Jokaisella ihmisellä on olemassa oma tahdonvoima, huolimatta missä portaalissa mennään. Olipa kyse jostakin addiktiosta missä oma kova
luonne ottaa valtikan ja jättää turmiollisen kujanjuoksun, tai päämäärähakuinen ja tavoitteellinen asia jota kohti mennään. Ihmisen yliminää voidaan analysoida rationaalisesti, mutta samaa asiaa voidaan perustaa myös hiljaiseen signaaliin, joka tulee oman tietoisuuden rajapinnoilta, eli ohjauksena toisesta lähteestä.
On hienoa huomata suomalaisessa kulttuurissa nuoria tähtiä jotka ovat sammumassa, mutta jotka saavat uuden eteerisen voiman.
Mistä Tahdon Voima Tulee
wind-
22
254
Vastaukset
Eino Leinon Elegiaa lainaten.
"tai olen niitä,
joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä,
työn tulos tuntoni soima."Hare Krishna kirjat kertovat kolmesta hienojakoisesta elementistä: Äly, mieli ja ego.
Mieli jakautuu: Äly, tunne ja tahto.
Tahdonvoima syntyy kun on isojen poikien seurassa sekä ei pelkästään kaltaistensa seurassa vaan eri heimoon kuuluvien seurassa. Niillä ei ole tahdonvoima kovin suuri, jotka ovat vain omien sukulaistensa seurassa.
Esikoisella on yleensä suuri tahdonvoima, toisella lapsella kohtalainen, kolmas lapsi on vailla tahdonvoimaa , mutta neljännellä sitä taas on jne.
Tahdonvoimaa voinee saada myös jos isoveli kiusaa.
Äly syntyy kuvia katselemalla, tunne leikkimällä, tahdonvoima on riippuvainen seurasta, jossa vaeltaa. samanikäisten seurassa sitä ei synny?
Kristinusko saattaa olla tahdonvoimaa heikentävä tekijä.- kysmys
<<<Kristinusko saattaa olla tahdonvoimaa heikentävä tekijä.>>>
Ja juutalaisuus samoin, niinkö? Ei juutalaisuus tahdonvoimaa heikennä. Mielestäni se toimii eri tasolla kuin lihan ja materian taso. Heprean kielikin on ikään kuin DNA koodia välillä ja luulen, että juutalaisuus on nykyisin ELÄMÄ-tasolla toimiva uskonto. Sekä sielun tasolla.
Juutalaiset ovat lähinnä lampaita eikä niinkään kaneja kuten kristityt, joilla tahdonvoimaa on tai lehmiä, joilla ei sitä niin paljoa ole. Juutalaliset ovat satsanneet muihin arvoihin kuin mitä kristityt.
- Kristitty86____
Tahdon voima on toiminnassa kun selvitetään mistä asiat tai mielteet ovat peräisin. Ei ole valvetodellisuuden kokemista vailla tahtoa. Jotkin uskonnot pyrkivät tahdottomaan olotilaan, mutta oikeastaan sekin on vain määrätyn tahdonvoiman — suorastaan kiihkeää — pyrkimistä.
Tahto on voima kuten ruumiillakin on voima, eli kyky johonkin. Ruumiin voima ja kyky on osittain riippuvainen tahdosta ja osittain vastustaa sitä — on esimerkiksi mahdotonta hypätä kerrostalon ylitse vaikka tahtoisi, sillä ruumiin kyky on vähäisempi kuin mielikuvituksen vapaan kuvittelun kyky, johon tahto saattaa yhdistyä esimerkiksi ylimielisellä ihmisellä. Sen sijaan todellisuuteen pyrkivä tahto tahtoo sopeutua todellisuuteen eli havaita liikuttavan kykynsä suhteessa sitä vastustaviin voimiin — tai voiman puutteisiin, kuten ruumiilliseen heikkouteen.
Kysymys siitä mistä tahto on »peräisin« sisältää välttämättä jonkin verran tahtomista ja vielä erityistä tahdon lajia, joka on pyrkimystä todellisuuteen. Erilaiset mielteet todellisuudesta eivät ole pelkästään tahdon tuottavia voimia, vaan tahto on myös tuottava voima suhteessa todellisuuteen. Tahto todellisuuteen edellyttää valintaa ja totuus on aina samaan aikaan myös valinnan tulos — valinnan, joka voidaan osittain myös pakottaa, sillä todellisuudella on pakottava vaikutus.
