Lapin erämaissa vallitsevat elämän ja kuoleman realiteetit, joissa syntyneistä ja kasvaneista kasvaa todellisia karaistuneita, henkisesti ja fyysisesti voimakkaita tyyppejä. Todellisia itsensä ja elämänsä voittajia, jotka pystyvät kohtaamaan ja voittamaan vaikeimmatkin elämän olosuhteet - erämaan tuulet ja tuiskut.
Sen sijaan surkimukset, vaivojensa vaikertajat ja kohtalonsa nurkujat eivät tule koskaan Lapin erämaissa selviytymään eikä niiden pidä sinne lähteäkään. Ja sama tilanne vaivojansa vaikertavilla surkimuksilla on kaikkialla muuallakin. Itkua tuhertavat kun tiukka paikka tulee eteen. Otan esimerkin.
Aikanaan eräs Lapin erämaiden kasvatti oli armeijassa ja oli lääkintäkoulussa, jonka lopulla oli leiri lääkintäkoulun leirialueella. Oli helmikuu ja pehmeää lunta oli liki 30 senttiä ja leirille oli tarkoitus mennä hiihtäen siten, että ensimmäinen hiihtää vähän matkaa umpista ja siirtyy sivuun ja seuraava lähtee hiihtään umpista. Näin ketjuna mennen yhden ei tarvitse kovin pitkään umpista tarpoa.
No. Lapin erämaiden kasvatti hiihti umpista kilometrin, hiihti toisen ja siirtyi sivuun, jotta seuraava voi jatkaa umpista. Asiassa kävi kuitenkin niin, että takanaolija rupes kohta itkua tuhertaan: "Minunko pittää umpista hiihtää". Saman tien kuului jonon hänniltä ylivääpelin kauhia huuto: "Miksi jono ei etene!". Vaan johan eteni jono kun Lapin poika hyppäsi uudelleen väylälle ja veteli umpista perille asti koko 15 km. matkan jotta nämä märisijät pääsivät leirille. Lapin erämaiden kasvatille kun tuolaiset 15 km umpiset on vasta pientä alkuverryttelyä.
Ainoa oikea usko on se usko, joka kasvattaa miehistä todellisia suoraselkäisiä ja jämeriä miehiä, jotka pystyvät kantamaan vastuun omasta, perheensä ja läheistensä elämästä ja pystyvät selviytymään vaikeimmistakin elämäntilanteista elämän voittajana. Surkimukset eivät selviä tästä elämästä ja vielä vähemmän heistä on palvelemaan elävää Jumalaa.
"OLE LUJA JA OLE MIES", neuvoo Daavid poikaansa viimeisenä neuvonaan ennen kuolemaansa ja tämä neuvo sopii kaikille ja kaikkina aikoina.
Sen sijaan surkimukset, vaivojensa vaikertajat ja kohtalonsa nurkujat eivät tule koskaan Lapin erämaissa selviytymään eikä niiden pidä sinne lähteäkään. Ja sama tilanne vaivojansa vaikertavilla surkimuksilla on kaikkialla muuallakin. Itkua tuhertavat kun tiukka paikka tulee eteen. Otan esimerkin.
Aikanaan eräs Lapin erämaiden kasvatti oli armeijassa ja oli lääkintäkoulussa, jonka lopulla oli leiri lääkintäkoulun leirialueella. Oli helmikuu ja pehmeää lunta oli liki 30 senttiä ja leirille oli tarkoitus mennä hiihtäen siten, että ensimmäinen hiihtää vähän matkaa umpista ja siirtyy sivuun ja seuraava lähtee hiihtään umpista. Näin ketjuna mennen yhden ei tarvitse kovin pitkään umpista tarpoa.
No. Lapin erämaiden kasvatti hiihti umpista kilometrin, hiihti toisen ja siirtyi sivuun, jotta seuraava voi jatkaa umpista. Asiassa kävi kuitenkin niin, että takanaolija rupes kohta itkua tuhertaan: "Minunko pittää umpista hiihtää". Saman tien kuului jonon hänniltä ylivääpelin kauhia huuto: "Miksi jono ei etene!". Vaan johan eteni jono kun Lapin poika hyppäsi uudelleen väylälle ja veteli umpista perille asti koko 15 km. matkan jotta nämä märisijät pääsivät leirille. Lapin erämaiden kasvatille kun tuolaiset 15 km umpiset on vasta pientä alkuverryttelyä.
