Tämä muistion julkitulo vain osoittaa, että pienemmän vasemmistopuolueen sisäinen kahtiajako vain jatkuu.
Aikoinaan SKP oli jakautunut maltillisiin revisionistisaarislaisenemmistöön ja stalinistisiin taistolaisiin.
Nykyään kommunismista irti sitoutunut, mutta SDP:stä vasemmalle suuntautunut Vasemmistoliitto on niin ikään kahtiajakautunut. Perinteiseen työväenliikettä edustaviin sosialistienemmistöön ja henkisiä arvoja korostavaan, ns. "kolmannesta vasemmistosta" puhuvaan humanistipunavihervähemmistöön.
Nyt vain karismaattinen vähemmistön johtaja on johdossa, toisin kuin Saarisen aikana... Mutta pystyykö olemaan vielä ja kuinka kauan?
Mikä on Vasemmistoliiton tulevaisuus?
Vertailkaapa näitä kahta lehtijuttua ja miettikää...
1) SEURAAVA JUTTU ON SUOMEN KUVALEHDEN VERKKOSIVUILLA JULKAISTU MUISTIO:
Tämä muistio on johtopäätös keskusteluista, joita joukko Vasemmistoliiton perustamiseen osallistuneita, nykyään lähinnä ay-liikkeen toimintaan osallistuvia henkilöitä ovat käyneet. Pohdinta tiivistyi näihin arvioihin joulun alla Vasemmistoliiton puolustuspoliittisen selontekoon eduskunnassa ottamien linjausten jälkeen.
Entiseen tapaan ei ole järkevää enää jatkaa. Vasemmalla tarvitaan rakenteellinen uudelleenjärjestely. Vastuullisten henkilöiden on nähtävä tilanne ja ryhdyttävä toimiin, joilla suomalaisille palkansaajille elintärkeä vasemmiston voimien kokoaminen toteutuu.
Vasemmiston voimat yhdistettävä
Suomalaisen poliittisen työväenliikkeen kahtiajaolle ei enää ole todellisia perusteita. Sen sijaan voimien yhdistämisen puolesta puhuvat yhä painavammat näkökohdat. Siksi vasemmistossa on tehtävä uusi tilannearvio ja aloitettava voimien kokoamiseen tähtäävät keskustelut SDP:n ja Vasemmistoliiton välillä sekä molempien puolueiden sisällä.
Ainuttakaan niistä syistä, joiden takia yhteinen vanha työväenpuolue vuonna 1918 hajosi, ei ole enää olemassa. Vasemmistoliiton tuore ohjelma ja SDP:n vastaavat asiakirjat eivät poikkea aatteellisesti. Molempia yhdistää sama reformistinen, hyvinvointiyhteiskuntaa rakentava lähestymistapa. Viimeksi syksyn kunnallisvaaleissa puolueet kävivät asiallisesti ottaen samansisältöisen kampanjan. Ay-liikkeessä puolueryhmien väliset erot ovat olleet keinotekoisia jo kauan.
Vasemmistoliiton teesit uudesta, ns. kolmannesta vasemmistosta ja noususta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ovat osoittautuneet katteettomaksi toiveajatteluksi. Puolue on hävinnyt kuudet vaalit perätysten. On aika tunnustaa, ettei vasemmalla ole sosialidemokratian ja kommunismin välissä oikeasti tilaa, eikä ns. punavihreys ole vakavasti otettava aatteellinen pohja työväenpuolueen toiminnalle.
Suomen, Euroopan ja maailmankin asioihin todellisesti vaikuttamaan pyrkivien vasemmistolaisten on koottava voimansa yhteen myös poliittisesti. Suomen yhtenäisen työväenliikkeen alkuperäistä traditiota edustaa SDP. On realismia, että voimien kokoaminen voi tapahtua vain sen puitteissa.
Tällöin myös vasemmistoliittolaisten luottamushenkilöiden ja ay-aktiivien panos tulee poliittiseen hyötykäyttöön, mikä vahvistaisi palkansaajien yhteiskunnallista edunvalvontaa. Vaikutusväylän avautuminen Suomen suurimman puolueen riveissä pelastaa aktiivit myös siltä sivuraiteelta, johon kutistuva kannatus ja oppositioasema Vasemmistoliiton uhkaa sysätä.
