UUSI HYVÄ KIRJA PSYYKKENLÄÄKKEISTÄ 2.

Hämeen Sanomien lauantai numerossa 4.11.16 oli puolentoista aukeaman juttu: Mieheni tuhottiin lääkkeillä saiaalassa. -Vaimo hoitoalan ihminen oli kirjoittanut päiväkirjan. Järkyttävä lääkelista. -On varmaan ollut sama juttu.
On taloudellisia sidonnaisuuksia, ei ehkä helposti julkaista.

Onko juttuun linkkiä?

Valitettavasti olen huono netin käyttäjä enkä osaa linkittää, mutta juttu oli silmiä avaava miten nykyään sairaaloissa hoidetaan potilaita. Taitaa tarvita lehden nettiversion? Pyhäinpäivän 4.11 lehdessä se oli. Löytyisikö vielä kirjastosta noita yllä mainittuja lehtiä? Juttu taisi olla vielä Forssan sanomissakin. Lännen mediaan kuuluvat kaikki julkaisivat sen.

Sanomalehtien palstoille nostetaan mieluummin rääkyviä lähiomaisia, jotka haluavat eroon vaikeasti oirelevista lähiomaisistaan ja vaativat lisää pakkohoitoa ja lisää lääkkeitä, joita tulee ehdottomasti syöttää vastoin potilaan tahtoa. Näiden rääkyvien omaisten näkökulma julistetaan yleiseksi totuudeksi, jolla voidaan perustella psykiatrisia diagnooseja omaavien ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen kohdistuvia loukkauksia. Toinen tyypillinen esille nostettu tapaus on stigman vähentämiseen tähtäävä avautumisstoori, jossa kerrotaan kuinka neiti X sai sai vihdoin toimivat lääkkeet geneettiseen/synnynnäiseen häiriöönsä ja elää nyt vauhdikasta elämää supermenestyneenä ja täydellisessä henkisessä harmoniassa elävänä. DSM -manuaalin diagnostiset kriteerit ovat laajentuneet ja diagnooseja tulee aina vain lisää, mutta silti jostain syystä näitä häiriöitä pidetään kovinkin lääketieteellisinä. Itsekin sain vuosia sitten diagnoosin määrittämätön skitsofrenia. Onneksi se ei mitenkään voi olla geneettinen häiriö, koska se keksittiin vasta noin neljä vuotta sitten. Lähisuvussani eikä kaukaisemmassakaan ole näin ollen yhtäkään määrittämättömästtä skitsofreniasta kärsivää. Tai no voihan heitä ollakin, koska määrittämättömän skitsofrenian keskeinen kriteeri on, ettei täytä skitsofrenian täysiä kriteerejä eikä näin olle kärsi merkittävistä deluusioista eikä aistiharhoista. Omien tulkintojeni mukaan koko sukuni on näin ollen totaalisen mielisairas, mutta heillä vain ei ole diagnoosia. Siksi jouduinkin aina tuottamaan pettymyksen sukutaustaani uteleville lääkäreille, jotka heti olettavat, että sukuni on täynnä määrittämättömästä skitsofreniasta kärsiviä ihmisiä. Lääkärit eivät ole vain työhuoneensa vankeja, he ovat koko imbesillin tieteenalansa vankeja. Olenkin kokemusteni pohjalta miettinyt vakavissani, että tuleepa aivan helvetin kalliiksi kouluttaa julkista valtaa käyttäviä huumediilereitä valtion laskuun monta vuotta ja maksaa vielä näille porsaille palkkaa veronmaksajien rahoista siitä hyvästä, että tyrkyttävät kaikkia mahdollisia psykoaktiivisia aineita puolustuskyvyttömille uhreilleen. Heistä ei ole potilaille mitään hyötyä, jos hyödyksi ei katsota ihmisten muokkaamisen lääkkeillä taantuneiksi ja tahdottomiksi objekteiksi, jotka eivät pysty mihinkään, mutta joista ei toisaalta ole mitään harmiakaan. Usko lääkkeiden voimaan ja psykiatristen diagnoosien lääketieteelliseen uskottavuuteen johtuukin osin juuri valtamediasta, joka pommittaa ihmisiä toistuvasti täysin kritiikittömillä jutuilla, joissa ei mitenkään kyseenalaisteta psykiatrisia diagnooseja eikä hoitomuotoja.

Veraistukea kyllä täällä saa. Siksi halutaan jakaa tätä mahdollisimman laajalle että moni löytäisi tietoa toisten kokemuksista.