Kysymykset tahdonvoiman alkuperästä ovat osittain saman kaltaisia kuin kysymys ajan alkuperästä — kyseessä on inhimillisen todellisuuden havaitsemisen pysyvä osa, jota ei voida selittää »pois« koska se sisältyy itse tutkimustuloksiin. Kysyisin ennemmin: mistä kysymys »mistä?« on peräisin? Jokainen todellisuutta havaitsema kokemus on esitieteellisesti yhdistynyt alkuperän (»mistä?«) kysymiseen — osittain pakotettuun tahtoon tietää todellisuus kokonaisuutena jolla on paitsi tulevaisuus, myös menneisyys. Itse sellaisen kysymisen alkuperä on ihmisen tietoisessa toiminnassa. Alkuperäänsä kysyvä tahdonvoima on peräisin todellisuuden osittain pakotetusta ja tahdotusta havaitsemisesta.
Koska tahdonvoima on todellisuuden havaitsemisen perusrakenteita, se on yhtä alkuperäinen kuin kysymys »mistä?«, joka sisältää tahdonvoiman ilmentymistä — kysymykset ovat ennen vastauksia ja tahto todellisuuteen saa meidät kysymään. Tahdonvoimalla ei ole alkuperää sen enempää kuin kysymyksellä »mistä?«. Molempien alkuperä on ihmisen tietoisessa toiminnassa.
Kysymykseen voidaan siten vastata vain määrätyn tahdon lajin puolesta, ei tahdon alkeismuodon suhteen — määrättyjen tahdonvoimien lajit ovat tulosta määrätyistä tahtovan kokemisen lajeista, jotka yhdistyvät tiettyihin aikakausiin, ympäristöihin, jne. todellisuuden alkeistahdon jatkokehitelminä. Tahto on halua ja halu kumpuaa viettipohjasta ja vietit biologiastamme.
- Kristitty86____
Esimerkiksi tahto tai halu tehdä tiedettä ei kuitenkaan perustu pelkästään biologiaan, vaan biologia tieteenä myös perustuu ihmisen tahtoon ja haluun tehdä tiedettä — tieteen tekemistä ei kuitenkaan voida palauttaa pelkkään ihmisen biologiaan. Esimerkiksi tahto tehdä tähtitiedettä ei perustu pelkkään biologiaan, vaan tahdon yhdistymiseen opittuihin asioihin kuten taivaan havaitsemiseen, kokeelliseen menetelmään, matematiikkaan, yms.
Edes biologia ei tieteenä perustu pelkkään biologiaan, vaan opittuihin asioihin, käsitteisiin, yms. jotka eivät ole »viettipohjaisia« eli ehdottomia refleksejä, eli viettiperäistä käytöstä kuten se kun hyttynen munii peilin päälle koska se kiiltää — ihminen on hyttyseen verrattuna »vaistoton eläin«. Samoin vaikkapa selkälokin pesimäkäytös on sen vanhempien mukaista, eikä lajin mukaista — jos merilokki hautoo selkälokin munat niin aikuiseksi kasvanut selkälokki käyttäytyy kuten merilokki niinkin »viettipohjaisessa« käytöksessä kuin pesiminen.
Ylipäätänsä täytyy olla erittäin tietämätön ihmisen hermoston kehityksen ja toiminnan perusperiaatteista, jos ajattelee tahdontoimintojen alkuperän olevan pelkästään biologisessa viettipohjassa — ihmisellä ei ole käytännössä nimeksikään ehdottomia refleksejä, vaan yleisesti ottaen pelkästään ehdollisia. Viettipohjan mahdollinen vaikutuskin voidaan alistaa aivokuoren kautta, jossa on valtava määrä hermostollista plastisiteettia ja jonne ihmisen tietoiset toiminnot kuten tahtominen myös neurobiologisesti sijoittuvat.