Kansainvälistyminen puoltaa yhdistymistä
Pääosa maamme lainsäädännöstä saa alkuperänsä Euroopan unionissa. Viiden miljoonan suomalaisen ääni uhkaa jo sekin hukkua Brysselin käytäville. Yhden europarlamentaarikon puolueella ei yli 700 edustajan joukossa ole vaikutusvaltaa senkään vertaa. Jos suomalainen vasemmisto oikeasti tahtoo vaikuttaa omiin ja yhteisen Eurooppamme asioihin, on sen käytettävä hallitusvaltaa Suomessa ja osallistuttavat europarlamentissa vaikutusvaltaisen sosialistiryhmän työhön.
Päätöksenteon kansainvälistyminen puoltaakin vahvasti voimien yhdistämistä. Vasemmiston ja palkansaajien on saatava äänensä ajoissa kuuluviin siellä missä varsinaiset päätökset yhä useammin tehdään. Juuriltaan internationalistisena liikkeenä juuri vasemmiston on oivallettava mitä globalisaatio poliittiselta toiminnalta nyt edellyttää. Toimintavalmius, osaaminen ja resurssit on nostettava uudelle tasolle. Vasemmiston on tuettava eikä vastustettava maamme aktiivista osallistumista monenkeskisiin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin sekä turvallisuusrakenteisiin.
Ay-liikkeen uusi eheytys
Uudistajien voitto vuonna 1966 SKP:ssä sekä sosialidemokraattisen liikkeen yhtenäisyyden palauttaminen raivasivat 40 vuotta sitten tietä koko vasemmiston hallitusyhteisyölle, SAK:n eheyttämiselle, tulopolitiikalle ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiselle. Poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen saavutuksista nykypäivän Suomessa voimme olla syystäkin ylpeitä.
Mutta vanhat saavutukset eivät ole tae suomalaisten tulevasta menestyksestä ja vauraudesta. Ikääntyminen, talouden globalisaatio, työttömyys ja hyvinvointipalvelujen rahoitusperustan varmistaminen eivät ole helppoja haasteita. Kotimaankin ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan nykyistä aloitekykyisempää, uudistusmielistä ja vahvempaa vasemmistoa.
Työväenliikkeen kantasana on työ. Muuta kestävää liikkeen perustaa ei voikaan olla kuin työn ja sen tekijöiden arvostaminen, palkansaajien etujen ajaminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Avain suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen on euroaluetta vahvempi talouskasvu ja parempi työn tuottavuus sekä nykyistä selvästi korkeampi työllisyysaste. Suomessa tarvitaan lisäksi kuntareformi, jotta kansalaisille turvataan laadukkaat julkiset palvelut riittävän kustannustehokkaasti. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää entistä vaikutusvaltaisempaa vasemmistoa.
Korkea järjestäytymisaste ja siihen nojaava vahva ay-liike on suomalaisen sopimusyhteiskunnan yksi kivijalka. Työnantajien yhdistettyä voimansa, käy yhä ilmeisemmäksi, ettei nykyinen kolmen keskusjärjestön rakenne vastaa enää tämän päivän edunvalvonnan tarpeita. Yhdistyvän vasemmiston on tuettava ay-liikkeen toista eheyttämistä rakentamalla SAK:n ja STTK:n liitoista vähintään puolentoista miljoonan työntekijän ja toimihenkilön yhteinen, vahva ja itsenäinen keskusjärjestö.
Vasemmiston kannatus nousuun
Kokemus Suomesta ja muualta Euroopasta on osoittanut, ettei kaksi puoluetta pysty hankkimaan vasemmistolle suurempaa kokonaiskannatusta kuin yksi suuri puolue. Nykyisellä rakenteella vasemmiston yhteenlaskettu kannatus ylittää hädin tuskin kolmasosaa äänestäjäkunnasta. Vasemmistoliitto on vajonnut alle 10 prosentin eikä SDP tavoita kunnolla neljäsosaa äänistä.
Tulos on hävettävän huono, verrattiinpa sitä melkein mihin tahansa Euroopan maahan. Kilpaileva ja päällekkäinen toiminta ei vahvista vaan heikentää työväenliikkeen kokonaisvoimaa Suomessa. Yhdistämällä voimat on mahdollista luoda innostava, eteenpäinmenon näköala ja nostaa vasemmisto selvästi suurimmaksi puolueeksi.