Ainoa oikea usko on se usko, joka kasvattaa miehistä todellisia suoraselkäisiä ja jämeriä miehiä, jotka pystyvät kantamaan vastuun omasta, perheensä ja läheistensä elämästä ja pystyvät selviytymään vaikeimmistakin elämäntilanteista elämän voittajana. Surkimukset eivät selviä tästä elämästä ja vielä vähemmän heistä on palvelemaan elävää Jumalaa.
"OLE LUJA JA OLE MIES", neuvoo Daavid poikaansa viimeisenä neuvonaan ennen kuolemaansa ja tämä neuvo sopii kaikille ja kaikkina aikoina.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Armeijaan vain kaikki opettelemaan tappamista. Itse olen ollut linnassa siitä syystä kun en aseeseen tarttunut. Leo ei linnassa pärjäisi kahta päivääkään! Siellä täytyy pitää suutaan kiini hiukan enemmän! En tiedä olisiko sinusta edes miestä!
kauhiaa on. Tunnen muutamia, jotka ovat kieltäytyneet aseista ja "lusineet" vakaumuksensa puolesta eikä heillä ole ollut mitään kielteistä kerrottavaa.
pyllistää vankilan yleisissä suihkutiloissa saippuan tipahtaessa maahan ni eiköhän saa heti ison, karvaisen mulkun perseeseensä.
Ei, itse asiassa päivääkään en vaihtaisi pois! Oli se sellainen kokemus. Mutta jos miehen mitta on armeija, niin enpä arvosta sanojasi kovinkaan paljon. Täällä perämeren rannikolla sentään pakkanenkin tuntuu joltakin. Lapissa kun ei edes ole kosteutta jotta pakkanen pääsisi puremaan kunnolla. Lappalainen ei pärjäisi talvisella merellä!! En tiedä mikä sinun pointtisi on, mutta jos yrität tuolla ylimielisyydelläsi pelastaa jonkun, niin et siinä kyllä onnistu!
ole armeija eikä todelliset sankarit ole niitä, jotka joidenkin kunniamerkkien kiilto silmissä ovat suin päin hyökkäämässöä milloin mihinkin ja tappamassa ihmisiä.
Pointti koko jutussa oli se, että jokaisesta ihmisestä, oli mies tai nainen, tulisi kasvaa henkisesti voimakkaita persoonia, jotka selviytyvät kaikissa elämäntilanteissa ja pystyvät kantaman todellisen vastuun omasta ja perheensä elämästä ja selviytymisestä.
Mitä vielä siihen armeijaan tulee, niin lääkintämiehen paikka on pitkillä marsseilla olla komentojoukkueen viimeinen mies, eli kaikkein häntimmäinen, ja auttaa sipanneita asetovereitaan selviytymään eteenpäin. Tarvittaessa kantamalla tämän asetoverin täyspakkaus oman täyspakkauksen lisäksi. Tämä on todellista sankaruutta.
en voisi kuvitellakaan, että Jeesus menisi armeijaan. Tiedän erään toverivaeltajasi joka meni armeijaan, mutta ei halunnut ottaa asetta käteen. Mutta silti sillä teetettin kaikki muut hommat, jotta muut saivat opetella sotimaan. Hän ei ollut yhtään sen kummempi kuin armeijatoverinsakaan. Hän auttoi armeijaa, joten hän oli mukana toiminnassa. Samaa voisi sanoa, jos joku työskentelee jalkamiinatehtaassa, ja kuvittelee ettei hän ole vastuussa lapsesta joka astuu siihen valmistamaansa miinaan.
sotaveteraaneilla vaihtoehtoa? Mitä jos hekin olisivat kaikki olleet pitkätukkasivareita? Ei täällä mitään rauhaa olisi... Hieman kunnioitusta heitä kohtaan, pyydän.
