Euroopan ja Yhdysvaltojen yhteinen puolustusjärjestely on epävarmaksi muuttuneessa maailmassa edelleen paras ja ainoa varma tae Euroopan - ja myös Suomen turvallisuudelle.
Olen toisinaan ollut pettynyt siihen, ettei presidentti Niinistö ole julkisesti puolustanut Suomen Nato-jäsenyyttä.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Suomen länsiliittoutumisen varmistaminen ei ole helppo tehtävä, jossa asiasta eniten ääntä pitävä saisi parhaiten tuloksia aikaiseksi. Niinistön tyyli on vähäeleinen, vaatimaton, puheessa kryptinen, mutta tuloksissa varma.
Niinistö toteuttaa paasikiveläistä ulkopolitiikkaa, jonka ydinajatus on kytkeä Suomea niin paljon länteen kuin vallitsevat tosiasiat antavat myöten.
Se edellyttää määrätietoista, mutta harkittua etenemistä. Se edellyttää turvallisuusympäristön jatkuvaa seuraamista. Se edellyttää oikea-aikaisuutta. Se edellyttää neuvotteluita.
Yksi keskeinen seikka Suomen Nato-jäsenyyden suhteen usein unohtuu: Prosessi ei tapahdu sormia napsauttamalla. Prosessin ajaksi tarvitaan yksipuoliset turvatakuut Yhdysvalloilta. Suomen täytyy tietää, mitä se saa.
Luotan tässä hankalassa luovimisessa täysin Niinistön arviointikykyyn ja taitoon. Pelkkä väärä ajoitus saattaa olla Suomen kannalta kohtalokas.
Tasavallan presidentti hakee nyt kansanliikkeen kautta itselleen vahvaa mandaattia toiselle kaudelleen. Toisella kaudella vahvan kannatuksen turvin Niinistöllä on aiempaa vahvempi asema osoittaa johtajuutta ulkopolitiikassa.
Uusimpien kyselyiden mukaan Niinistö olisi saamassa yli 70 prosentin kannatuksen tulevissa presidentinvaaleissa. Näin laaja kansansuosio ja luottamus mahdollistaisivat presidentille nykyoloissa poikkeuksellisen mandaatin toimia Suomen oikean intressin mukaan ja turvata maamme turvallisuus vuosikymmeniksi eteenpäin.
Meillä on nyt kuitenkin edessämme mahdollisuus, jossa poikkeuksellisen suosittu ja puoluepoliittisesti riippumaton presidentti voi harkiten ja oikea-aikaisesti tehdä päätöksen Suomen viemisestä Natoon.
Älkää kuitenkaan odottako, että ainakaan vaalien aikaan Niinistö sanoisi mitään Suomen Nato-jäsenyydestä. Ennenaikainen puhuminen asiasta vaarantaisi Suomen turvallisuuden vakavalla tavalla. Myös eduskunnan Nato-selvityksessä todettiin, että Venäjä todennäköisesti reagoisi Suomen Nato-jäsenyyden hakemiseen jollain tavalla.
Siksi täytyy olla aivan varma ajankohdasta ja päätöksestä lähteä hakemaan Nato-jäsenyyttä. Se edellyttää myös asialle suotuisaa eduskunnan kokoonpanoa.
En usko, että se on ongelma. Jos pääministeri, hallituspuolueiden puheenjohtajat ja presidentti ovat yhdessä päättäneet asian, eduskunnasta kyllä löytyy enemmistö.
Tämä mahdollisuus on ainutkertainen, siihen on tartuttava.
Olen toisinaan ollut pettynyt siihen, ettei presidentti Niinistö ole julkisesti puolustanut Suomen Nato-jäsenyyttä.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Suomen länsiliittoutumisen varmistaminen ei ole helppo tehtävä, jossa asiasta eniten ääntä pitävä saisi parhaiten tuloksia aikaiseksi. Niinistön tyyli on vähäeleinen, vaatimaton, puheessa kryptinen, mutta tuloksissa varma.
Niinistö toteuttaa paasikiveläistä ulkopolitiikkaa, jonka ydinajatus on kytkeä Suomea niin paljon länteen kuin vallitsevat tosiasiat antavat myöten.
Se edellyttää määrätietoista, mutta harkittua etenemistä. Se edellyttää turvallisuusympäristön jatkuvaa seuraamista. Se edellyttää oikea-aikaisuutta. Se edellyttää neuvotteluita.
Yksi keskeinen seikka Suomen Nato-jäsenyyden suhteen usein unohtuu: Prosessi ei tapahdu sormia napsauttamalla. Prosessin ajaksi tarvitaan yksipuoliset turvatakuut Yhdysvalloilta. Suomen täytyy tietää, mitä se saa.
Luotan tässä hankalassa luovimisessa täysin Niinistön arviointikykyyn ja taitoon. Pelkkä väärä ajoitus saattaa olla Suomen kannalta kohtalokas.
Tasavallan presidentti hakee nyt kansanliikkeen kautta itselleen vahvaa mandaattia toiselle kaudelleen. Toisella kaudella vahvan kannatuksen turvin Niinistöllä on aiempaa vahvempi asema osoittaa johtajuutta ulkopolitiikassa.
Uusimpien kyselyiden mukaan Niinistö olisi saamassa yli 70 prosentin kannatuksen tulevissa presidentinvaaleissa. Näin laaja kansansuosio ja luottamus mahdollistaisivat presidentille nykyoloissa poikkeuksellisen mandaatin toimia Suomen oikean intressin mukaan ja turvata maamme turvallisuus vuosikymmeniksi eteenpäin.
Meillä on nyt kuitenkin edessämme mahdollisuus, jossa poikkeuksellisen suosittu ja puoluepoliittisesti riippumaton presidentti voi harkiten ja oikea-aikaisesti tehdä päätöksen Suomen viemisestä Natoon.
Älkää kuitenkaan odottako, että ainakaan vaalien aikaan Niinistö sanoisi mitään Suomen Nato-jäsenyydestä. Ennenaikainen puhuminen asiasta vaarantaisi Suomen turvallisuuden vakavalla tavalla. Myös eduskunnan Nato-selvityksessä todettiin, että Venäjä todennäköisesti reagoisi Suomen Nato-jäsenyyden hakemiseen jollain tavalla.
Siksi täytyy olla aivan varma ajankohdasta ja päätöksestä lähteä hakemaan Nato-jäsenyyttä. Se edellyttää myös asialle suotuisaa eduskunnan kokoonpanoa.
En usko, että se on ongelma. Jos pääministeri, hallituspuolueiden puheenjohtajat ja presidentti ovat yhdessä päättäneet asian, eduskunnasta kyllä löytyy enemmistö.
Tämä mahdollisuus on ainutkertainen, siihen on tartuttava.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.