Pääministeripuolueena vasemmisto voi vaalien jälkeen ratkaista hallituspohjan ja osoittaa noudatettavalle politiikalle suunnan.
Jälleenyhdistyminen mahdollistaisi nykyistä paremmin aloitteen haltuunoton yhteiskunnallisessa keskustelussa. Levikkiään menettäneiden ja talousvaikeuksissa kamppailevien Demarin ja Kansan Uutisten tilalle voitaisiin perustaa uusi, kuusipäiväinen, journalistisesti korkeatasoinen palkansaajalehti. Sivistysjärjestöjen ja tutkimus- ja koulutusresurssien kokoamisella voitaisiin luoda myös työväenliikkeelle oma aatteellista ja tieteellistä tutkimusta palveleva foorumi.
Yhdistyminen vahvistaa vasemmiston toiminnallisia resursseja myös alueilla ja piirijärjestöissä. Työväenliike ei saa menettää kansanliikkeen luonnettaan. Nykyaikainen media – niin tärkeää kuin se onkin – ei voi korvata elävää yhteyttä jäsenistöön. Siihen tarvitaan toimivaa järjestöverkkoa, jonka rapistumisesta on valitettavasti merkkejä molemmissa puolueissa.
Nyt on rohkeiden päätösten aika
Sekä Vasemmistoliitossa että SDP:ssä kaivataan nyt rohkeutta katsoa tosiasioita silmiin ja kykyä vetää oikeat johtopäätökset. Työväenliikkeen yhteinen etu ja suuri linja on uskallettava asettaa päivänpoliittisen taktikoinnin ja vanhojen ennakkoluulojen edelle.
Yhdistymällä syntyy kiistatta Suomen vaikutusvaltaisin puolue. Ensimmäinen yhteinen ponnistus on luonnollisesti oman ehdokkaan läpivienti vuoden 2006 presidentinvaaleissa.
Seisova vesi on saatava liikkeelle ja avattava uudet näköalat suomalaisen vasemmiston vahvistamiseksi. Jääminen entiselleen ei turvaisi edes paikallaan pysymistä vaan merkitsisi taantumista. On tullut aika päättää lähes 90 vuotta sitten alkanut, mutta nyt jo täysin aikansa elänyt poliittisen työväenliikkeen kahtiajako.
2) SEURAAVA JUTTU PUOLESTAAN ANALYYSIÄ ILTASANOMIEN VERKKOSIVUILTA:
"Hajoaako vasemmistoliitto?
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes vaati puolueensa ohjelmaseminaarissa luopumista erilaisista "ismeistä". Hän kertoi, ettei ole koskaan ollut kommunisti eikä edes minkään sortin sosialisti. Siimeksen ajattelun tuntevat ovat asian tienneetkin, mutta silti Siimeksen julkinen irtiotto kommunistien perillisten aateperinnöstä hämmentää.
Jos kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoisi, ettei hän koskaan ole ollut porvari, puolueen kentällä nousisi kamala haloo.
Oma väki kuitenkin sallii Siimekselle paljon enemmän kuin omat muille puoluejohtajille, koska hänellä on mediataitoja ja vaikeasti määriteltävää karismaa. Hän ikään kuin luo tilaa ympärilleen, kun hän puhuu asioista jännittämättä ja eloisasti. Hänen johdollaan vasemmistoliitolle on tullut pelkkiä vaalitappioita, mutta sekin on siedetty.
Siimes sanoo vasemmistoliiton sisäisten tapahtumien vaikuttaneen häneen kuin kidutuskone, joka repii irti jäsenen kerrallaan. Hän arvostelee väkensä jäämistä menneisyyden vangiksi. Hänen mielestään poliittisten näköalojen pitäisi avautua eteen- eikä taaksepäin.
Ilmeisesti Siimestä risoo, että puolueen ay-siipi on taas aloittanut keskustelun Sdp:n ja vasemmistoliiton yhdistämisestä. Siimeksen paheksumaan menneisyyteen viitataan julkisuuteen tulleessa muistiossa: sen mukaan ei ole enää olemassa "ainuttakaan niistä syistä, joiden takia yhteinen vanha työväenpuolue vuonna 1918 hajosi". Muistio katsoo Sdp:n edustavan työväenliikkeen alkuperäistä traditiota ja suosittelee voimien kokoamista Sdp:n lippujen alle.