Niin siellähän ei murhattu. Siellä miehet vain kaatuivat tai nukkuivat pois Herran huomaan. Totuus on se että jos NL:ssa ei olisi ollut asiat niin sekaisin kuin olivat, niin Suomi olisi osa Neuvostoliittoa. Eivät sotaveteraanit Suomea itsenäisenä pitäneet. Tämä tarina on tosi.
tai tule tapetuksi. Onneksi sotaveteraanit tappoivat!
tuo paskan puhuminen.
No se oli viisaasti sanottu. Ja Lähi-Idässähän tämä toteutuu kirjaimellisesti! Sairasta! Muka "jumalan" kansa siellä vähän tappaa, sekö muka ei ole paha? Siellä tappajaisä tulee töistä kotiin ja kertoo lapsille päivän kuulumisia! Voi herranjumala, minne tämä maailma on menossa?
No siinäpä meillä varsinainen Einstein! Tiedätkö edes mitä kommunismi on? :))
lausu turhaan Herran, sinun Jumalasi nimeä. Sodassa ihmisillä ei ole mahdollisuuksia! Heidän täytyy puolustaa maataan ja lapsiaan.
Mitä sinä teet jos sota syttyy? Menet kotiisi lukemaan Raamattua ja läheisesi kuolevat vieressäsi.
sen, että sinä aliarvioit Suomen sotaveteraanien arvokasta panosta siihen, ettemme ole nyt Viro, Liettua, Latvia.
He vuodattivat verensä taistelutantereelle osa heistä luovutti myös henkensä sinne pelastaakseen isänmaansa ja perheensä jne.
Pidä sinä paskiainen nyt pääsi kiinni hyvän sään aikana.
Ja jatka sitä paskan luontia sivarihommissasi.
Sivareita pidän raukkamaisina, mutta Linnakundi on aina linnakundi. Selkeä kanta se olla pitää, niinkuin miehellä.
En aliarvioi ketään sotaveteraania. Tekivät mitä tekivät, kun eivät uskaltaneet kieltäytyäkään.
käytät nimimerkkiä "Mies"?
Parempi olisi "Liuhuparta paskiainen".
Perkele. Eikö kysymys mene jakeluun uhoaja?
Sinulta kysyttiin "mitä on kommunismi"?
Vastaa siihen äläkä uhoa sitä saatanan vanhaa paskaa.
Kyllä veteraaneille kunnioitus annetaan, mutta, pane mieleesi: Ei sinun, helvetin uhoajan kautta.
Vastaa nyt perkeleen puupää. Mitä on kommunismi? Mikä on kommunismi? Mitkä on sen yhteiskunnalliset vaikutukset, esim. tänä päivänä?
jne.
Kommunismi tuntuu teille helvetin luupää-idiooteille olevan puhtaasti haukkumasana. Te itseasiassa ette edes velttomunat tiedä mitä se on.
Tai anteeksi,, vaadinko liikaa.. Ei sentään älä vastaa... Hyppää mieluummin pilkkiavantoon.
Toivottavasti homo kirjoitit viimeisen kerran tälle palstalle.
Tämän kirjoittaja on hetero.
Psykiatristen tutkimusten perusteella on voitu todeta että useimmat muita homoksi nimittelevät todellisuudessa epäilevät hyvin voimakkaasti OMAA seksuaalista identiteettiään.
Okei. Kun ei typerykselle mene selvä kysymys jakeluun niin en kirjoita SINULLE hömelö enää.
joka on viikkokausiin tullut vastaan tällä palstalla.
MOT.
Olen lukenut tämän keskusteluketjun aloittajan keskustelut kokonaisuudessaan tältä sivulta.
Samoin viestini on sinulle jonka nimimerkki muistuttaa lähinnä harakanvarpaita.
Kaduttaa että ylipäätään jouduin kanssanne minkäänlaiseen keskusteluun. Itseasiassa en halua olla kanssanne missään tekemisissä.
Anteeksi rumat sanani. Omia sanojanne saatte pyytää itse.