Sana ›vietti‹ on siitä toimiva, että vaikka rinnekin »viettää« alaspäin, on mahdollista kävellä silti ylöspäin. Tahtoa tietoisesti käyttämällä ihminen kykenee usein vastustamaan biologisempia viettejään — esimerkiksi seksuaalisuuttaan, kuten kristilliset aavikkomunkit tai intialaiset joogit yms. ovat tehneet. Ylipäätänsä myös tieteen kuten biologian tekeminen on korkealle kehittyneenä tahdonvaraisena älyllisenä toimintana sellaista että sitä ei viettipohja määrää, vaikka se saattaa »viettää« sitä johonkin suuntaan. Kristitty86____ kirjoitti:
Esimerkiksi tahto tai halu tehdä tiedettä ei kuitenkaan perustu pelkästään biologiaan, vaan biologia tieteenä myös perustuu ihmisen tahtoon ja haluun tehdä tiedettä — tieteen tekemistä ei kuitenkaan voida palauttaa pelkkään ihmisen biologiaan. Esimerkiksi tahto tehdä tähtitiedettä ei perustu pelkkään biologiaan, vaan tahdon yhdistymiseen opittuihin asioihin kuten taivaan havaitsemiseen, kokeelliseen menetelmään, matematiikkaan, yms.
Edes biologia ei tieteenä perustu pelkkään biologiaan, vaan opittuihin asioihin, käsitteisiin, yms. jotka eivät ole »viettipohjaisia« eli ehdottomia refleksejä, eli viettiperäistä käytöstä kuten se kun hyttynen munii peilin päälle koska se kiiltää — ihminen on hyttyseen verrattuna »vaistoton eläin«. Samoin vaikkapa selkälokin pesimäkäytös on sen vanhempien mukaista, eikä lajin mukaista — jos merilokki hautoo selkälokin munat niin aikuiseksi kasvanut selkälokki käyttäytyy kuten merilokki niinkin »viettipohjaisessa« käytöksessä kuin pesiminen.
Ylipäätänsä täytyy olla erittäin tietämätön ihmisen hermoston kehityksen ja toiminnan perusperiaatteista, jos ajattelee tahdontoimintojen alkuperän olevan pelkästään biologisessa viettipohjassa — ihmisellä ei ole käytännössä nimeksikään ehdottomia refleksejä, vaan yleisesti ottaen pelkästään ehdollisia. Viettipohjan mahdollinen vaikutuskin voidaan alistaa aivokuoren kautta, jossa on valtava määrä hermostollista plastisiteettia ja jonne ihmisen tietoiset toiminnot kuten tahtominen myös neurobiologisesti sijoittuvat.
Sana ›vietti‹ on siitä toimiva, että vaikka rinnekin »viettää« alaspäin, on mahdollista kävellä silti ylöspäin. Tahtoa tietoisesti käyttämällä ihminen kykenee usein vastustamaan biologisempia viettejään — esimerkiksi seksuaalisuuttaan, kuten kristilliset aavikkomunkit tai intialaiset joogit yms. ovat tehneet. Ylipäätänsä myös tieteen kuten biologian tekeminen on korkealle kehittyneenä tahdonvaraisena älyllisenä toimintana sellaista että sitä ei viettipohja määrää, vaikka se saattaa »viettää« sitä johonkin suuntaan.Uteliaisuuden perusta on biologiassa. Kuten jo Darwin todisti Lontoon eläintarhassa tekemillään kokeilla kädelliset ovat uteliaita. Myös tiede perustuu uteliaisuuteen. Uteliaisuus on "vietti". Halu tietää on kirjoitettu geeneihimme.
Kyky hahmottaa syy-seuraussuhteita ja tehdä loogisia johtopäätöksiä on niin ikään evoluution tulos. Elonjäämisemme kannalta on ollut välttämätöntä että olemme ymmärtäneet syyn ja seurauksen. Tiede perustuu loogisen ajatteluun.
Myös kykymme omaksua kulttuuri on meille lajityypillinen ominaisuus. Ei ole olemassa kulttuuritonta ihmistä. Tiede on osa nykyistä kulttuuriamme.
Halumme saada arvostusta ja hyväksyntää yhteisössämme ("laumassamme") on niin ikään biologinen ominaisuus. Joillekin motiivi tieteentekoon on saada arvostusta ja toimia "kunnon kansalaisena".
Tieteen pohjalla on siis nähtävissä paljon biologisastamme ponnistavia viettejä, taipumuksia ja ominaisuuksia.
