Eero Heinäluoma ylistää kirja-arviossaan legendaarista työnantajapomoa Lasse Laatusta.
Lasse Laatunen on ollut urallaan ja elämäntyössään poikkeuksellisen aikaansaava. Hän ei ole kuulunut niihin, jotka haluavat eturiviin – on riittänyt, että asiat etenevät. Pysyminen pitkään kulisseissa antoi vaikuttamiselle etuja.
Kaikki olivat Lassen kavereita ja hänen kaveruudestaan palkansaajapuolella suorastaan kilpailtiin, kuten SAK:n tuon ajan pääekonomisti Pertti Parmanne kirjassa kertoo.
Ihmissuhteissaan Laatunen on ennakkoluuloton. Hän tunnistaa lahjakkuuksia puoluekantaan ja tehtävään katsomatta. Laatusen äly, vaatimattomuus ja tarkkanäköisyys yhdistyneenä huumorintajuun tekevät jokaiseen keskustelukumppaniin vaikutuksen.
Holkerin giljotiini nousee kirjassa isoon rooliin. Kiista sai alkunsa radion pääministerin haastattelutunnilla, jossa Holkeri ennalta varoittamatta julisti, että hallitus ratkaisee työelämän uudistusasiat, jos järjestöt eivät löydä asioissa yksimielisiä ehdotuksia.
Parlamentarismin olemusta ei paljoa pohdittu, kun työnantajat toimitusjohtaja Pentti Somerton johdolla suuttuivat. Pelko nimittäin oli, että hallituksen päätökset voisivat olla juuri työnantajille kiusallisiksi.
Työnantajien herkeämätön Holkerin hallituksen arvostelu kaivoi maata erityisesti kokoomuksen jalkojen alta. Keskusta taas hyödynsi oppositiossa työnantajien tyytymättömyyttä täysimääräisesti.
Viisari värähti Ahon porvarihallituksen myötä uuteen asentoon. Nyt työnantajat olivat niskan päällä ja työelämän lainsäädäntöä kirjoitettiin Ilkka Kanervan johdolla ja Lasse Laatusen tahtipuikolla. Palkansaajajärjestöt pysäyttivät Ahon hallituksen työttömyysturvan ja työlakien heikennykset kolme kertaa yleislakkouhalla.
Työmarkkinoiden uusi malli, jossa työnantajat ovat kieltäneet keskusjärjestöltään kaiken sopimisen, ei Laatusta innosta. Arvatenkin hänellä on mielessään, mitä tapahtuu sosialidemokraattien palatessa seuraavan kerran hallitukseen.
Laatunen oli työssään erinomainen tilaisuuksien hyödyntäjä. Hänen paras ja työnantajille arvokkain ratkaisunsa oli työnantajan Kela-maksun poistaminen. Laatunen tapasi valtiosihteeri Raimo Sailaksen ja perusteli hänelle, miksi juuri nyt pitäisi tästä maksusta päästä eroon. Pari päivää myöhemmin valtiovarainministeri Katainen kertoi poistosta Helsingin Sanomien haastattelussa.
Valtiovarainministeriössä oli niin kiire Laatusen idean läpiviennissä, ettei kukaan muistanut kertoa asiasta pääministeri Vanhaselle tai asiasta vastanneelle sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle. Julkinen lupaus oli kuitenkin lunastettava ja niin työnantajat saivat Laatusen kätilöimän miljardin euron verohelpotuksen. Hyvitykseksi keskusta sai takuueläkkeen.
KIRJA:
Lasse Laatunen–Arto Nieminen:
Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa
-
Kartelliveljien kokoontumisajo. Miksi Vasemmistoliitto ja SDP ovat vastustaneet takuueläkettä? Työllistääkseenkö puolueensa sosiaalitarkkailijat? Politiikka on raakaa, ettei vain toinen pääsisi hyviä asioita esittämään ja niitä ajamaan toimintaan, kuten takuueläke oli kuin punainen vaate SDP:lle, ettei olisi saanut tehdä. Vaikka köyhien kustannuksella SDP:lle kun vastusti takuueläkettä.
Lasse Laatunen on ollut urallaan ja elämäntyössään poikkeuksellisen aikaansaava. Hän ei ole kuulunut niihin, jotka haluavat eturiviin – on riittänyt, että asiat etenevät. Pysyminen pitkään kulisseissa antoi vaikuttamiselle etuja.
Kaikki olivat Lassen kavereita ja hänen kaveruudestaan palkansaajapuolella suorastaan kilpailtiin, kuten SAK:n tuon ajan pääekonomisti Pertti Parmanne kirjassa kertoo.
Ihmissuhteissaan Laatunen on ennakkoluuloton. Hän tunnistaa lahjakkuuksia puoluekantaan ja tehtävään katsomatta. Laatusen äly, vaatimattomuus ja tarkkanäköisyys yhdistyneenä huumorintajuun tekevät jokaiseen keskustelukumppaniin vaikutuksen.
