ocd ja elämän tarkoitus

Joo ite ihan samaa aatellu tässä, kesällä oli kivaa tekemistä, duunia. Nyt ei ole ja paljon yksin vaan kotona. Niin samaa rataa pyörii revin hiuksia päästä, sitten revin ihoa, sitten pitää taas ottaa imuri ja imuroida pois. Tai jos sängyssä oon raaputtanu ihoa, pitää viedä ulos kaikki petivaatteet ja ravistella kunnolla.

Että huh-huh. monta kertaa päivässä.


Siinä se elämä menee, mennyt jo vuosikausia.

Ei mitään järkeä.

Tuskin missään työssä enää pärjäisin / jaksaisin, kun on yksin, ei ole mitää syytä olla työelämässä.

Aikoinaan olin kyllä, mutta kun tulee tyhjään kotiin joka helvetin ilta, kukaan ei soita / tule käymään.

Yritin olla sosiaalinen, opiskelin, harrastin, metrin pino kaikenmaailman todistuksia, mitään hyötyä.

Nyt on nuoruus takana, ei jaksa enää yrittää, kai tää ocd on sitten mun juttu ja elämäntehtävä, kuin apina nyppii itteään häkissä. Hyi, kuka nyt tällasen ees haluis, en mä ainakaan.

Mikään ei tule siis muuttumaan.

Yksi varma ja toimiva mahdollisuus auttaa itseäni on aina olemassa: tappaa itteni.

Olipa typerä kommentti tuo äskeinen. Miksi tulet tänne haukkumaan ihmisiä, joilla on ongelmia? Itselläsi ei taida olla, kun et sellaisia ymmärrä.

Mutta teille kahdelle ensimmäiselle: Oletteko käyneet kysymässä mistään apua? Terapian mahdollisuutta? Lääkkeet eivät kaikille auta, mutta entä ammattilaisen kanssa käyty keskustelu? On totta, ettei ocd:n kanssa ole helppo elää. Kuolemanoma - miksi kirjoitat, ettei ole syytä olla työelämässä, jos on yksin? Eihän se siihen liity.

Kurkatkaa keitä OCD häiritsee niin ocd-clinic.com toimii tätänykyä Treella mutta myös Helsingissä kai kursseja.

Empä tiedä mikä tähän nyt sitten auttaisi. Viinan juonti auttaa kyllä ainakin tilapäisesti mutta mitään pitkäaikaisempaa ratkaisua siitä nyt on turha etsiä ellei kokopäiväisesti rupea kännissä olemaan. Eipä tätä sairausta ihmiset ymmärrä, varsinkaan kun se pahin vaihe on päällä ollut viimeiset pari kuukautta. Kokoajan vatsaa vääntää ja kivistää, mielessä ajatukset harhailee ja poukkoilee. Mistään ei tule yhtään mitään kun mihinkään ei kykene keskittymään paitsi joihinkin itseään toistavaan videopeliin kuten Runescape. Itseänikään en uskalla tappaa koska liian suuri todennäköisyys että ikuisuus joka ikinä ei pääty oleskellaan sitten helvetissä.

Voi voi kun saisi olla normaali mutta tällainen taakka sitä ihmiselle on annettu. Tekisi mieli lyödä kaikki risaiseksi vaikka aikalailla sitä osastoa tämä jo nykyään on kun suurinosa viikosta humalassa ollaan. Kykenisipä vain olemaan välittämättä yhtään mistään hevon vittujakaan.

Eiköhän vastaus ole sama kuin suurimmalla osalla ihmisistä; Vain sinä voit vastata tyhjentävästi tähän kysymykseen. Mutta jos neuvoja kaipaat, niin itse olen pyrkinyt vastaamaan pakko-toimintojen sikseen jättämisestä seuraavaan ahdistukseen "hyvittämällä" sitä tekemällä jotain tuottavaa. Huomasin joitain vuosia sitten että homma toimii, kun ei ole pakko tehdä juuri sitä mitä pakko-oireet vaatii, vaan riittää kun tekee "uhrauksen" jollain positiivisella, oman ja/tai yhteiskunnan hyvinvointia edistävällä toiminnolla. Roskan kerääminen maasta on ollut yksi tällainen kätevä toiminto liikenteessä painaessa aina ahdistuksen iskiessä. Sellaista karman ostamista, en väitä että tämä olisi mikään lopullinen ratkaisu, mutta kyllä se auttaa ihan julmetusti vaivan kestämisessä. Siispä, valjasta pakko-oireesi. Voitele pelkosi uudelleen ja uudelleen velvollisuudentunnollasi ja ihanteillasi, niin uskon että voit elää ilman katumusta.

Kokemuksen äänellä voin sanoa, että hoidon avulla kyseistä sairautta pystytään vähentämään hyvin paljon. Noin 10 vuotta sitten valveilla en pystynyt olemaan edes 10-15 minuuttia ilman OCD oireita. Nykyään OCD tuottaa pientä vaikeutta kotoota lähtiessä ja välillä ajatuksia tulee. Stressi lisää oireiden määrää, mutta silloinkin on asiat paljon paremmin kuin 10 vuotta sitten.
Hoidot tosin vievät aikaa, mutta silti tämän sairauden kanssa voi oppia elämään.

