Yksi seurakunta

Kari Kangasharjun opetusvihkonen vuodelta 1997 nimeltään ”Yksi seurakunta” on edelleen ajankohtainen. Siinä on selitetty Raamatun kirjoitusten mukaisesti se, että Jumalalla on vain yksi seurakunta, johon kaikki pyhästä hengestä osalliset Jumalan lapset kuuluvat. Jumalalla on yksi maailmanlaajuinen seurakunta ja sen lisäksi kullakin paikkakunnalla kaikki sen paikkakunnan ”pyhät ja uskovat kristuksessa Jeesuksessa” muodostavat sen paikkakunnan seurakunnan ja kuuluvat siihen.

Vaikka yhden paikkakunnan uskovat voivat kokoontua käytännöllisistä syistä monessa eri paikassa (uskovien suuri lukumäärä ja paikkakuntien suuri koko), niin silti Jumalan silmissä kullakin paikkakunnalla on vain yksi seurakunta sen sijaan, että niitä olisi monia ja kullakin niistä olisi oma ”tunnustuksellinen” nimensä sekä oppinsa ja käytänteensä, joiden perusteella ne erottautuvat muista saman paikkakunnan uskovista ”paremmuutensa” tai ”oikeaoppisuuden” vuoksi. Sellaiset uskovien ryhmät ovat lahkoja, eivät sen paikkakunnan ”yksi ainoa oikea Jumalan seurakunta”.

Vapaan kristillisyyden kirkkokunnat ja uskovien yhteisöt puhuvat mielellään ”paikallisseurakunnasta” ja pitävät omaa yhteisöään sen paikkakunnan paikallisseurakuntana, johon he itse kuuluvat. Tästä huolimatta erityisesti Helluntai- ja Vapaakirkkoon kuuluvat pitävät myös toisiaan ”Jumalan seurakuntina” omilla paikkakunnillaan. He tunnustavat siten sen, että samalla paikkakunnalla on monta Jumalan seurakuntaa sen sijaan, että niitä olisi vain yksi. Tässä tekevät poikkeuksen adventistit, jotka ovat vähintään salaisesti omassa joukossaan puheidensa mukaan oman paikkakuntansa ”yksi ainoa oikea Jumalan seurakunta”.

Jumalan seurakunta on jakaantunut lahkoihin ja eri seuroihin (puolueisiin) uskovien lihallisuuden vuoksi, synnin teon seurauksena. Kristuksen ruumis on jaettu lahkoihin, kun on annettu opillisten erimielisyyksien ja riitojen johtaa hajaannukseen, jota kutsutaan Raamatun kirjoitusten hengellisen puheen mukaan Baabelin hajaannukseksi. Baabelin hajaannus on sikäli erikoinen, että sen sisällä voi olla monia eri uskontoja ja opinsuuntia, mutta Baabeliin kuuluvat pitävät silti Baabelia yhtenä ja ainoana Jumalan lasten yhteisönä, yhtenä ainoana ”Jumalan kansana”.

Oikea oppi ja yksi yhteinen usko muodostavat silti hengellisen Baabelin perustan, josta kirjoitamme pian lisää. Sitä yhteistä ekumeenista oppia ja uskoa tunnustavat myös ne nimeltään kristityt ihmiset, jotka eivät harjoita käytännössä ekumeniaa muiden kirkkokuntien ja eri uskontojen kanssa.

Vaikka monet ekumeniaa kannattavat ihmiset tunnustavat Jumalan kansaan kuuluviksi myös muiden uskontojen kannattajia kuin vain nimeltään kristittyjä, muodostavat nimeltään kristityt ihmiset yhden ekumeenisen kirkon ja monet muut uskonnot eivät tunnusta yhteyttä näihin nimeltään kristittyihin tahoihin. Hindut, muslimit ja buddhalaiset eivät pidä nimeltään kristittyjä yhden ja saman uskonnon tai uskon edustajina, puhumattakaan siitä, että muslimit pitäisivät nimeltään kristittyjä ja juutalaisia ”Jumalan lapsina” ja iankaikkisesti pelastettuina ”veljinään” ja ”sisarinaan”.