden auto, joka ohjaa itse itsensä?"
Auton ohjaukselle tarvitaan sellaisessa tapauksessa koodari. Mutta tarvitaanko mielestäsi koodarille koodari, ja edelleen päättymättömässä ketjussa koodarin koodarin koodari, koodarin koodarin koodarin koodari, koodarin koodarin koodarin koodarin koodari, koodarin koodarin koodarin koodarin koodarin koodari, koodarin koodarin koodarin koodarin koodarin koodarin koodari, jne?
"Jos jonkun mielestä pelkkä auto ja auton ohjaaja eivät riitä auton ajamiseen, mitä se kertoo hänen uskomuksistaan?"
Tarkennetaan tätä kysymystä nyt sen verran, että "ohjausjärjestelmiä" voi "lopullisen kuskin" ja auton liikkuvien osien välissä olla tietysti useammankinlaisia. Mutta en näe, miksi mitään tarvetta millekään äärettömille regressiivisille ketjuille olisi.
"Suuri sielu" ei ole sama asia kuin "iso ego", pikemminkin antiteesejä ovat.
Muisti ja älykkyys voivat pysyä ennallaan, mutta lempeästä, vastuuntuntoisesta ihmisestä saattaa pysyvästi tulla äkkipikainen ja epävakaa
-Olen monesti miettinyt sitä, että miten tämä kaikki vaikuttaa ihmisen karmaan. Jos vaikka sairastuisin ja vammautuisin jotenkin, ja persoonani muuttuisi niin että minusta tulisi vihainen ja agressiivinen tai itsetuhoinen ja tappaisin itseni, niin saisinko tästä kaikesta valtavasti huonoa karmaa, vaikka en ole itse vastuussa tapahtuneesta tai voinut sille mitään?
Kadotus on todellisuutta. http://www.ristintie.com/files/Gilbrant-Thoralf-Onko-helvetti-todellisuutta-281186-Saalem.mp3
Sielu, jonka olemme syntymässä saaneet ns. psykologisena perimänä, eli perisyntinä ei voi hävitä fyysessä kuolemassa, vaan sen on jatkettava uudessa elämässä, niinkauan kuin jossain elämässä,sen perimänä saanut ymmärtää, miksi ja minkä vuoksi se on menneisyydessä syntynyt.
Kun tuo on ymmärretty, niin se on ns, psyologinen kuolema, joa tapahtuu tämän elämän aikana, sillä kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä
Sieku on se perisynti jonka takia ihminen joutui ulos paratiisitilasta jossa hän sitä ennen eli, ja kun sielu kuolee, niin se on paluu paratiisitilaan takaisin
Monet tahtovat ahtaasta portista sisälle persoonallisina, egollisina ja erillisinä. Näitä sanotaan henkisiksi materialisteiksi. Erillisyyden halu on perimmäinen synti, ensimmäinen. He eivät haluaisi kuolla, mutta todellisuudessa kuolemattoman sielunkin eli kausaalikehonkin on aikanaan kuoltava. Sielukin kuolee. Tietoisuus säilyy, mutta KAIKKI entinen menetetään. Tämä on vasta vapautus.
Ahdas portti eli todellinen kynnys on buddhisen ja nirvaanisen tason välinen raja. Nirvana on vapautus erillisyydestä ja takertumattomuutta. Ei takerruta edes sieluun.
Tämä takaportti on ihmiselle annettu, että kehollinen ja ehdollinen kausaali-ihminen voi elää erillisenä olentona lähes loppumattomasti ilon ja rauhan valtakunnassa. Kiirettä ei ole valaistumiseen, elämä on sille miljardien ja taas miljardien vuosien mittainen lähes loppumaton kokemus... kunnes lopullisempi valaistus saapuu.
Kerronpa miksi ihmiset tulevat uuteen jälleensyntymään. Ei ne ossaa olla siellä taivaissa. Kun ne pääsevät taivaan portille, niin... mitä? Ne kauhistuvat äärettömyyttä. Taivaat on liian autiot, äärettömät ja epäkonkreettiset heidän mielestä. En puhu astraalitasoista, vaan taivaista. He tulevat omasta tahdostaan takaisin, koska täällä on useimmat muutkin ystävät ja materiaa, konkretiaa. Taivaat ovat liian abstraktit ja tyhjät heidän mielestä. Täällä he osaavat toimia, taivaissa he ovat vähän urpoja eivätkä ossaa tehdä mittää. Olla mököttävät vain tyhjänpanttina.
Kun ihmiset tahtovat jäädä taivaisiin ja osaavat siellä elää ja toimia, he saavat niin tehdä!
Niin ja suurin osa ydtävistäkin on jo inkarnoitunut maan päälle. Täytyyhän sitä tirtenkin alkunsa vähän maisemia katsella ja piipahtaa pikku lennolla universumissa. Krlaillaan vähän edellisä elämiä ja lepäilläänkin. Sitten tulee fustraatio ja sielu kaipaa taas kokrmuksia hakemaan uudelta luokalta elämänkoulussa. Ankaran äidillinen karma opettajanamme.
Maailma on mekaaninen. Sitä pyörittää energiat. Energiat ei häviä, vaan hajoaa, absorboituu, muuntuu ja mitä vielä... Tietoisuus on energiaa. Kun kehomme lakkaa toimimasta, energia hajoaa, muuntuu ja siirtyy ympäristöön. Tietoisuus on aivoissa kehittyvä ominaisuus, joka tarvitsee ärsykkeitä käynnistyäkseen ja kehittyäkseen. Esim. vauvan tietoisuus on hyvin heikko (nälkä, kipu yms. ei ole tietoisuutta, vaan automaattisia perustoimintoja). Kun vauva kasvaa ulkoisten ärsykkeiden vaikutuksen alaisena, sen tietoisuus "latautuu", kuin akku. Kasvaessaan tietoisuus vahvistuu. Kun ihminen vanhenee, tietoisuus "kuluu", kuin akku. Esim. muistisairaudet, yms. aivosairaudet, hapenpuute, uni, unenpuute, voimakkaat huumeet, unilääkkeet jne. heikentää tietoisuutta. Kuolema sammuttaa tietoisuuden kokonaan. Kaikista muinaisuskomuksista ja niistä kehittyneistä uususkomuksista huolimatta, tämä on valitettava totuus. Sen tulemme jokainen "huomaamaan".
Yhdestä lauseestasi olen samaa mieltä eli "Tietoisuus on energiaa", joka voidaan sanoa myös: energia on tietoisuutta. Koska tiedämme energian olevan häviämätöntä, niin silloin myös tietoisuuden täytyy olla sitä. Kaikki muu mitä kirjoitat, koskee vain aivotoimintaa ja ihmisen päivätajuntaa ja jnkv alitajuntaa, eli vain ihmismielen materiaalisen osan toimintaa. Nykytieteenkin mukaankin aletaan tajuta se, että tietoisuus ei ole riippuvainen aivotoiminnasta, mutta aivotoiminta, aivot kokonaisuudessaan niin kuin kaikki materiaalinen ja tuntemamme" todellisuus" (joka siis on aivojen luomaa/havaitsemaa illuusiota) on suhteessa yksilölliseen tietoisuuteemme....
Suosittelen aloittajalle luettavaksi mm. Lynne McTaggartin kirjoja tai Jeffrey Satinover; The Quantum Brain ihan noin aluksi ...(jos osaa englantia).