Juttu artikkelin mukaan kalvinistit olivat ankaria raatajia ja kaunistelivat sanojaan, kun taas luterilaiset olivat enemänkin jupottelevia hippeja jotka puhuivat kaiken suoraan mitä sylki nyt milloinkin sattui suuhun tuomaan. Mutta hei protestantti kuin protestantti, vetoamalla kalvinistien työmoraaliin pääsevät luterilaiset piilottamaan laiskuutensa.
yle.fi/uutiset/3-9904626
yle.fi/uutiset/3-9904626
Vastaukset 16
Vanhimmat
Artikkeli on hyvä, siinä pohditaan sitä, onko meidän työetiikkamme oikeastaan enemmän suomalaista kuin luterilaista?
Ma Weber loi käsitteen työetiikka, joka on ”esseestä Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Siinä Weber käsitteli erityisesti kalvinisteja, jotka tekivät ahkerasti ja tunnollisesti töitään.”
Erittäin paljon tiivistettynä kalvinismi on käsitys, että armo on jo etukäteen annettu joillekin ja se näkyy siinä, miten hyvin taloudellisesti menestyy.
Weber jätti kuitenkin luterilaiset tämän ulkopuolelle. koska luterilaisuuteen tuollainen ei kuulu.
Jari Jolkkonen: ”Siinä missä kalvinistit olivat tiukkapipoisia raatajia, luterilaisuus tunnettiin lähinnä ”juoppouteen langenneina ruhtinashoveina”. Siis luterilaiset olivatkin ehkä hilpeitä juoppoja!”
”Ongelma lienee se, että Suomi on ollut perusluterilainen niin pitkään, että kaiken suomalaisuuteen liittyvän voi panna luterilaisuuden piikkiin. Tai olla panematta.”
”Aiheellisesti voi kysyä, ovatko luterilaiset tunnollisempia ja ahkerampia työntekijöitä kuin katoliset, ateistit tai vaikkapa hindut.”
Yle 31.10.2017 Analyysi: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki – hei, tämä ei koske sinua, luterilainen!
Ihan hyviä pohdinnan aiheita.
Onko kalvinisti pyrkinyt edesauttamaan omaa armonvalintaansa tekemällä ahkerasti työtä, mistä seuraa taloudellinen menestys? Siis tyyliin: katsokaa miten vaurastun, Jumalalla täytyy tässä olla sormensa pelissä ja kuulun valittuihin! Tällaiseen johtopäätökseen tässä voi ainakin helposti tulla.
Pohjalla lienee kuitenkin kysymys siitä, mikä on kristityn ja yhteisön suhde köyhyyteen ja varallisuuteen. Mitä uskonyhteisön tai kirkon tulisi aiheesta opettaa, että sillä olisi myönteinen vaikutus koko yhteiskuntaan?
Laajemmin kristityistä koostuvaa yhteiskuntaa ajatellen lienee hyödyllistä sen kaikkien jäsenten kannalta opettaa hyvää työmoraalia ja yritteliäisyyttä eikä asettaa köyhyyttä erityiseksi ihanteeksi, johon tulisi pyrkiä vain osoittaakseen jumalisuuttaan. Kalvinistit eivät siis liene pitäneet yritteliäisyyttä ja sen seurauksena tullutta taloudellista menestystä paheena, mikä heijastuu arvot omaksuneen kansakunnan varallisuutena. Uskonpuhdistuksen aikalaisten pohdintaan lienee kuulunut myös se, miten suhtautua kerjäläisyyteen. Kuuluuko se kristillisen yksilönvapauden piiriin ja voiko sitä pitää sallittuna? Katolinen näkemys lienee sen suhteen sallivampi ja jopa ihannoi itsevalittua köyhyyttä samalla kun kirkko on rikas.
Mitä siis tulisi suosia: sitä että kirkko on rikas ja kristityt köyhiä, vai sitä että kirkko pitäytyy vaatimattomana sallien kristittyjen vaurastua?
”…opettaa hyvää työmoraalia ja yritteliäisyyttä eikä asettaa köyhyyttä erityiseksi ihanteeksi, johon tulisi pyrkiä vain osoittaakseen jumalisuuttaan.”
Max Weber toi esille juuri tuon, miten kalvinilaisuus oli kapitalismin edistymisen edellytys. Mutta samalla se loi eriarvoisen yhteiskunnan, jossa köyhillä ei ollut mahdollisuuksia, eikä heille siksi ollut tarpeenkaan antaa mitään toivoa.
Jos Jeesuksen opetuksia taas lukee, niin Hän piti tietynlaista köyhyyttä parempana kuin rikkautta.
”Uskonpuhdistuksen aikalaisten pohdintaan lienee kuulunut myös se, miten suhtautua kerjäläisyyteen. Kuuluuko se kristillisen yksilönvapauden piiriin ja voiko sitä pitää sallittuna?”
Oikeastaan tuo on kalvinilaisuutta, jossa kerjääminen on oikein ja siksi hyväntekeväisyyttä pitää harrastaa mutta yhteiskunta ei saa auttaa.