<<...jotka eivät ole »viettipohjaisia« eli ehdottomia refleksejä,...>>
Eivät vietit ole refleksejä. Vietti on pohjimmiltaan fyysisen kehomme tuottamaa psyykkistä jatkuvasti uusiutuvaa energiaa, joka pitää meidän "käynnissä" ja tuottaa niin fyysiset tarpeemme kuin "henkisemmätkin" motivaatiomme ja toiveemme. Koska meillä on tyypillisesti useita ristiriitaisia haluja, motiiveja ja tarpeita vietit eivät näyttädy suoraviivaisena toimintana ("reflekseinä") vaikka ovat toimintamme taustalla.- Kristitty86____
Kyky hahmottaa syy-seuraussuhteita on ns. apriorinen järjelliselle havaitsemiselle ja evoluutioteoria on sellaisten aprioristen jäsennysten tulos. Syy-seuraussuhteiden havaitseminen on evoluutioteoriaa perustavampaa, sillä esimerkiksi fysiikka tarkastelee evoluutiota edeltäneitä syy-seuraussuhteita — jos fysiikan käyttämät aprioriset kategoriat kuten kausaliteetti yms. kehittyisivät vasta evoluution tuloksena, fysiikka ei kykenisi tarkastelemaan kausaalisia suhteita ennen sitä — ne olisivat pelkkiä inhimillisen ajattelun projektioita ympäröivään todellisuuteen, eikä itse todellisuutta voitaisi pitää sen mukaisena. Samoin ihmisen ajattelua edeltänyt evoluution historia täytyisi kausaalisuhteineen palauttaa sen myöhäisempiin tuloksiin, ihmisen aprioristen kausaalisten yms. kategorioiden ollessa pelkästään evoluution myöhäisiä tuloksia. Evoluutioteoria on päin vastoin kyseisten aprioristen kategorioiden tulos — jos niitä ei olisi, ei olisi myöskään evoluutioteoriaa. Syy-seuraussuhteiden havaitseminen edeltää evoluutioteoriaa ja on sen välttämätön ehto, mutta sama ei päde toisin päin.
Biologia tieteenalana ja todellisuuden mieltämisen muotona kykenee kehittymään vasta uteliaille olennoille — ellei ihmisellä olisi ensin avoimuutta ihmetellen kokea todellisuutta ja halua tietää, hän ei myöskään ymmärtäisi mitään geeneistä. Lisäksi on neurobiologisesti aivan epäuskottavaa, että uteliaisuus olisi »geeneissä« koska se ei ole ehdoton refleksi, jollaisia geneettisesti periytyvät käytökset ovat — ylipäätänsä geeni on pätkä nukleiinihappoa, jota luetaan kun on tarve proteiniille tms. ja se on jatkuvassa vuorovaikutuksessa kehittyvän ihmisen ympäristöllisten vaikutteiden kanssa. Prenataalisen ympäristön kannalta voidaan ajatella, että geenit »kiinnittyvät« jaettuihin ympäristöihin kehon vuorovaikutusprosesseissa, mutta silloinkaan ominaisuus ei ole »geeneissä«, vaan niiden vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa — puhumattakaan esimerkiksi DNA:n pakkautumisen vaikutuksesta fenotyyppeihin.
Postnataalisen ympäristön kannalta tilanne on vielä paljon monimutkaisempi ja siinä on yleisesti ottaen ihmisen tapauksessa kyseessä ehdollistuminen, eli ehdolliset refleksit — aivokuoren tms. kautta muunneltavissa olevat yhteydet. Tiedostettu tahtova toiminta itse vaikuttaa myös geenien fenotyyppiin — missään tapauksessa edes biologian näkökulmasta ihmisen uteliaisuutta ei ole »geeneihin kirjoitettu«, vaan se on paljon monimutkaisempi tapahtuma, joka edellyttää paitsi tiettyä DNA:n rakennetta, myös määrättyä ympäristöä ja jatkuvaa vuorovaikutusta sen kanssa, missä myös tietoiset tahdontoiminnot alkavat vaikuttaa kehitykseen.