Tällaisen täytyy olla myrkkyä Siimekselle, vaikka muistioon ei seminaarissa viitattukaan ja vaikka yhdistämispuheet eivät uutuudellaan yllätä. Työväenliikkeen yhdistämistä yhteen puolueeseen pohti aikoinaan myös Aarne Saarinen, joka kuoli viime keväänä 90-vuotiaana.
Siimeksen ideana on ollut kehittää vasemmistoliitosta punavihreä puolue, joka tarjoaisi poliittisen kodin feminismille, vaihtoehtoliikkeille ja kaikkein vähävaraisimmille. Ongelmallista siinä on se, että pienituloisimmat ovat myös poliittisesti passiivisimpia. Heidän näkökulmastaan ansiosidonnaisia etuusjärjestelmiä puolustava vasemmistoliiton ay-siipi edustaa hyvinvoivaa työläiseliittiä. Ilmankos se nyt paljastaa todellisen, sosiaalidemokraattisen karvansa!
Vasemmistoliiton tulkitseminen osaksi työväenliikettä on aina ollut vierasta Siimekselle, joka ei ole perehtynyt vasemmiston puoluehistoriaan. Samaan aikaan Sdp on kohtalaisesti menestyen pyrkinyt avartamaan työväenpuolueen käsitettä niin laveaksi, että palkansaajat voisivat kokea sen omakseen varastomiehestä insinööriin.
Sdp:n ja vasemmistoliiton ero niiden poliittisessa suorituskyvyssä on edellisen hyväksi paljon suurempi kuin puolueiden kokoero. On luonnollista, että suorituskykyisempi houkuttelee niitä vasemmistoliittolaisia, jotka ay-liikkeessä tekevät yhteistyötä demarien kanssa - vieläpä ilman mielipide-eroja.
Kaikesta voidaan päätellä, että Siimeksen tuskatilat jatkuvat. Onkohan hän niin taitava mediapoliitikko, että saa yleisön myötäelämään tuskiaan? Ruotsin vasemmistopuolueen ex-puheenjohtaja Gudrun Schyman onnistui tekemään kamppailustaan alkoholismia vastaan koko kansan asian."
Aikoinaan SKP oli jakautunut maltillisiin revisionistisaarislaisenemmistöön ja stalinistisiin taistolaisiin.
Nykyään kommunismista irti sitoutunut, mutta SDP:stä vasemmalle suuntautunut Vasemmistoliitto on niin ikään kahtiajakautunut. Perinteiseen työväenliikettä edustaviin sosialistienemmistöön ja henkisiä arvoja korostavaan, ns. "kolmannesta vasemmistosta" puhuvaan humanistipunavihervähemmistöön.
Nyt vain karismaattinen vähemmistön johtaja on johdossa, toisin kuin Saarisen aikana... Mutta pystyykö olemaan vielä ja kuinka kauan?
Mikä on Vasemmistoliiton tulevaisuus?
Vertailkaapa näitä kahta lehtijuttua ja miettikää...
1) SEURAAVA JUTTU ON SUOMEN KUVALEHDEN VERKKOSIVUILLA JULKAISTU MUISTIO:
Tämä muistio on johtopäätös keskusteluista, joita joukko Vasemmistoliiton perustamiseen osallistuneita, nykyään lähinnä ay-liikkeen toimintaan osallistuvia henkilöitä ovat käyneet. Pohdinta tiivistyi näihin arvioihin joulun alla Vasemmistoliiton puolustuspoliittisen selontekoon eduskunnassa ottamien linjausten jälkeen.
Entiseen tapaan ei ole järkevää enää jatkaa. Vasemmalla tarvitaan rakenteellinen uudelleenjärjestely. Vastuullisten henkilöiden on nähtävä tilanne ja ryhdyttävä toimiin, joilla suomalaisille palkansaajille elintärkeä vasemmiston voimien kokoaminen toteutuu.
Vasemmiston voimat yhdistettävä
Suomalaisen poliittisen työväenliikkeen kahtiajaolle ei enää ole todellisia perusteita. Sen sijaan voimien yhdistämisen puolesta puhuvat yhä painavammat näkökohdat. Siksi vasemmistossa on tehtävä uusi tilannearvio ja aloitettava voimien kokoamiseen tähtäävät keskustelut SDP:n ja Vasemmistoliiton välillä sekä molempien puolueiden sisällä.
