Sensuroituja ohjeita

OHJEITA RUOTSINMIELISILLE

Ohjeita kaikille ruotsalaisuuden ystäville (ruotsinkielestä suomensi Minor Verba)
Kyselyjen mukaan potentiaaliset äänestäjämme eivät ole kokeneet
myönteisenä julkisuudessa käytyä keskustelua. Osa kansasta on
pitänyt kantojamme avoimen propagandistisina. Suomalaisten
vähättely ja heidän järjestöjensä mustamaalaus ei toimi. On oltava
suomalaisten valtaosan kanssa yhtä mieltä - silloinkin kun se on
väärässä, jos näin voimme saavuttaa asettamamme päämäärät. On vain
keksittävä kuinka tämä olisi parhaiten toteutettavissa.
Nimittelyiden, eli pelkistettyjen muutaman ominaisuuden varaan
rakennettujen stereotypioiden käyttö on tietenkin osa tätä päivää.
Niillä saamme osoitettua sylkykupin. Suomalaisten toiminnan
kyseenalaistaminen ja suoranainen likaaminen eivät kuitenkaan toteuta
tarkoituksiaan ellemme samalla kykene saamaan oman asemamme, kantamme
ja tavoitteittemme puhtautta hohtamaan selkeästi ja kirkkaasti
kaikenlaista suomalaista hämäryyttä vastaan.
Saattamalla määrätyt poliittiset toiminnot epäilyttäviksi tai
vieläpä rikollisina tekoina rangaistaviksi on mahdollista harjoittaa
sensuuria koskematta sananvapauden perusoikeuteen. Sanomisen
vapaudella ei saa olla erityisasemaa, pikemminkin päinvastoin, se
kuuluu ensimmäisiin rajoitettaviin voimansa ja tehokkuutensa
ansiosta. On voitava kieltää julkaisemasta sellaisiakin tosiasioita
joiden faktuaalisuus tiedetään. On voitava kieltää tiedoiksi nimitetyt
epävarmat tai epätäydelliset informaatiot sekä kumpaisiinkin
edellisiin kohdistuvat mielipiteet. On eliminoitava kiihotuksen
mahdollisuuskin.
Hyökkäävällä, ylimielisellä ja loukkaavalla sävyllä emme pääse
eteenpäin. Nykyisessä tilanteessa voi suomalaisten suhteen onnistua
vain puhumalla ystävällisesti ja hillitysti. Pureva väittely ei edistä
asiaamme, vaan on sille turmioksi. Emmehän halua vaarantaa tulevia
vaaleja leimautumalla kiihkoilijoiksi. Äärimmäisyyslinjasta on nyt
keskustelufoorumeilla luovuttava joksikin aikaa ja jätettävä ainakin
likaisimmat temput hetkeksi reserviin. Niidenkin aika kyllä tulee
vielä.
On kehiteltävä informatiivisia tekniikoita, joiden todistusvoimaa
vastaan on vaikea suojautua. Nimittelyiden, eli pelkistettyjen muutaman
ominaisuuden varaan rakennettujen stereotypioiden käyttö on tietenkin
osa tätä päivää. Niillä saamme osoitettua sylkykupin. Suomalaisten toiminnan
kyseenalaistaminen ja suoranainen likaaminen eivät kuitenkaan toteuta
tarkoituksiaan ellemme samalla kykene saamaan oman asemamme, kantamme
ja tavoitteittemme puhtautta hohtamaan selkeästi ja kirkkaasti
kaikenlaista suomalaista hämäryyttä vastaan.
Kun suomalaisuuden toimijoista ryhdytään uskottelemaan jotakin, johon
koko kansan pitäisi uskoa, siitäkin huolimatta että nämä ovat heidän
maanmiehiään ja edustavat useimmiten heidän omia kantojaan on
mieliin tehtävän vaikeudesta johtuen käytännöllisintä iskostaa
uudestaan ja uudestaan karrikoidun stereotypian varaan rakentuva
profiili. Tämä profiili on saatava suomalaisuuden kannattajien myös
omaksumaan itsestään. On keksittävä asianomaisista henkilöistä tai
heidän elämäntavoistaan sellaisia tosiasioita tai niiden puuttuessa
totuudeksi kuviteltavia piirteitä, joiden varaan voi sepittää leimatun
luonteen. Nämä tiedot on tarjottava sensaatiomaisena paljastuksena,
jollaisiin suomalainen yleisö on tutkimusten mukaan mieltynyt.
Yritykset leimata edellä kuvatulla tavalla ovat viime aikoina
keskittyneet voimakkaasti fasistiyhteyksien esiintuomiseen.
Historiaa on kuitenkin juuri tältä osin äärimmäisen vaarallista
käyttää suomalaisten ja heidän järjestöjensä leimaamiseen. Olemme
jo saaneet tuntea nahoissamme kuinka oma uskottavuutemme on päin
vastoin alkanut murentua. Doktriiniamme on siksi muutettava
radikaalisti.
On luotava informaatiota joka on sisältävinään kriittisen asenteen ja
joka perustuu harhautetun älyllisen aktiviteetin varaan.
Ohjelmatoiminnan kautta on saavutettavissa yleisöjä, jotka saadaan
omaksumaan käsitystemme mukaista informatiivista ainesta, olkoon
ohjelmatarjonta luonteeltaan tiedottavaa, kasvattavaa, taiteellista,
viihteellistä, tai uskonnollista. Voimme kutsua tätä indoktrinaation
sijaan 'taivuttelevaksi viestinnäksi'.
Kuinka suhtautua sananvapauteen ja mahdottomuuteen tukahduttaa sen
vallitessa kriittiset arviot. Kuinka rajoittaa jo olemassa olevien
suomalaisjärjestöjen sananvapautta?
On luotava ilmapiiri, jonka vallitessa kielipolitiikkaan
osallistumisen kynnys kasvaa kansan keskuudessa. On saatava
kansalaiset tuntemaan levottomuutta ja epävarmuutta omista
mielipiteistään, jolloin osallistumisalttius keskusteluun jää
marginaaliseksi.
On hyväksyttävä se tosiasia, että on välttämättä päästettävä
ääneen myös ihmisiä ja ryhmittymiä, jotka pohjimmiltaan haluavat
rajoittaa, kontrolloida ja ohjailla julkista keskustelua. Mielikuva
keskustelun avoimuudesta ja vapaudesta on tärkeä.
On kontrolloitava jaettavaa informaatiota. On oleellista etteivät
informaation vastaanottajat missään vaiheessa tiedosta miten heihin
potentiaalisesti vaikutetaan. Jatkuu..