Toisaalta te varmasti koette että teidän ei tarvitsekaan koska tehän olette (oikeita uskovia)
Kuitenkin menestystä valitsemallanne tiellä.
Mietin, että viitsinkö vastata sinulle "Järkimies", mutta oli pakko! Näen sinussa propagandan muovaaman persoonan, jolla ei ole yhtään omaa ajatusta. Käytät haukkumasanoja, joita olet "järkikavereiltasi" kuullut. Tyhmä seura tekee kaltaisekseen. Järkevästi et osaa keskustella, ja näen sinussa jonkin armeijan sotahullun kapiaisen joka tekee niinkuin muut käskevät. Tuollaiset tyypit kuin sinä saavat aikaan sotaa todella helposti. Sanoisin että olet liikaa leikkinyt pyssyleikkejä ja Quakee. Exelent!
Tätä juuri tarkoitin. Kaksi tuntematonta tyyppiä tuntevat jo toisensa homoksi, ***, ***, ym ym... Juuri näin pienistä asioista se sotakin sytytetään. Menkää itseenne ja miettikää agressiivista asennettanne niin lähimmäisenne eivät tarvi kärsiä teoistanne!
Yön yli nukkuneena luen vuodatuksiani ja häpeän.
Mies, minä. Perusperiaatteitani ovat: Rauhan säilyttäminen, rehellisyyden ylläpitäminen, totuudessa pysyminen, ja että en provosoituisi moniarvoisessa maailmassa.
Luonteenpiirteitäni: Pitkämielisyys, lyhytvihaisuus, huumori, leikkimielisyys, mutta äkkipikaisuus joka on typeryyttä, joka taas johtuu siitä että olen näkeväni jossain vielä suurempaa typeryyttä.
Kun olen näkeväni vielä suurempaa typeryyttä jota itse edustan, käytän kyllä kaikki sanalliset keinot joita valikoimastani löydän. Voin vakuuttaa että keinovalikoimani tässä suhteessa on kohtuullisen laaja.
Fyysiseen kontaktiin en mene, se on siis raja, vaikka raamini riittävät kyllä puolustautumiseen.
Aina olen kuitenkin selvinnyt pirullisella puheellani.
Kuitenkin se kohde joka saa minut provosoitumaan,
on pieni peilikuva siitä joka ominaisuus on itsessänikin ja joka saa käyttämään kieltä, joka joissakin viesteissäni on luettavissa ja joka tuon häpeäntunteen nostaa pintaan.
Toisaalta luonteelleni en mitään voi, niinkuin ei voi krokotiilikaan. Joten, rakkaat kahjot lähimmäiseni, aion puuttua edelleenkin siellä-täällä nettikeskusteluihin jos näen puuttumisen aihetta.
Ethän vain hässää minkään aineen kanssa yömyöhään, kun tuollaisia kirjoitat ja aamulla anteeksi pyytelet :)
Siinäpä se. Hässään, Aine on: AMORION 750 mg.
2/kertaa päivässä kuuri loppuun.
Tämä kiduttava ja voimia vievä räkätauti kuumeilu pakottivat minut aineen käyttäjäksi.
Keuhkoputken ja poskiontelon tulehdus poistuu kuulemma kun käyttää tätä ainetta.
Oletko sitä mieltä että tuolta harakanvarpaita nimimerkkinään käyttävältä ei pitäisi pyytää anteeksi kielenkäyttöään, kun itse on kokenut saman hänen taholtaan.
Vaikka en mikään ns. asiantuntija-uskovainen olekkaan. Niin siihen uskon ettei ainakaan pahaksi voi olla se, että pyytää anteeksi vaikka vastapuolen älynlahjat eivät siihen riittäisikään.
Leo selvitä suurkaupungin hälinässä! Huumeiden, ryöstäjien, murhaajien keskellä. Hui.
Kyllä Leolla taitaisi mennä sormi suuhun kun tulisi ensimmäiset liikennevalot vastaan. PUM ja auto tulee päälle.