Ainuttakaan niistä syistä, joiden takia yhteinen vanha työväenpuolue vuonna 1918 hajosi, ei ole enää olemassa. Vasemmistoliiton tuore ohjelma ja SDP:n vastaavat asiakirjat eivät poikkea aatteellisesti. Molempia yhdistää sama reformistinen, hyvinvointiyhteiskuntaa rakentava lähestymistapa. Viimeksi syksyn kunnallisvaaleissa puolueet kävivät asiallisesti ottaen samansisältöisen kampanjan. Ay-liikkeessä puolueryhmien väliset erot ovat olleet keinotekoisia jo kauan.
Vasemmistoliiton teesit uudesta, ns. kolmannesta vasemmistosta ja noususta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ovat osoittautuneet katteettomaksi toiveajatteluksi. Puolue on hävinnyt kuudet vaalit perätysten. On aika tunnustaa, ettei vasemmalla ole sosialidemokratian ja kommunismin välissä oikeasti tilaa, eikä ns. punavihreys ole vakavasti otettava aatteellinen pohja työväenpuolueen toiminnalle.
Suomen, Euroopan ja maailmankin asioihin todellisesti vaikuttamaan pyrkivien vasemmistolaisten on koottava voimansa yhteen myös poliittisesti. Suomen yhtenäisen työväenliikkeen alkuperäistä traditiota edustaa SDP. On realismia, että voimien kokoaminen voi tapahtua vain sen puitteissa.
Tällöin myös vasemmistoliittolaisten luottamushenkilöiden ja ay-aktiivien panos tulee poliittiseen hyötykäyttöön, mikä vahvistaisi palkansaajien yhteiskunnallista edunvalvontaa. Vaikutusväylän avautuminen Suomen suurimman puolueen riveissä pelastaa aktiivit myös siltä sivuraiteelta, johon kutistuva kannatus ja oppositioasema Vasemmistoliiton uhkaa sysätä.
Kansainvälistyminen puoltaa yhdistymistä
Pääosa maamme lainsäädännöstä saa alkuperänsä Euroopan unionissa. Viiden miljoonan suomalaisen ääni uhkaa jo sekin hukkua Brysselin käytäville. Yhden europarlamentaarikon puolueella ei yli 700 edustajan joukossa ole vaikutusvaltaa senkään vertaa. Jos suomalainen vasemmisto oikeasti tahtoo vaikuttaa omiin ja yhteisen Eurooppamme asioihin, on sen käytettävä hallitusvaltaa Suomessa ja osallistuttavat europarlamentissa vaikutusvaltaisen sosialistiryhmän työhön.
Päätöksenteon kansainvälistyminen puoltaakin vahvasti voimien yhdistämistä. Vasemmiston ja palkansaajien on saatava äänensä ajoissa kuuluviin siellä missä varsinaiset päätökset yhä useammin tehdään. Juuriltaan internationalistisena liikkeenä juuri vasemmiston on oivallettava mitä globalisaatio poliittiselta toiminnalta nyt edellyttää. Toimintavalmius, osaaminen ja resurssit on nostettava uudelle tasolle. Vasemmiston on tuettava eikä vastustettava maamme aktiivista osallistumista monenkeskisiin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin sekä turvallisuusrakenteisiin.
Ay-liikkeen uusi eheytys
Uudistajien voitto vuonna 1966 SKP:ssä sekä sosialidemokraattisen liikkeen yhtenäisyyden palauttaminen raivasivat 40 vuotta sitten tietä koko vasemmiston hallitusyhteisyölle, SAK:n eheyttämiselle, tulopolitiikalle ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiselle. Poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen saavutuksista nykypäivän Suomessa voimme olla syystäkin ylpeitä.
Mutta vanhat saavutukset eivät ole tae suomalaisten tulevasta menestyksestä ja vauraudesta. Ikääntyminen, talouden globalisaatio, työttömyys ja hyvinvointipalvelujen rahoitusperustan varmistaminen eivät ole helppoja haasteita. Kotimaankin ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan nykyistä aloitekykyisempää, uudistusmielistä ja vahvempaa vasemmistoa.