Neurobiologisestikin ympäristö säätelee erittäin voimakkaasti ihmisen hermoston kehitystä ns. »use it or lose it« -periaatteella, eli sellaiset yhteydet joita ympäristö ei vahvista tuhoutuvat. Tämä perustuu biologisella tasolla siihen että solut tarvitsevat neurotroofia ja kun yhteyttä käytetään solua ravitaan. Toiminnot saattavat kehittyä enemmän tai vähemmän permissiivisen sähköisen toiminnan kautta, mutta erityisesti ihmisellä eivät. Halumme saada arvostusta ja hyväksyntää yhteisössämme ei ole »biologinen« ts. geneettisesti periytyvä käytös, koska se ei kehity edes permissiivisen sähköisen toiminnan avustamana ihmisen aivoissa.
Väite siitä että kunnian tavoittelussa kyseessä on edes pelkkä »biologinen« ominaisuus on järjetön, koska kyseessä on samaan aikaan psykologinen, historiallinen, taloudellinen, jne. ominaisuus, eivätkä kyseiset tieteenalat palaudu biologiaan, eli niiden totuuksia ei voida johtaa biologiasta tieteenä, joten väitteet niiden biologisuudesta ovat yhtä järjettömiä kuin väittäisit että biologia palautuu Planckin vakioon. Kristitty86____ kirjoitti:
Kyky hahmottaa syy-seuraussuhteita on ns. apriorinen järjelliselle havaitsemiselle ja evoluutioteoria on sellaisten aprioristen jäsennysten tulos. Syy-seuraussuhteiden havaitseminen on evoluutioteoriaa perustavampaa, sillä esimerkiksi fysiikka tarkastelee evoluutiota edeltäneitä syy-seuraussuhteita — jos fysiikan käyttämät aprioriset kategoriat kuten kausaliteetti yms. kehittyisivät vasta evoluution tuloksena, fysiikka ei kykenisi tarkastelemaan kausaalisia suhteita ennen sitä — ne olisivat pelkkiä inhimillisen ajattelun projektioita ympäröivään todellisuuteen, eikä itse todellisuutta voitaisi pitää sen mukaisena. Samoin ihmisen ajattelua edeltänyt evoluution historia täytyisi kausaalisuhteineen palauttaa sen myöhäisempiin tuloksiin, ihmisen aprioristen kausaalisten yms. kategorioiden ollessa pelkästään evoluution myöhäisiä tuloksia. Evoluutioteoria on päin vastoin kyseisten aprioristen kategorioiden tulos — jos niitä ei olisi, ei olisi myöskään evoluutioteoriaa. Syy-seuraussuhteiden havaitseminen edeltää evoluutioteoriaa ja on sen välttämätön ehto, mutta sama ei päde toisin päin.
Biologia tieteenalana ja todellisuuden mieltämisen muotona kykenee kehittymään vasta uteliaille olennoille — ellei ihmisellä olisi ensin avoimuutta ihmetellen kokea todellisuutta ja halua tietää, hän ei myöskään ymmärtäisi mitään geeneistä. Lisäksi on neurobiologisesti aivan epäuskottavaa, että uteliaisuus olisi »geeneissä« koska se ei ole ehdoton refleksi, jollaisia geneettisesti periytyvät käytökset ovat — ylipäätänsä geeni on pätkä nukleiinihappoa, jota luetaan kun on tarve proteiniille tms. ja se on jatkuvassa vuorovaikutuksessa kehittyvän ihmisen ympäristöllisten vaikutteiden kanssa. Prenataalisen ympäristön kannalta voidaan ajatella, että geenit »kiinnittyvät« jaettuihin ympäristöihin kehon vuorovaikutusprosesseissa, mutta silloinkaan ominaisuus ei ole »geeneissä«, vaan niiden vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa — puhumattakaan esimerkiksi DNA:n pakkautumisen vaikutuksesta fenotyyppeihin.
Postnataalisen ympäristön kannalta tilanne on vielä paljon monimutkaisempi ja siinä on yleisesti ottaen ihmisen tapauksessa kyseessä ehdollistuminen, eli ehdolliset refleksit — aivokuoren tms. kautta muunneltavissa olevat yhteydet. Tiedostettu tahtova toiminta itse vaikuttaa myös geenien fenotyyppiin — missään tapauksessa edes biologian näkökulmasta ihmisen uteliaisuutta ei ole »geeneihin kirjoitettu«, vaan se on paljon monimutkaisempi tapahtuma, joka edellyttää paitsi tiettyä DNA:n rakennetta, myös määrättyä ympäristöä ja jatkuvaa vuorovaikutusta sen kanssa, missä myös tietoiset tahdontoiminnot alkavat vaikuttaa kehitykseen.
