Oletko koskaan ihmetellyt, että miksi kuntourheilija (= juuri sinä) haluaa suksiensa luistavan hyvin. Sehän tarkoittaa, että hiihtäminen on kevyempää. Matka sujuu joutuisammin.
Vaan mitä huonommin suksi luistaa, sitä enemmän joutuu ponnistelemaan. Ja sitä paremmin kunto kohenee.
Kuntoilussa tärkeää ovat hikipisarat, eivät suinkaan kilometrit tai sekunnit!
Kaikkea hassua sitä päähän pälkähtääkin.
Vaan mitä huonommin suksi luistaa, sitä enemmän joutuu ponnistelemaan. Ja sitä paremmin kunto kohenee.
Kuntoilussa tärkeää ovat hikipisarat, eivät suinkaan kilometrit tai sekunnit!
Kaikkea hassua sitä päähän pälkähtääkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...ne "urheilijat jotka eivät voi sinne hiitoladulleen tulla ellei autolle löydy parkkipaikkaa juuri siitä ladun vierestä.
Nykyajan suuntaus tuntuu olevan se, että olemme valmiita urheilemaan ja vuodattamaan sitä kallisarvioista hikeämme, kunhan se tapahtuu "oikeassa" paikassa ja "oikeilla" välineillä. Olemme siis ulkokultaisia juppiurheilijoita joille hyötyliikunta on sanana outo tai tarkoittaa korkeintaan sponsorirahalla tehtyä urheilusuoritusta. Liikunta ja urheilu pitää olla normitettua jotta voimme naapurin kanssa samanlaisin kriteerein samalta viivalta vertailla paremmuuttamme! Tunnustaako joku muukin tällaisia piirteitä??
*salille autoileva* gloppi-poika
Hiihdän yleensä vuosittain vain 500:sta 700:aan kilometriä, joten olen siinä lajissa noviisi... juoksukilometrejä tulee kylläkin jonkin verran enemmän. Eli olen mielestäni kuntourheilija. Muitakin lajeja tietysti on (yksi nimeltä mainitsematon on tärkein), mutta nuo ovat olleet parin vuoden aikana ne kunnon kannalta parhaimmat. Kuntosalipelleilyjä pyrin välttämään, mutta välillä on pakko salillekin mennä.
Jos lähden juoksemaan tai hiihtämään, niin lähden matkalle tietyllä aikatavoitteella (eli esim. vähintään tuntia tai kaksi sitä suoritusta) ja jos välineet ovat kunnossa, niin onhan se mukavampaa kun pidemmälle pääsee. Että kyllä kilometreillä ja sekunneillakin on joskus väliä. Parempi luistella vauhdilla niin sanotusti...
Tietysti se kilpailuviettikin välillä herää ja sitä miettii, että menisikö vitonen suksilla kilpaladulla alle 15 minuutin tai maraton alle kolmen ja puolen tunnin.
Mutta kyllä se on parasta hiihdellä tai juosta alle 135 - 140:n sykkeen niin pitkälle kun luonto antaa parastaan. Ja se antaa pitkälle :-)
Vepan mukaan sukuvika.
Onhan tää häpeälliist. Ei yhtään hiihto kilsaa
sitten Kekkosen.
Tosin.Toinen alaraaja tuhoutu.
Oli keksittävä liikuntamuoto,sillä paljon
liikkunut mies joutuu maan alaiseen liittoon,
ellei löydä jotain vastaavaa liikuntamuotoo.
Tälläinen mainos esitteiden kuntokeskuskin voi
olla hyvää korviketta.
Eukko näki kuntoni ja hankki sellasen, veljensä
heräteostoksen, tarpeettoman.
Käyttöohjeita ja kaikkee.
Nyt 4v.kunnon ylläpitoo...muka leluvehje?
Että kyllä se suksi luistaa tavalla tai toisella.
ne, joskus liikaakin:D
Pidän hiihtämisestä, siitäkin huolimatta että useimmiten sukset vievät minua, enkä minä suksia.En mikään himohiihtäjä silti, hyvillä keleillä kerran viikossa.