Työväenliikkeen kantasana on työ. Muuta kestävää liikkeen perustaa ei voikaan olla kuin työn ja sen tekijöiden arvostaminen, palkansaajien etujen ajaminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Avain suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen on euroaluetta vahvempi talouskasvu ja parempi työn tuottavuus sekä nykyistä selvästi korkeampi työllisyysaste. Suomessa tarvitaan lisäksi kuntareformi, jotta kansalaisille turvataan laadukkaat julkiset palvelut riittävän kustannustehokkaasti. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää entistä vaikutusvaltaisempaa vasemmistoa.
Korkea järjestäytymisaste ja siihen nojaava vahva ay-liike on suomalaisen sopimusyhteiskunnan yksi kivijalka. Työnantajien yhdistettyä voimansa, käy yhä ilmeisemmäksi, ettei nykyinen kolmen keskusjärjestön rakenne vastaa enää tämän päivän edunvalvonnan tarpeita. Yhdistyvän vasemmiston on tuettava ay-liikkeen toista eheyttämistä rakentamalla SAK:n ja STTK:n liitoista vähintään puolentoista miljoonan työntekijän ja toimihenkilön yhteinen, vahva ja itsenäinen keskusjärjestö.
Vasemmiston kannatus nousuun
Kokemus Suomesta ja muualta Euroopasta on osoittanut, ettei kaksi puoluetta pysty hankkimaan vasemmistolle suurempaa kokonaiskannatusta kuin yksi suuri puolue. Nykyisellä rakenteella vasemmiston yhteenlaskettu kannatus ylittää hädin tuskin kolmasosaa äänestäjäkunnasta. Vasemmistoliitto on vajonnut alle 10 prosentin eikä SDP tavoita kunnolla neljäsosaa äänistä.
Tulos on hävettävän huono, verrattiinpa sitä melkein mihin tahansa Euroopan maahan. Kilpaileva ja päällekkäinen toiminta ei vahvista vaan heikentää työväenliikkeen kokonaisvoimaa Suomessa. Yhdistämällä voimat on mahdollista luoda innostava, eteenpäinmenon näköala ja nostaa vasemmisto selvästi suurimmaksi puolueeksi.
Pääministeripuolueena vasemmisto voi vaalien jälkeen ratkaista hallituspohjan ja osoittaa noudatettavalle politiikalle suunnan.
Jälleenyhdistyminen mahdollistaisi nykyistä paremmin aloitteen haltuunoton yhteiskunnallisessa keskustelussa. Levikkiään menettäneiden ja talousvaikeuksissa kamppailevien Demarin ja Kansan Uutisten tilalle voitaisiin perustaa uusi, kuusipäiväinen, journalistisesti korkeatasoinen palkansaajalehti. Sivistysjärjestöjen ja tutkimus- ja koulutusresurssien kokoamisella voitaisiin luoda myös työväenliikkeelle oma aatteellista ja tieteellistä tutkimusta palveleva foorumi.
Yhdistyminen vahvistaa vasemmiston toiminnallisia resursseja myös alueilla ja piirijärjestöissä. Työväenliike ei saa menettää kansanliikkeen luonnettaan. Nykyaikainen media – niin tärkeää kuin se onkin – ei voi korvata elävää yhteyttä jäsenistöön. Siihen tarvitaan toimivaa järjestöverkkoa, jonka rapistumisesta on valitettavasti merkkejä molemmissa puolueissa.
Nyt on rohkeiden päätösten aika
Sekä Vasemmistoliitossa että SDP:ssä kaivataan nyt rohkeutta katsoa tosiasioita silmiin ja kykyä vetää oikeat johtopäätökset. Työväenliikkeen yhteinen etu ja suuri linja on uskallettava asettaa päivänpoliittisen taktikoinnin ja vanhojen ennakkoluulojen edelle.
Yhdistymällä syntyy kiistatta Suomen vaikutusvaltaisin puolue. Ensimmäinen yhteinen ponnistus on luonnollisesti oman ehdokkaan läpivienti vuoden 2006 presidentinvaaleissa.
Seisova vesi on saatava liikkeelle ja avattava uudet näköalat suomalaisen vasemmiston vahvistamiseksi. Jääminen entiselleen ei turvaisi edes paikallaan pysymistä vaan merkitsisi taantumista. On tullut aika päättää lähes 90 vuotta sitten alkanut, mutta nyt jo täysin aikansa elänyt poliittisen työväenliikkeen kahtiajako.
2) SEURAAVA JUTTU PUOLESTAAN ANALYYSIÄ ILTASANOMIEN VERKKOSIVUILTA:
"Hajoaako vasemmistoliitto?