Holkerin giljotiini nousee kirjassa isoon rooliin. Kiista sai alkunsa radion pääministerin haastattelutunnilla, jossa Holkeri ennalta varoittamatta julisti, että hallitus ratkaisee työelämän uudistusasiat, jos järjestöt eivät löydä asioissa yksimielisiä ehdotuksia.
Parlamentarismin olemusta ei paljoa pohdittu, kun työnantajat toimitusjohtaja Pentti Somerton johdolla suuttuivat. Pelko nimittäin oli, että hallituksen päätökset voisivat olla juuri työnantajille kiusallisiksi.
Työnantajien herkeämätön Holkerin hallituksen arvostelu kaivoi maata erityisesti kokoomuksen jalkojen alta. Keskusta taas hyödynsi oppositiossa työnantajien tyytymättömyyttä täysimääräisesti.
Viisari värähti Ahon porvarihallituksen myötä uuteen asentoon. Nyt työnantajat olivat niskan päällä ja työelämän lainsäädäntöä kirjoitettiin Ilkka Kanervan johdolla ja Lasse Laatusen tahtipuikolla. Palkansaajajärjestöt pysäyttivät Ahon hallituksen työttömyysturvan ja työlakien heikennykset kolme kertaa yleislakkouhalla.
Työmarkkinoiden uusi malli, jossa työnantajat ovat kieltäneet keskusjärjestöltään kaiken sopimisen, ei Laatusta innosta. Arvatenkin hänellä on mielessään, mitä tapahtuu sosialidemokraattien palatessa seuraavan kerran hallitukseen.
Laatunen oli työssään erinomainen tilaisuuksien hyödyntäjä. Hänen paras ja työnantajille arvokkain ratkaisunsa oli työnantajan Kela-maksun poistaminen. Laatunen tapasi valtiosihteeri Raimo Sailaksen ja perusteli hänelle, miksi juuri nyt pitäisi tästä maksusta päästä eroon. Pari päivää myöhemmin valtiovarainministeri Katainen kertoi poistosta Helsingin Sanomien haastattelussa.
Valtiovarainministeriössä oli niin kiire Laatusen idean läpiviennissä, ettei kukaan muistanut kertoa asiasta pääministeri Vanhaselle tai asiasta vastanneelle sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle. Julkinen lupaus oli kuitenkin lunastettava ja niin työnantajat saivat Laatusen kätilöimän miljardin euron verohelpotuksen. Hyvitykseksi keskusta sai takuueläkkeen.
KIRJA:
Lasse Laatunen–Arto Nieminen:
Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa
-
Kartelliveljien kokoontumisajo. Miksi Vasemmistoliitto ja SDP ovat vastustaneet takuueläkettä? Työllistääkseenkö puolueensa sosiaalitarkkailijat? Politiikka on raakaa, ettei vain toinen pääsisi hyviä asioita esittämään ja niitä ajamaan toimintaan, kuten takuueläke oli kuin punainen vaate SDP:lle, ettei olisi saanut tehdä. Vaikka köyhien kustannuksella SDP:lle kun vastusti takuueläkettä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinka älylliseltä mahtaa tuntua kepurupsta, jonka ainoa kyky on tehdä avauksia muiden aikaansaannoksilla, joista jopa jotkut joskus osuvat palstan aiheisiinkin, harvemmin kylläkin.
Mitä tuollaisesta toiminnasta saa irti, siis miksi tekee tuollaista, tällaisella palstalla jossa ei montaa eri käyttäjää päivittäin edes vieraile.
Tulee mieleen eräänlainen "häivetoiminta" jossa pyritään keskustalaisen hallituksen häpeämättömiä toimia peittelemään kaikin keinoin. Muuten tuollainen toiminta on käsittämätöntä.
Ainahan nämä on muiden aikaansaannoksia, kun ei meillä täällä ole omia aikaansaannoksia.
Meillä ei palstalla ole mahdollisuuksia, ei kykyä tehdä ominpäin tällaisia, siksi olemme aina muiden tiedon varassa.
Tekijät tekee kirjoja toiminnoistaan, siksi että niitä luetaan, ja arvostellaankin, kuten nyt ollut esillä. Tuskin me täällä kukaan satasiin kirjaa itsestä ja muistakaan.
Miten se sinulla, tuntuuko että kykyjä olisi kirjan tekoon ?
Jos se sinulla onnistuu, vaikka oma elämänkerta, mutta olet sitten niitä poikkeuksia.
Kun uutisköyhäpäivä, käy tallainen b -sarjalainenkin, jossa Heinäluoma mukana, se sitä silloin aina.
Luulisi edes kepulaisilla jonkinlaisia omia ajatuksia syntyvän, ja niitä edes jossain määrin kykenesivät ilmaisemaan. Suorat kopioinnit vaan ovat aika heikkoja suorituksia. Ratsastamista muiden työllä, kun ei edes itse viitsitä ajatella.
Mikä lienee Pankkomajurin tarkoitus kun tänne kopio muiden juttuja, jopa jutun kommentitkin kelpaavat kopioitavikseen.