Suomen historian oikeat pahat ajat

olivat sortokaudet 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.
Stallarit väittävät niidenkin sisältänen pelkkää hyväntekoa, mutta suomalaiset tunsivat ne sortona ja oikeuksien vähentämisenä.

Stallari:"Sanoisinpa, että koko Ruotsin vallan aika oli yhtä tuskan ja kauheuden aikaa. Miehiä vietiin jatkuvasti eivätkä he enää palanneet. Miesten lisäksi ryöstettiin sotaveroina kaikki mikä irti läksi kansan nähdessä nälkää riisitautisten lasten parkuessa. Oli se historian mukaan hirveää aikaa kun nämä erinomaiset "sankarikuninkaat" halusivat nimensä historian lehdille."

Ruotsin vallan aikana Suomen alue kuului tasaveroisena muuhun valtakuntaan.
Sotia toki oli, raskaitakin.
Saatiin kuitenkin länsimainen sivistys ja yhteiskuntamuto ynnä laillisuus. Niiden varassa selviydyttiin Venäjän vallasta ja rakennettiin oma suomalainen kulttuuri.

"Koko Suomenmaa itki ja valitti 700 vuotta. "

Stallareilla ja punikeilal itku jatkuu vieläkin.

Stallari:"Sanoisinpa, että koko Ruotsin vallan aika oli yhtä tuskan ja kauheuden aikaa. Miehiä vietiin jatkuvasti eivätkä he enää palanneet. Miesten lisäksi ryöstettiin sotaveroina kaikki mikä irti läksi kansan nähdessä nälkää riisitautisten lasten parkuessa. Oli se historian mukaan hirveää aikaa kun nämä erinomaiset "sankarikuninkaat" halusivat nimensä historian lehdille.

Koko Suomenmaa itki ja valitti 700 vuotta. "

Suomenalie oli tasavertainenmu7un maan kanssa. Sotia oli, mutta saimme länsimaisen yhteiskuntamuodon, uskonnon ja sivistyksen. Niiden varasa kestettiin Venäjän valta ja kyettiin itsenäistymään.

Siitä riittää itkua ja valitusta joillekin aina vain.

"Vai ettäkö vain aateliset. Valehtelija sivuuttaa sen, että surmautti myös tuhansia talonpoikia. Mikä tarve äärioikeistollamme on puolustaa vieläkin Klaus Flemingiä ?"

Et osaa edes lukea, punikki-parka. Kaarle Herttua teloitutti Sigismundia kannattaneet aateliset.
Fleming kukisti kapinan. Ei siinä sen kummempaa kehumista ole.

Venäläiset joukot riehuivat Suomessa lukuisissa sodissa jo Ruotsin vallan aikana. Melkoista riehuntaa oli myös 1918, puhumattakaan Talvi- ja Jatkosodista, joista punikki ei ole kuullutkaan.

"Ai että kaikki n. 27 000 surmattua aseetonta työläistä tuomittiin yksitellen oikeudessa, jopas jotakin. "

Itsellesikö valehtelet? Kukaan ei ole tuollaista väittänyt, eikä aseellista kapinaa tehdä aseitta.
Teloitettuja oli noin 8 000.

Valtionrikosoikeudet tuomitsivat kaikkiaan 67 788 punikkia erilaisiin rangaistuksiin. Pääosa tuomituista päästettiin ehdonalaiseen tai armahdettiin vielä 1918 aikana..

aiheuttaa punikeille se, että ei tunneta vuoden 1918 tapahtumia.
Esimerkiksi puhuttaessa punikkien kokonaistappioista on kyettävä erottamaan
-taisteluissa kaatuneet
- valkoisten ampumat sotavangit, jotka sisältyvät
- vallatun alueen puhdistuksissa teloitettuihin noin 8000:een ja
-vankileireillä aliravitsemukseen ja tauteihin kuolleet noin 14 000.

Kyse ei siis suinkaan ollut jostain "36 000:sta aseettomasta siviilistä", jotka surmattiin yhdessä suuressa teurastuksessa,

Esimerkiksi vankileireille suljettiin sodan päättyessä noin 75 000 punavankia, joista oli pääosa noista 14 000:sta. Heidän kaikkien asiat käsiteltiin ja tuomiot julistettiin Valtion Rikosoikeuksien osastoissa, joita lopulta oli 142.

Huomattavaa on, että pääosa punavangeista sai melko lievän rangaistuksen, usein ehdollisena ja lisäksi armahdukset alkoivat.

Neljäs ja hirvittävin aika oli halosen aika.

Koko 1800-luku oli lähes rauhanaikaa.