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes vaati puolueensa ohjelmaseminaarissa luopumista erilaisista "ismeistä". Hän kertoi, ettei ole koskaan ollut kommunisti eikä edes minkään sortin sosialisti. Siimeksen ajattelun tuntevat ovat asian tienneetkin, mutta silti Siimeksen julkinen irtiotto kommunistien perillisten aateperinnöstä hämmentää.
Jos kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoisi, ettei hän koskaan ole ollut porvari, puolueen kentällä nousisi kamala haloo.
Oma väki kuitenkin sallii Siimekselle paljon enemmän kuin omat muille puoluejohtajille, koska hänellä on mediataitoja ja vaikeasti määriteltävää karismaa. Hän ikään kuin luo tilaa ympärilleen, kun hän puhuu asioista jännittämättä ja eloisasti. Hänen johdollaan vasemmistoliitolle on tullut pelkkiä vaalitappioita, mutta sekin on siedetty.
Siimes sanoo vasemmistoliiton sisäisten tapahtumien vaikuttaneen häneen kuin kidutuskone, joka repii irti jäsenen kerrallaan. Hän arvostelee väkensä jäämistä menneisyyden vangiksi. Hänen mielestään poliittisten näköalojen pitäisi avautua eteen- eikä taaksepäin.
Ilmeisesti Siimestä risoo, että puolueen ay-siipi on taas aloittanut keskustelun Sdp:n ja vasemmistoliiton yhdistämisestä. Siimeksen paheksumaan menneisyyteen viitataan julkisuuteen tulleessa muistiossa: sen mukaan ei ole enää olemassa "ainuttakaan niistä syistä, joiden takia yhteinen vanha työväenpuolue vuonna 1918 hajosi". Muistio katsoo Sdp:n edustavan työväenliikkeen alkuperäistä traditiota ja suosittelee voimien kokoamista Sdp:n lippujen alle.
Tällaisen täytyy olla myrkkyä Siimekselle, vaikka muistioon ei seminaarissa viitattukaan ja vaikka yhdistämispuheet eivät uutuudellaan yllätä. Työväenliikkeen yhdistämistä yhteen puolueeseen pohti aikoinaan myös Aarne Saarinen, joka kuoli viime keväänä 90-vuotiaana.
Siimeksen ideana on ollut kehittää vasemmistoliitosta punavihreä puolue, joka tarjoaisi poliittisen kodin feminismille, vaihtoehtoliikkeille ja kaikkein vähävaraisimmille. Ongelmallista siinä on se, että pienituloisimmat ovat myös poliittisesti passiivisimpia. Heidän näkökulmastaan ansiosidonnaisia etuusjärjestelmiä puolustava vasemmistoliiton ay-siipi edustaa hyvinvoivaa työläiseliittiä. Ilmankos se nyt paljastaa todellisen, sosiaalidemokraattisen karvansa!
Vasemmistoliiton tulkitseminen osaksi työväenliikettä on aina ollut vierasta Siimekselle, joka ei ole perehtynyt vasemmiston puoluehistoriaan. Samaan aikaan Sdp on kohtalaisesti menestyen pyrkinyt avartamaan työväenpuolueen käsitettä niin laveaksi, että palkansaajat voisivat kokea sen omakseen varastomiehestä insinööriin.
Sdp:n ja vasemmistoliiton ero niiden poliittisessa suorituskyvyssä on edellisen hyväksi paljon suurempi kuin puolueiden kokoero. On luonnollista, että suorituskykyisempi houkuttelee niitä vasemmistoliittolaisia, jotka ay-liikkeessä tekevät yhteistyötä demarien kanssa - vieläpä ilman mielipide-eroja.
Kaikesta voidaan päätellä, että Siimeksen tuskatilat jatkuvat. Onkohan hän niin taitava mediapoliitikko, että saa yleisön myötäelämään tuskiaan? Ruotsin vasemmistopuolueen ex-puheenjohtaja Gudrun Schyman onnistui tekemään kamppailustaan alkoholismia vastaan koko kansan asian."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimme vain arvailla. Kuten tekstissä sanotaan, "järjestötoiminnan rappeutumisen merkkejä on havaittavissa kummassakin puolueessa". Meillä ei ole mitään keinoa ottaa osaa oman puolueemme sisäiseen kehitykseen.