Neurobiologisestikin ympäristö säätelee erittäin voimakkaasti ihmisen hermoston kehitystä ns. »use it or lose it« -periaatteella, eli sellaiset yhteydet joita ympäristö ei vahvista tuhoutuvat. Tämä perustuu biologisella tasolla siihen että solut tarvitsevat neurotroofia ja kun yhteyttä käytetään solua ravitaan. Toiminnot saattavat kehittyä enemmän tai vähemmän permissiivisen sähköisen toiminnan kautta, mutta erityisesti ihmisellä eivät. Halumme saada arvostusta ja hyväksyntää yhteisössämme ei ole »biologinen« ts. geneettisesti periytyvä käytös, koska se ei kehity edes permissiivisen sähköisen toiminnan avustamana ihmisen aivoissa.
Väite siitä että kunnian tavoittelussa kyseessä on edes pelkkä »biologinen« ominaisuus on järjetön, koska kyseessä on samaan aikaan psykologinen, historiallinen, taloudellinen, jne. ominaisuus, eivätkä kyseiset tieteenalat palaudu biologiaan, eli niiden totuuksia ei voida johtaa biologiasta tieteenä, joten väitteet niiden biologisuudesta ovat yhtä järjettömiä kuin väittäisit että biologia palautuu Planckin vakioon.Ensiksi: yritä oppia jäsentämään kirjoituksesi, niin ehkä ajatuksesikin olisivat jäsentyneempiä. Nyt sekoitat esimerkiksi biologian ilmiönä ja biologian tieteenä. Ihmisen biologia on ollut se mikä sen on ollut jo paljon ennen kuin tieteenala nimeltä "biolologia" on selittänyt millainen biologiamme on.
En ymmärrä yhtään sepustustasi evoluutioteoriasta. En kirjoittanut mielestäni evoluutioteoriasta mitään.
Jos uteliaisuus ei ole geneettistä, niin mitä se sitten on? Lasta ei tarvitse opettaa uteliaaksi yhtä vähän kuin koiranpentua, tai kädellisiä. Lapset ja kädellisten poikaset ovat jopa vanhempiaan uteliaampia. Eli uteliaisuus ei ole opittua, vaan myötäsyntyistä. Mistä lajityypilliset ominaisuudet ovat peräisin jos ei geeneistä?- Kristitty86____
Palaan ensin hetkeksi kysymykseen tahdon alkuperästä. Vaikka jokin ominaisuus kuten uteliaisuus »perustuisi« perinnöllisiin ominaisuuksiin siitä ei seuraa, että lopullinen tulos on peritty sen enempää kuin geenistä seuraa määrätty fenotyyppi, joka kehittyy suhteessa ympäristöön — vietit saattavat olla jossakin määrin tahdon »taustalla«, mutta tahtominen ei ole silloinkaan geneettisesti määräytynyttä, aivan kuten fenotyypiltään joustavan kasvin ei ole pakko kasvaa suureksi tai pieneksi, pystyksi tai vinoksi, jne.
Lajityypilliset ominaisuudet kuten monimutkaisen kielen hallitseminen voivat olla peräisin myös jaetuista kasvuympäristöistä. On kuitenkin näyttöä siitä, että eristetyissä olosuhteissa kasvaneet lapset ovat uteliaita esimerkiksi äänten lähteistä vaikka eivät osaa kieltä, joten uteliaisuus todennäköisesti on enemmän perinnöllistä kuin kielen oppiminen. Kuitenkin uteliaisuus on myös psykologinen tila — kuten pyrkimys yhtenäisempiin käsitteisiin, joita ei voida havaita pelkästä biologisesta kohteesta —, jota ei voida johtaa geeneistä sen enempää kuin biologiasta kokonaisuutena, ellei sitten liitetä psykologista menetelmää biologiseen kuten neurobiologiassa, joka ei ole pelkkää biologiaa vaan käyttää myös toisten tieteiden menetelmiä ja sen kohteet ovat siten psykologis-biologisia.