Erämaassa kun ainoa pelko on, Leon asustamassa pikkukylässä, että Leo päättää lähteä kyläilemään ja hypnotisoimaan ihmisiä.
autollani Helsingissä, olikohan Mustikkamaa Korkeasaaren vieressä, mistä käännyttiin takaisin Lappiin. En todellakaan kaipaa Ruuhka-Suomeen edes asumaan ja vielä vähemmän autoileen.
käynyt muutaman kerran Lapissa eikä siellä "selviytyä" tarvinnut. Kaunis luonto.
Mitä sinä siinä oikein valitat! Muuta pois jos et tykkää. Ei sillä tarvitse kehuskella, että "selviytyy" omissa kotinurkissaan. Ilmoittaudu saman tien Saareen tai Selviytyjiin kun kerran olet noin hurskas mies :)
Lapissako ne miehet asuvat? Eikö muualla ole miehiä?
Suomen Lappiin! Siellä Leo ja Miehet odottaa teitä!
...kehä III:n kupeessa ainakin yksi viriili mies.hlö...kukakohan kaipaisi ?!?
Kyllä se totta on, ettei nykypäivän pullamössöpojista miehiä kasva! Äiti pyyhkii pyllyt ja hoivaa vielä aikuisia miehiäkin. Ja aikaa on vaan syljeskellä kaupungilla. Armeijassakaan ei suuri osa osaa edes hiihtää! Pleikkaria vaan pitäis päästä pelaan lämpimään. Kyllä jos sota Suomeen iskisi niin saataisiin sanoa kuud pait näillä puolustajilla. Ei ennen ollut paljoakaan aikaa kaupungilla räkiä ja sotkea, kun piti olla metsätöissä ym. ruumiillisessa työssä. Hirvittää tulevaisuus ku nykynuorisolta puuttuu jämäkkyys. Kaikesta vaan valitetaan ja kaikki pitäis saada valmiina.
Jos lähdemme tutkimaan ihmiskunnan historian aikana kohonneita ja menestyneitä, mutta sitten tuhoutuneita ja kadonneita kansakuntia, niin näillä on monia yhteisiä piirteitä.
Ensinnäkin. Niin yksilöihmisen kuin kansakunnankin menestyksen lähtökohtana on aina ollut korkea henkinen ja moraalinen ryhdikkyys ja rautainen itsekuri. Esimerkkinä vaikkapa helleenien kreikkalainen kukoistus ja rappeutuminen. Eli oma, ja samalla koko kansakunnan menestys on rakennettu pitkäjänteisen ja tavoitteellisen ponnistelujen kautta vaivoja säästämättä.
Toiseksi. Siinä vaiheessa kun tämä henkinen ja moraalinen ryhti alkaa rapistumaan, siitä alkaa tuhokierre niin yksilöiden, talojen kuin kansakuntienkin elämässä.
Nämä samat periaatteet pätevät myös meillä. Tämä hyvinvointiyhteiskunta on rakennetty nykyiseen kukoistukseen monien miespolvien uurastuksella, työllä ja taistelulla. Korkealla henkisellä ja moralisella ryhdikkyydellä ja miesten miehisyydellä, jota vielä lapsuudessani paljon korostettiin. Että pojista kasvoi kunnon miehiä.
Mutta nyt. Tilanne meillä Suomessa kulkee kihtyvällä vauhdilla huonompaan suuntaan, ei vain varusmiesten keskuudessa, vaan kaikilla elämän aluella. Eilen kerrotiin uutisissa, että entistä enemmän tapahtuu varusmiespalvelusten keskeyttämisiä huumeiden takia. Tänään kerrottiin just äsken, että tutkintavankien määrässä on tapahtunut vuoden aikana 20 % kasvu. Samoin kotien ja perheiden hajoamiset aiheuttavat lapsille entistä enemmän psyykkisiä vaurioita eikä tarvitse olla kaksinen profeetta kun tajuaa, että huonosti Suomen käy mikäli nykyinen suuntaus jatkuu. Eli tuho on edessä.
Älkääs nyt! lapin mies tuossa nyt sattui jostain syystä esimerkkitapaukseksi, mutta ideahan oli se, että mies menee eikä märise. Se taas ei ole asuinpaikasta kiinni vaan korvien välistä. Itsekään en armeijassa meinannut sietää valittajia, jotka heti hiukan väsyttyään tahtoivat jättää homman sikseen.