Samaa mieltä!kärsinyt jo yli 20 vuotta tästä.lääkityksenä masennuslääkkeet, ei auta,ei auta puhuminen,eikä siedätyshoitoharjoitukset.ajatukset riivaa päivästä toiseen,on ku piru asuisi sisälläni eikä anna hetken rauhaa.siivoan,järjestelyn, toistan päässä asioita,perustelen niitä itselleni,puhun itselleni jne. Kaikki täytyy tehä täydellisesti,tietyllä tapaa. En kestä jos joku siirtää tavaroitani kodissani,en voi tulla kotiin jos lattialla lojuu esim.vaatteita.koko elämä on yhtä toistoa,tarkastelua,asioista murehtimista jne.olen jatkuvasti ärtynyt,lyhytpinnainen,on vaikeaa elää epävarmoissa elämäntilanteissa ja paineensietokykyä ei oo nimeksikään.tottunut tähän mut ei tietoa miten kauan tällaista ihminen jaksaa.kun tämä on kaukana ne. Normaalista elämästä ja aiheuttaa niin valtavasti tuskaa ja kärsimystä!!

Semmonen kirja onj kuin ''Kerrasta poikki'', oon meinannu ite hommata tuon, mutten tiedä miten se ketäkin sitten auttaa. Sen saa kirjastosta tai vaikka tuolta: https://www.prisma.fi/fi/prisma/kerrasta-poikki-kovakantinen-kirja . Jos on sitten voimia jaksaa lukea vähän sitä kirjaa.

Mulla on auttanut se, että mulla on ollut aika pitkään tarkistusvaivoja, niin olen liikuntaa harrastanut joka on vähentänyt oireit, koska liikunta kun vähentää ahdistusta niin vähenee myös pakko-oireet, koska nämä tulevat ahdistuksesta. Tämä sanotaan kirjassa ''Vapaaksi ahdistuksesta'' ( https://www.booky.fi/tuote/bourne_edmund/vapaaksi_ahdistuksesta_tyokirja_paniikista_ja_peloista/9789529112128?gclid=EAIaIQobChMInZiGxOmZ2gIVAhUYCh0oQQdKEAAYASAAEgJrJPD_BwE#!product_id=9789529112128 ).

Sen lisäksi joku aika sitten tein vaan sillalailla että yksinkertaisesti lopetin miettimästä näitä pakkoajatuksia, pikkuhiljaa ahdistus on ainakin jonkun verran vähentynyt , nyt ei niin paljon enää vaivaa tarkistusvaivat ja pakkoajatukset. Ei oon kyl kokonaan viel hävinneet.

OCD on voimaa vievää,elämä kuin halvaantuneena;EN VOI TÄLLE MITÄÄN.Poden sitä,elän sen kanssa,elänyt lapsesta asti.Kauhut,,paniikkihäiriöt ja ahdistus taustatanssijoita muiden fobioiden kanssa.Meillä se kulkee pikkuperintönä,nyt mummona sen tiedän,hyppää jonkun yli ja ottaa jonkun vangikseen.Lääkkeet,kovat lääkkeet ja sairaala...hetken lepo siellä turtana tai muualla humalassa hunningolla,en puhu pelkästään itsestäni,vaan jo isoäitini perinnöstä tässä.Myös aikuinen lapseni on tämän vaivan oma.Mutta kovemmalla kuin minä.
Kirja*Kerrasta poikki*ei auttanut yhtään mitäänsilloin
.Olen miettinyt yksin ja psykiatrien kanssa mikä se on,se demoni...siis OCD..itse koen itselleni,että se on jonkinkaltainen kiltteyden syyllisyys,eli
JOS EN TEE NIIN,TAPAHTUU NÄIN JOTAIN KAMALAA MÄÄRITTÄMÄTÖNTÄ.
USKOTTEKO,KUN SANON,ETTÄ LOIN ITSE ITSELLENI OMASSA TARKISTUKSISSANI JA AHDISTUKSISSANI HELPOTUKSEN.
Kerran tehtyäni kaikki *kuviokellunnat',hysteeriset tarkistukset,raivoamiset ja itkun....päätin olla tällainen /syyllinen/ jos jotain tapahtuu.Esim.tarkistan kerran ,tasan kerran enää asiat,lähden,koetan ovea kerran ja ajattelen.jos jäi hella päälle palakoon kaikki,jos jäi ovi auki ,menkööt varkaat....ehei,,ei se noin helposti käynyt...MUTTA se toteutui,tavallaan kuitenkin KERRASTA poikki ja näin tahdon elää.
Jokaisella ihmisellä on oma ristinsä mitä hän kantaa....me taistelemme,emme luovuta,ja valo tulee meille kaikille.Voimia kanssakulkijat!