Mitä köyhempi on ihminen, sitä vähemmän tällä on menetettävää ja pelättävää onaisuutensa puolesta. Täysin puutteessa ei kuitenkaan kannata kenenkään elää, vaan pitäköön jokainen itsellään vain sen verran kuin todella on tarve elääkseen. Koi ja ruoste syö maanpäällisen arvotavaran, mutta viisaus on arvokkaampaa kuin mikään asia maailmassa. Siksi jokaisen kannattaa haalia itselleen niinpaljon viisautta kuin suinkin saa käsiinsä, sillä se on juurikin se opetusten henkinen rikkaus taivaassa.
Lähde: Ecankeliumit ja Sananlaskujen kirja
"Oikeastaan tuo on kalvinilaisuutta..."
:D Tuo on kyllä sinun omaa tulkintaasi, josta kirkkohistoroitsijat tuskin ovat kanssasi samaa mieltä. Katolilaisen köyhyyden ihanteen on katsottu vaikuttaneen sallivaan suhtautumiseen kerjäämistä kohtaan elinkeinona ja elämäntapana, jota puolestaan ei pidetä suositeltavana protestantismin piirissä.
Toteamuksesi "hyväntekeväisyyttä pitää harrastaa, mutta yhteiskunta ei saa auttaa" sisältää selvästi havaittavaa marxikaista asenteellisuutta, joka ei halua muistaa että kirkko ja kristityt ovat kautta historiansa harjoittaneet köyhäinhoitoa ja hyväntekeväisyyttä ja vasta varsin myöhään tämä tehtävä on siirretty yhteiskunnan harteille. Sinä vain haluat ilmeisesti tehdä kristillisestä hyväntekeväisyydestä paheen ja yhteiskunnan kautta rahoitetusta auttamisesta ainoan autuaaksitekevän hyveen. Kummallisesti sinne marxilaiseen valtionkassaan vaan ilmestyy sitä rahaa kaikille työtävieroksuville "kerjäläisille" jaettavaksi. Persoonatonta "hyväntekijää" voi surutta rahastaa vastikkeettomasti.
Protestantismi ja selkeämmin protestanttisista suuntauksista kalvinismi vetoaa Paavalin lauseeseen laiskuutta ja lusmuilua vastaan: "Joka ei tahdo työtä tehdä, sen ei syömänkään pidä."
"...sisältää selvästi havaittavaa marxikaista asenteellisuutta..."
Ei vaan se on luterilainen käsitys.
Ensinnäkään, Martti Lutherin mukaan kenenkään ei tule tehdä työtä oman edun tavoitteluksi vaan ainoastaan yhteiseksi hyväksi. Sillä yhteiseksi hyväksi tehty työ on arvokkaampaa ja sen hedelmistä riittää kaikille. Myöskään kerjäämistä katuojassa eläen ei tule Lutherin mukaan kenenkään hyväksyä, vaan köyhiä ja heikkoja tulee auttaa kerätyin avustuksin. Näin taataan avustuksin jokaiselle taataan riittävä elintaso, lapsille mahdollisuus kouluun ja jokaiselle oikeus perustaa pienyritys varallisuuteen katsomatta. Tätä oli Luther asiasta mieltä.
”Myöskään kerjäämistä katuojassa eläen ei tule Lutherin mukaan kenenkään hyväksyä, vaan köyhiä ja heikkoja tulee auttaa kerätyin avustuksin. Näin taataan avustuksin jokaiselle taataan riittävä elintaso, lapsille mahdollisuus kouluun ja jokaiselle oikeus perustaa pienyritys varallisuuteen katsomatta. Tätä oli Luther asiasta mieltä. ”
Aivan, ja juuri siksi kirkko aloitti köyhäinhoidon ja sille johdonmukainen jatkumo oli valtion kehittyessä, että se otettiin kaikkien yhteisesti hoidettavaksi. Suomihan oli kauttaaltaan luterilainen maa, ja hyvinvointivaltio on syntynyt juuri luterilaisen käsityksen pohjalta.
Arbeit macht frei ... Työ vapauttaa
Luki rautakirjaimin keskitysleirin portin päällä.
/www.tiede.fi/keskustelu/30747/ketju/hitler_ja_luther
Teksti löytyy täältä.
"Kalvinistisessa ajattelussa ihmisen maallisesta menestyksestä voidaan päätellä hänen asemansa ikuisuudessa. Tästä syystä juuri työssä menestymisestä kehittyi ihmisen arvon mitta."
"Luterilaisen käsityksen mukaan sen sijaan työn arvo perustuu pelkästään siihen hyvään, jonka se toisille tuottaa...
Luterilainen työn ilo nousee siitä, että työn avulla voidaan laittaa hyvä kiertämään."
Kalvinisti raataa siis itsensä eteen ja luterilainen muiden. Onhan tuossa eroa.
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030A70E/$FILE/Kirkon nelivuotiskertomus_II osa_Osallistuva luterilaisuus_netti.pdf
ps tuo Kimmo Ketolan ja muutaman muun yhdessä tekemä selvitys v.2016 on mielenkiintoinen
Kiitos vinkistä, pitääpä tutustua.
Kimmo Ketolan nimi vakuutti jutun laadusta.
Kaksituhatta luvulla tuntuu, että kannattiko anekaupasta tehdä niin suuri juttu, puhdistus.
Eikö asialle olisi voinut vain nauraa, tai tehdä siitä vitsin.
Jaa a. Ehkä sitten joku toinen olisi tehnyt irtioton, sillä olihan noita muitakin uudistajia!