Hiki kyllä virtaa, muutama muksahdus tulee joka reissulla.Helppoa ei laduntekijänkään homma ole, lähimaastosta kun ei kovin valmiita latuja löydy.
minä näen tässä selvän vertauskuvan, aika hauskan sellaisen =) selitän myöhemmin kun ehdin...Hyvää laskiaista kaikille!
..kun suksi ei luista* Iskiköhän nyt dementia...kun en saa koko säikeistöä päähäni...
Pane pipon päähän ja ottaa sauvat käteen...luistelee hikipäässä jarrukengät jaloissaan...
-----mennääs sit vaikka pers.mäkeen jos ei muuten saa kunnon liukua:-)))
niinpäs näen minäkin...En tiedä ollaanko samalla ladulla, mutta naurattaa...varsinkin kun lukee kommentteja..:DD
SeppoJuhani ei vedä minua virtuaaliturpiin kun menin höläyttelmään omia rivienvälitulkintojani tähän...=))))))))))
Hiihtelyt aika vähiin jääneet, mutta hommasin kuin hommasinkin tuota pitoteippiä. Helppoa oli asentaa ja toimi loistavasti! Tuli vaan sipastua sen verran pitkälle matkalle, että suksilla kävelee vaikka pystysuoraa jääseinää...=)
Noh, kuten sanoit, sekunnit eivät ole se oleellinen ja onneksi itsetunto kestää ohi sujahtavat kanssakuntoilijat..=)
tuota.. huomasitkohan saman kivan vertauskuvan kuin minä, ehkä se oli tahaton, mutta osuva.
*pyyhkii hikipisaroita*
..tarkoitus ei ollut kiertoilmaisuin mitään sanoa..vaan.. nyt kun mainitsit, niin voihan tuon kommenttini monin tavoin ymmärtää..;)
...harrastehiihtäjälle on riittävä pito. Lipsuvin suksin on kamala kivuta pieniäkin ylämäkiä lähinnä käsivoimien varassa. Riittävästi pitoa ainakin minä olen toistaiseksi saanut sipaisemalla keskelle suksea pitovoidetta. Tietysti ongelmallisilla nollakeleillä luistokin pitää aikaansaada voiteilla. Sinänsä olen kanssasi samaa mieltä, ettei harrastajan välineiden ja voitelun nyt missään huippukunnossa tarvitse olla.
Jos noin ajatellaan. Ja vielä voitais jatkaa, että kannattaisi lenkkeillä kumisaappaat jalassa ja reppu selässä, kunto nousisi nopeammin.
Minä ainakin yritän tehdä harrastuksestani mahdollisemman mielekkään, siksi voitelen sukset luistaviksi ja pitäviksi.
Hiihdosta nauttii todella, kun suksi luistaa ja kunto tulee siinä samalla, olkoonkin aika ja matka pitempi.
Niin, meitä on sohvaperunoita, liikkujia, kuntoilijoita, kuntourheilijoita, urheilijoita ja urheiluhulluja. On mistä tyylinsä valita.
Käväisin jälleen suorittamassa kevythiihtosuorituksen (vrt kevytlevitteet). Kahdeksan kilometriä, josta vajaat puolet tasatahtia. Että vararengaskin tietää kuolemantuomionsa olevan meneillään.
Tunsin itseni aika-ajoin oikein sosiaaliseksi hyväntekijäksi. Kun eläkemummotkin suihkivat ohitse luistelutyylillä. Hyvä etteivät kätkättäneet ohi mennessään. Pitänee katsella ladunvarsia tarkkaan, jos joku olisi tekarinsa pudottanut. Kuin muuan suomalainen olympiavoittaja urheilun suurina vuosina.
Täytyy myöntää. Kyllä sitä lenkin loppuosalla olisi kaivannut uusia voiteita pohjiin. Vaan mitäpä sitä nyt suksia rasvailemaan, kun olen jo kaksi vuotta pärjännyt samoilla voiteilla. Höh.
Ja on se ihmeellistä, miten paljon uusia lihaksia ihminen näin vanhemmiten itsestään löytääkään. Outokummussakin kuumottaa jotakin.