Mutta tuo armeijakeskustelukin on vain sivuseikka sen rinnalla, että jokaisen kuuluisi kantaa vastuunsa läheisistään.
Mitä tulee tuohon sivarin porinaan, niin itse mietin aikanaan sitäkin vaihtoehtoa. Nyt vaan on niin, että elämässä ei aina voi valita vain hyvän ja pahan väliltä, vaan joskus täytyy valita pahan ja vähemmän pahan väliltä. Jos on joutuisit tilanteeseen, jossa murhanhimoinen ihminen uhkaisi aseella suurta joukkoa muita ihmisiä ja ainut vaihtoehto olisi joko ampua tuo uhkaaja tai antaa hänen toteuttaa uhkauksensa, niin kummankas arvoisa sivari valitsisit? Suomen veteraanit valitsivat tuossa tilanteessa aivan oikein.
Naurettavaa myös väittää, että jokin sisäinen sekasorto NL:ssa muka pelasti Suomen! Tarkoitatko, ettei Suomen olisi tarvinut lähettää yhtään ukkoa rajalle ja NL olisi silti kompastunut omiin kengännauhoihinsa ja Suomi jäänyt valtaamatta? Samalla lailla varmaan Hitlerkin olisi pysäytetty ampumatta laukaustakaan?
Aseistakieltäytyminen on omantunnon ratkaisu, mutta eikö se ole hiukan naivia? Oma omatunto siinä varjeltuu, mutta entäs ne muut?
Jeesus ei käyttänyt väkivaltaa, totta. Mutta kenen uskoa Jeesus kehui vahvaksi? Roomalaisen sadanpäämiehen. Miksi Jeesus ei sanonut: "Luovu aseistasi jos aiot seurata minua?" Käskihän hän rikastakin myymään omaisuutensa.
"Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu" sanoi Jeesus!
Naivina pidän Israelilaisia ja palestiinalaisia hiekkalaatikollaan. Se jos mikä on naivia, oikein itkettää kun katselee! Ja joku vielä luulee että siellä on jumalan valittu kansa. Yhyy, nyt minäkin marisen :(
Jos siellä kerran ollaan niin naiveja, niin voisit varmaan käydä puhumassa järkeä. Voisit esimerkiksi ehdottaa, etteivät turvautuisi väkivaltaan. Sillä tavoinhan asiat ratkeavat tässä maailmassa. Sitten voit vielä kertoa juutalaisille, etteivät he tarvitse omaa armeijaa, sillä tappaminen on väärin ja väkivalta vaan lisää väkivaltaa.
Jos et usko juutalaisten olevan Jumalan valittu kansa, niin mitä sitten Jeesukseen vetoat?
"Surkimukset eivät selviä tästä elämästä ja vielä vähemmän heistä on palvelemaan elävää Jumalaa."
Todellisen kristityn ilosanoma, lempeä ja myötätuntoinen :(
Totuus on, että JOKAISEN IHMISEN SISIMMÄSSÄ UINUU VALTAVIA HENKISIÄ JA FYYSISIÄ VOIMAVAROJA, mutta surkimukset vaikertaessaan vaivojaan hypnotisoivat itsensä surkimusmentaliteettiin ja ovat näin surkimuksia koko ikänsä. "Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki", sanoi Jaakko Ilkka aikanaan.
Edelleen on niin, että mikäli vielä ympäristö alkaa surkutteleen näiden surkimusten surkeutta niin johan surkeutta riittää ja "surkimus-hypnoosi" vahvistuu vahvistumistaan.
Parasta lähimmäisenrakkautta surkimuksille on, että ne vaikka persuuksiin potkimalla pannaan itse voittamaan vaikeutensa ja osoitetaan heille, että he pystyvät mihin vain kunhan ryhdistäytyvät ja lähtevät liikkeelle. Ottavat itse itseään niskasta kiinni. Muutoin ei muutoksia parempaan tapahdu.