Ihmisen biologia, joka edeltää biologiaa tieteenä, on sekin mahdollista ymmärtää vain sellaisen järjellisen toiminnan perusteella, joka ei itse ole »biologista« ja edeltää kaikkea biologiaa ilmiönä ja tieteenä. Ihmisen biologia sellaisena kuin se oli »paljon ennen kuin tieteenala nimeltä ›biologia‹« ei ole mitään muuta kuin biologiatieteen tulosten yleistämistä järjen aprioristen kategorioiden kautta — kategorioiden, joiden sinä väität kuitenkin olevan biologiatieteen käsittämän ja sen käsitteistön kautta yleistetyn biologian »ilmiön« tuloksia. Itse asiassa koko biologian »ilmiö« sellaisena kuin se on olevinaan erillään biologiatieteestä, ei ole mitään ilman biologiatiedettä — ikään kuin evoluutio olisi jotakin erillään evoluutiotieteestä ja sen teorioista. Tämä väitetysti puhdas biologian »ilmiö« kuitenkin tulkitaan nykyisyydestä käsin tieteellisten käsitteistön kautta ja nähdään kokonaan biologiatieteen nykyisen kehityksen ehdoilla niin, että väitetty tieteestä riippumaton »todellisuus« muuttuu sitä mukaa kuin biologiatiede — kyseinen ilmiö joka oli »paljon ennen kuin tieteenala nimeltä ›biologia‹« muuttuu sitä mukaa kuin tieteenala nimeltä biologia. Ihmeellistä on, kuinka nykyisyydessä keksityt teoriat kykenevät sitten aina muuttuessaan muovaamaan kuitenkin oletetusti saman biologisen »ilmiön« kokonaan uudenlaiseen uskoon. Otetaan esimerkiksi epigenetiikan kehitys: aikaisemmin biologian »ilmiö« oli sellainen ettei epigeneettistä säätelyä siinä tarvittu, oli puhdas biologisen kehityksen »ilmiö« paljon ennen biologiatiedettä eikä siinä ollut mitään epigenettistä säätelyä, mutta välittömästi kun epigeneettisten säätelytekijöiden merkitys jouduttiin myöntämään, kyseinen »todellisuus« tai »ilmiö« joka oli »kauan ennen« teorioita, olikin riippuvainen uusista tutkimustuloksista. Tieteellinen tosiasia on se, että kun teoria muuttuu, myös todellisuus muuttuu — ei ole mitään kvanttejakaan erillään kvanttifysiikan teorioista. »Ilmiö« tarkoittaa tieteellisesti selitettävänä olevaa esitieteellistä havaintoa, ei mitään tieteestä riippumatonta todellisuutta.
»Biologinen todellisuus« on tasan sellainen minkä biologiatiede nykyään ajattelee sen olevan — se on vain ja ainoastaan tieteellisten nykyteorioiden käytössä olevien käsitejärjestelmien, koemenetelmien, jne. kasaantunut massa, ei mitään siitä erillään ja siitä riippumatta. Aina kun nykyteoria muuttuu, biologinen todellisuus muuttuu sitä mukaa, vaikka itse »ilmiö« eli alkeellinen havaintokokemus ihmiskehosta ei olennaisesti muuttuisi — itse »ilmiö« ei kuitenkaan ole vielä tieteellisesti käsitetty havaintokokemus, joten se ei ole »biologinen«. Kristitty86____ kirjoitti:
Palaan ensin hetkeksi kysymykseen tahdon alkuperästä. Vaikka jokin ominaisuus kuten uteliaisuus »perustuisi« perinnöllisiin ominaisuuksiin siitä ei seuraa, että lopullinen tulos on peritty sen enempää kuin geenistä seuraa määrätty fenotyyppi, joka kehittyy suhteessa ympäristöön — vietit saattavat olla jossakin määrin tahdon »taustalla«, mutta tahtominen ei ole silloinkaan geneettisesti määräytynyttä, aivan kuten fenotyypiltään joustavan kasvin ei ole pakko kasvaa suureksi tai pieneksi, pystyksi tai vinoksi, jne.
Lajityypilliset ominaisuudet kuten monimutkaisen kielen hallitseminen voivat olla peräisin myös jaetuista kasvuympäristöistä. On kuitenkin näyttöä siitä, että eristetyissä olosuhteissa kasvaneet lapset ovat uteliaita esimerkiksi äänten lähteistä vaikka eivät osaa kieltä, joten uteliaisuus todennäköisesti on enemmän perinnöllistä kuin kielen oppiminen. Kuitenkin uteliaisuus on myös psykologinen tila — kuten pyrkimys yhtenäisempiin käsitteisiin, joita ei voida havaita pelkästä biologisesta kohteesta —, jota ei voida johtaa geeneistä sen enempää kuin biologiasta kokonaisuutena, ellei sitten liitetä psykologista menetelmää biologiseen kuten neurobiologiassa, joka ei ole pelkkää biologiaa vaan käyttää myös toisten tieteiden menetelmiä ja sen kohteet ovat siten psykologis-biologisia.
