Persuilla ei pyyhi hyvin vaikka unohdettaisiin eduskuntaryhmän hajoaminen, kannatuksen sukeltaminen ja valtuutettujen joukkoliikenne persuryhmästä pois.
Käytännössä puoluepolitiikkaa tehdään valtakunnan korkeimmalla tasolla, eduskunnassa. Eduskuntapolitiikka on se taso, missä mitataan puolueen uskottavuus.
Aikoinaan Soinin johtaessa puoluetta, jokaikinen perstolvana esiintyi julkisuudessa kännissä, huumeissa, sekasena, houreissa, kikkelikuvissa, bb-talossa, natsina, helvetin enkelinä, rotutohtorina tai mitä päähän ikinä pälkähtikään. Nyrkkisääntönä oli, että politiikasta ei puhuta kun öyhötetään, tai jos puhutaan politiikasta niin rotupolitiikasta ja vihasesti. Jos koirat haukkuu perään, niin kyllä se Soini selittää asiat parhain päin.
Soini ja hänen lähipiirinsä tekivät politiikkaa, muu jengi hengasi mukana ja ylläpiti sirkusta. Joskus oli kivaa, yleensä ei. Estoisimmat esiintyjät joutuivat kielenkantojaan irrotellakseen juomaan niin paljon että piti käydä alkoholiparantolassa, herkimmät turvautuivat ennustajiin. Timpalla taisi vihlaista joskus pumpusta.
Lauri Nurmi ei varmaan ollut ainoa joka näki että sirkus loppuu johonkin kohti, ja politiikantekijät jatkavat matkaa eteenpäin. Näin sitten kävikin, ja persuryhmä jäi kotipesään omin nokkinensa. Uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho näytti hetken järkyttyneeltä, mutta tarkistettuaan puolueen pankkitilin saldon, totesi että jatketaan hyväksi havaitulla tiellä. Joku epäilevä tuomas saattoi pohtia että millähän vitun tiellä, mehän pilattiin itse se tie...
Eduskunnan syysistuntokausi alkoi räväkästi, kesäloma oli mietitty kuinka isketään tikarilla Sinisiksi ristittyjä entisiä puoluetovereita. Hetken se riitely antoi istuntoihin "poliittista" sisältöä, mutta kun erojutut oli jankattu muutamaan otteeseen, niin alkoi tuntua ettei ole oikein mitään sanottavaa. Valitettavasti politiikkaa seuraava yleisökin on huomannut sen ettei persuilla ole oikein mitään funktiota toiminnassaan.
Eduskuntatyö on julkista työtä, ja työpaikalla on käytävä vaikkei aina itsekään käsitä miksi. Aamulla herätys, peseytyminen, pukeutuminen, hiukset ja pärstä kuntoon, sitten ulkovaatteet niskaan ja työpaikkaruokalaan aamupalalle kavereitten kanssa. Onneksi on väliin niitä valiokuntamatkoja sun muita ohjattuja tapahtumia, ei tarvi itse niin paljon keksiä tekimisiään.
Voisi sanoa että persuilla on pallo hukassa, puolueesta katosivat ne poliitikot jotka lähtivät alkujaan politiikkaan muuttaakseen maailmaa. Jäljelle jäi vain jämäsakki, ne joilla ei ollut unelmaa vaan pelkkää kritiikkiä. Nyt kun Halla-aho on määrännyt "kriitikot" antabuskuurille ja pitämään älyttömät möläytykset mahassaan, niin kritiikki on vaiennut huokailuksi. Työpäivän kohokohta on kotimatka.
Käytännössä puoluepolitiikkaa tehdään valtakunnan korkeimmalla tasolla, eduskunnassa. Eduskuntapolitiikka on se taso, missä mitataan puolueen uskottavuus.
Aikoinaan Soinin johtaessa puoluetta, jokaikinen perstolvana esiintyi julkisuudessa kännissä, huumeissa, sekasena, houreissa, kikkelikuvissa, bb-talossa, natsina, helvetin enkelinä, rotutohtorina tai mitä päähän ikinä pälkähtikään. Nyrkkisääntönä oli, että politiikasta ei puhuta kun öyhötetään, tai jos puhutaan politiikasta niin rotupolitiikasta ja vihasesti. Jos koirat haukkuu perään, niin kyllä se Soini selittää asiat parhain päin.
Soini ja hänen lähipiirinsä tekivät politiikkaa, muu jengi hengasi mukana ja ylläpiti sirkusta. Joskus oli kivaa, yleensä ei. Estoisimmat esiintyjät joutuivat kielenkantojaan irrotellakseen juomaan niin paljon että piti käydä alkoholiparantolassa, herkimmät turvautuivat ennustajiin. Timpalla taisi vihlaista joskus pumpusta.
Lauri Nurmi ei varmaan ollut ainoa joka näki että sirkus loppuu johonkin kohti, ja politiikantekijät jatkavat matkaa eteenpäin. Näin sitten kävikin, ja persuryhmä jäi kotipesään omin nokkinensa. Uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho näytti hetken järkyttyneeltä, mutta tarkistettuaan puolueen pankkitilin saldon, totesi että jatketaan hyväksi havaitulla tiellä. Joku epäilevä tuomas saattoi pohtia että millähän vitun tiellä, mehän pilattiin itse se tie...
Eduskunnan syysistuntokausi alkoi räväkästi, kesäloma oli mietitty kuinka isketään tikarilla Sinisiksi ristittyjä entisiä puoluetovereita. Hetken se riitely antoi istuntoihin "poliittista" sisältöä, mutta kun erojutut oli jankattu muutamaan otteeseen, niin alkoi tuntua ettei ole oikein mitään sanottavaa. Valitettavasti politiikkaa seuraava yleisökin on huomannut sen ettei persuilla ole oikein mitään funktiota toiminnassaan.
Eduskuntatyö on julkista työtä, ja työpaikalla on käytävä vaikkei aina itsekään käsitä miksi. Aamulla herätys, peseytyminen, pukeutuminen, hiukset ja pärstä kuntoon, sitten ulkovaatteet niskaan ja työpaikkaruokalaan aamupalalle kavereitten kanssa. Onneksi on väliin niitä valiokuntamatkoja sun muita ohjattuja tapahtumia, ei tarvi itse niin paljon keksiä tekimisiään.
Voisi sanoa että persuilla on pallo hukassa, puolueesta katosivat ne poliitikot jotka lähtivät alkujaan politiikkaan muuttaakseen maailmaa. Jäljelle jäi vain jämäsakki, ne joilla ei ollut unelmaa vaan pelkkää kritiikkiä. Nyt kun Halla-aho on määrännyt "kriitikot" antabuskuurille ja pitämään älyttömät möläytykset mahassaan, niin kritiikki on vaiennut huokailuksi. Työpäivän kohokohta on kotimatka.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siniset tekevät eduskunnassa oikeasti työtä, mutta persuista ei ole kyllä mitään havaintoa. Käyköhän ne edes työpaikalla?