mikä sai tekemään kaikki hölmöilyt mihin olen syyllistynyt elämäni aikana, kaiken pyyhkisin pois ja tekisin tekemättömäksi jos niin voisin tehdä. En tiedä pääsenkö tästä koskaan yli, välillä tuntuu todella pahalta.
Olisinpa tullut uskoon aikaisemmin, moni paha olisi jäänyt varmasti tekemättä.
Olisinpa tullut uskoon aikaisemmin, moni paha olisi jäänyt varmasti tekemättä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotkut tarvitsevat uskoontuloa ollakseen tekemättä pahaa, toiset taas osaavat olla ihmisiksi ja kilttejä lähimmäisilleen muutenkin. Näin se jostain syystä menee.
No, kaikilla tietysti jotain hölmöilyjä on tilillään – ja takuuvarmasti myös uskovaisilla, joilla on tosin usein huomattava taipumus nähdä viat ja syyt muissa kuin itsessään.
Minun syntini painavat minua joka päivä; aina saan seistä häveten sinun edessäsi.
Usein voin vain publikaanin tavoin lyödä rintaani ja huoata: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Mutta tahdotko sinä taas antaa anteeksi alituisen syntini?
Minun pitäisi kasvaa, pitäisi etsiä voimaa sinulta päästäkseni vapaaksi synneistäni;
mutta minusta näyttää, että tulen vain syntisemmäksi sinun edessäsi.
Sinun tykönäsi on kuitenkin paljon anteeksiantamusta, että sinua peljättäisiin.
Sinä et halua muistaa minun syntejäni, et rangaista uskottomuuttani.
Joka päivä sinä pyyhit pois minun rikkomukseni itsesi tähden.
Kiitos ja ylistys sinulle!
( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )
-
Ystäväinen "kadunjamietin", Jeesuksen Kristuksen veri on puhdistanut meidät synneistämme. Olet saanut uskon kautta Jeesukseen Kristukseen Jumalalta kaikki syntisi anteeksi. Ole turvallisella mielellä. Sielunvihollinen syyttää uskovaa ihmistä elämämme loppuun asti jo aika päiviä anteeksi pyydetyistä ja anteeksi saaduista synneistämme. Jumala ei niitä enää muista.
Saamme alati turvata Jeesuksen Kristuksen edestämme vuodatetun veren voimaan.
Sanotaan, että ihminen alkaa nähdä kaikinpuolisen kelvottomuutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä vasta uskoon tultuaan ja uskossa eläessään.
Pahinta mitä uskovalle ihmiselle voi tapahtua, uskonsa menettämisen ohella, on
KADOTTAA SYNNINTUNTONSA.
Siunausta
Ja Aaamen hyvin kirjoitat.
Eräs ortodoksi munkki..neuvoi noviisia..joka halusi antaa Jumalalle jonkin kalliin lahjan..vanha munkki ei kelpuuttanut mitään noviisin lahjaehdotuksista..
Noviisi oli ymmällään..mitä hän sitten voisi antaa Jumalalle.?
Munkki sanoi...paras lahja minkä voit Jumalalle antaa on viedä Hänen eteensä sinun kaikki syntisi.
Koska. Jumala on totuus ja rakkaus ja Hän rakastaa sellaista ihmistä joka uskalluksella ja nöyränä tuo Hänelle kaikki synnit..jotka Jumala ottaa. Ja heittää meren syvyyteen.eikä enää niitä muista..
Tee se joka päivä..
Saatanakin yrittää usein syyttää uskovaisia synneistä, jotka on jo anteeksi saatu. Saatanan tarkoitus on siten tehdä sinun olosi tukalaksi, ettet tällä hetkellä tekisi mitään hyvää ja oikeaa, jota Jumala haluaisi sinun tekevän.
Väärässä olet, tehty teko seuraa sinua läpi elämäsi. Vai väitätkö että esim. toiselta hengenriiston saisi anteeksi, höpö höpö.
Tehty mikä tehty, totta on. Ei voi muuttaa mutta anteeksi saa Herralta jos katuu tekoaan ja anteeksi pyytää. Totta kai hengenriistosta seuraa tuomio ja sen sovitus. Synnillä on seuraus. No, totta on varmaan ettei ihmisiltä heru anteeksiantoa.
Sinulla, aloittaja, on oikea asenne itsesi ja Jumalan edessä. Katumus.
Oikea, syvällinen hengenparannus syntyy juuri tuossa sieluntilassa, yhdistyneenä uskon kanssa. "Oikea parannus on katumusta ja uskoa" (Luther). ",,, mutta katumus ilmsn uskoa on epätoivoa" ja tähän mielentilaan vihollinen hauaisi kristityn johtaa.
Kun siis kadumme ja tunnemme synninhätää, meidän tulee tässä synnintunnon tilassamme myös uskoa evankeliumi.
Tässä mielentilassamme me säilymme oikeass uskossa: emme uskossa itseemme, vaan Jumalan rakkauteen ja armoon, Jeesukseen.
Asiasi ovat siis mitä parhaimmin! Huonosti olisi jos katumuksen sijaan olisit synteihisi nähden huoleton! Huolettomuus luo väärän ilon, valheellisen kuvan omasta pelastuksesta.
Jumala antaa rauhan ja tyynen ilon, luottamuksen, että taitaapa minun kurjan ihmisen sitten kerran kuitenkin käydä paremmin kuin hyvin: Taivaassa on asiat paremmin! Jumala pelasti jumalattoman!
Tätä varten Jeesus tuli maanpäälle: ei pelastamaan itsevanhurskaita vaan syntisiä, jumalattomia! Hän on meidän, syntisten Vapahtaja, pelastaja, syntiemme sovittaja, lahjavanhuskauttaja.
.
Paavali kertoo elämästään: Minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia,
Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
Jumalan armo ja rauha kuuluu aloittajalle:
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Kyllä kaikki synnit saa anteeksi, Jeesuksen Kristuksen Ristintyön takia.
Syntiemme seuraukset saamme kyllä kantaa, ne ovat aina mielessä.
Uskon että Apostoli Paavalinkin mieltä kaiveli entinen elämä, kun hän oli vainonnut
Jumalan seurakuntaa. Synti oli kuitenkin anteeksi annettu, eikä Jumala
niitä koskaan muistele, me itse sitä teemme, silti olemme Armahdettuja syntisiä!
>>>Synti oli kuitenkin anteeksi annettu, eikä Jumala
niitä koskaan muistele, me itse sitä teemme, silti olemme Armahdettuja syntisiä!<<<
Raamattu ei missään sano ettei Jumala muistele anteeksi antamiaan syntejä.
Raamattu ei myöskään missään sano uudestisyntynyttä Jumalan lasta syntiseksi.
Armahdettu ihminen ei ole syntinen koska hän on armahdettu.
Armahdettu ihminen ei ole syntinen koska hän on uusi luomus
Kristuksessa Jeesuksessa.
Näinhän sitä monesti luullaan.