Luulen olevani sinua vahvempi. En kierriskele katkeruudessa, ruikuta täällä kurjaa lapsuuttani ja kuinka kaikki on ollut ilkeitä. Ja kuinka pahoin jokainen uskovainen on kohdellut. Enkä luule olevani uudesti syntynty profeetta.
Osaan edes tuntea myötätuntoa heikompiosasia kohtaan. Sinä vain halveksuntaa. Luulet itsesi jonkilaiseksi liikkeellepotkaisijaksi Jumalan armosta, itse asiassa olet säälittävä surkimus, joka elää harhoissa.
Piste
Hitto. Minäkin olisin halunnut sanoa saman kuin tuo edellinen.
Leo. Lue tuo edellinen sata kertaa peräkkäin ja mene nukkumaan ja herää viisaampana.
Kestipä pitkään,ennenkuin pääsit asiaasi!! Kumpikohan sinäolet;mies vai märisijä?? Mihin lahkoon kuulut,kun olet noin äksy ja suvaitsematon?? Etten sanoisi kiihkoilija!!
mihinkään kirkkoon, en lahkoon enkä lohkoon ja näillä näkymin en tule koskaan kuulumaankaan ellei jotain nykyistä parempaa synny.
Asia on vain niin, että kova elämä opettaa kovat läksyt. Opettaa ennenkaikkea selviytymään ja voittamaan kovimmatkin olosuhteet ja tässä tarkoituksessa erämaat ovat parasta mahdollista korkeakoulua. Siellä kun on usein vain kaksi mahdollisuuta. Selvitä tai jäädä sinne.
Ajatellaanpa tilannetta, että olet hirvimetsällä erämaassa, pakkasta jopa yli 30 astetta, ympärillä luminen erämaa ja ilta on käsillä. Mitä teet? Otat kirveen käteen ja alat hakkaamaan isosta kelohongasta rakotulipuut itsellesi, teet kuusen havuista paksun petin, teet laavun ym. tarvittavaa ja turhaan sinun on rukoilla, että Jeesus tai Jumala tulisi jotain tekemään tai alkaa märisemään: "Minunko pittää hakata tulipuut".
Tai ajatellaan toista tilannetta. Olet erämaissa yöreissulla kun tulee valtava lumisade ja myräkkä. Muutamassa tunnissa tulee lunta liki 30 senttiä. Kotiin on matkaa 20 kilometriä. Mitä teet? Joko kahlaat umpista kotiin tai jäät sinne, eikä auta ruveta märisemään: "Minunko pittää umpista kahlata".
Nämä molemmat esimerkkitilanteet ovat minulle itsekoettua todellisuutta ja ovat opettaneet monta arvokasta läksyä luottamaan itseeni ja selviytymään kovista koetoksista. Tämän lisäksi arvokasta on se, että näitä opittuja läksyjä voidaan soveltaa milteipä kaikkiin tilanteisiin elämässä: "Voita elämä tai elämä voittaa sinut".
Mitäs sinä itsestäsi luulet leikit uskovaa ja kovista yhtä aikaa et vastaa koskaan selität vain
käytät Raamatun kohtia pidät itseäsi kaikkissa parhaana jos et pärjää etelässä niinälä morkkaa ihmisiä tutki oma sisimpäsi ensin
olen itsekkin ollut jo viisi vuotiaana erämaassa metsätöissä ja asunut luonnon armoilla ei se tee minusta yliihmistä ja haukut kaikkia lahkoiksi koti seurakunta pitää olla jätä tuomiot siihen kun vimeinen kirja avataan meidän on katsottava on nimemme siellä ei siinä erämaat ja teot auta
jokainen meistä voi laittaa tänne raamatun kohtia
lue raamattua rukoillen niin ymmärät sen jokainen ihminen on Jumallalle arvokas jos täyttyy kerskata kerkaus olkoon Jumalan teoista
ei etelläsäkään selvitä sen paremmin
mutta kaikestakunnia kuuluu Jmalalle vaikka joudutaissiin tekemään rakovalkea laavut jn edl.
niin Jumala antaa kuiteskin voimaa meille selvitä
ja kiittäkäämme myös vaikkeukisissa