Ihmisen biologia, joka edeltää biologiaa tieteenä, on sekin mahdollista ymmärtää vain sellaisen järjellisen toiminnan perusteella, joka ei itse ole »biologista« ja edeltää kaikkea biologiaa ilmiönä ja tieteenä. Ihmisen biologia sellaisena kuin se oli »paljon ennen kuin tieteenala nimeltä ›biologia‹« ei ole mitään muuta kuin biologiatieteen tulosten yleistämistä järjen aprioristen kategorioiden kautta — kategorioiden, joiden sinä väität kuitenkin olevan biologiatieteen käsittämän ja sen käsitteistön kautta yleistetyn biologian »ilmiön« tuloksia. Itse asiassa koko biologian »ilmiö« sellaisena kuin se on olevinaan erillään biologiatieteestä, ei ole mitään ilman biologiatiedettä — ikään kuin evoluutio olisi jotakin erillään evoluutiotieteestä ja sen teorioista. Tämä väitetysti puhdas biologian »ilmiö« kuitenkin tulkitaan nykyisyydestä käsin tieteellisten käsitteistön kautta ja nähdään kokonaan biologiatieteen nykyisen kehityksen ehdoilla niin, että väitetty tieteestä riippumaton »todellisuus« muuttuu sitä mukaa kuin biologiatiede — kyseinen ilmiö joka oli »paljon ennen kuin tieteenala nimeltä ›biologia‹« muuttuu sitä mukaa kuin tieteenala nimeltä biologia. Ihmeellistä on, kuinka nykyisyydessä keksityt teoriat kykenevät sitten aina muuttuessaan muovaamaan kuitenkin oletetusti saman biologisen »ilmiön« kokonaan uudenlaiseen uskoon. Otetaan esimerkiksi epigenetiikan kehitys: aikaisemmin biologian »ilmiö« oli sellainen ettei epigeneettistä säätelyä siinä tarvittu, oli puhdas biologisen kehityksen »ilmiö« paljon ennen biologiatiedettä eikä siinä ollut mitään epigenettistä säätelyä, mutta välittömästi kun epigeneettisten säätelytekijöiden merkitys jouduttiin myöntämään, kyseinen »todellisuus« tai »ilmiö« joka oli »kauan ennen« teorioita, olikin riippuvainen uusista tutkimustuloksista. Tieteellinen tosiasia on se, että kun teoria muuttuu, myös todellisuus muuttuu — ei ole mitään kvanttejakaan erillään kvanttifysiikan teorioista. »Ilmiö« tarkoittaa tieteellisesti selitettävänä olevaa esitieteellistä havaintoa, ei mitään tieteestä riippumatonta todellisuutta.
»Biologinen todellisuus« on tasan sellainen minkä biologiatiede nykyään ajattelee sen olevan — se on vain ja ainoastaan tieteellisten nykyteorioiden käytössä olevien käsitejärjestelmien, koemenetelmien, jne. kasaantunut massa, ei mitään siitä erillään ja siitä riippumatta. Aina kun nykyteoria muuttuu, biologinen todellisuus muuttuu sitä mukaa, vaikka itse »ilmiö« eli alkeellinen havaintokokemus ihmiskehosta ei olennaisesti muuttuisi — itse »ilmiö« ei kuitenkaan ole vielä tieteellisesti käsitetty havaintokokemus, joten se ei ole »biologinen«.Tekstisi on toivotonta puuroa. Jos siinä on joku perusteltu ajatus, onnistut piilottamaan sen erinomaisesti poukkoilevaan tajunnanvirtaan. Kirjoittajan on velvollisuus jäsentää teksti eikä jättää sitä lukijan tehtäväksi.
- Kristitty86____
Varmaan monet vieraat ja tuntemattomat asiat vaikuttavat äkkiseltään sellaiselta joissa on vaikeaa nähdä erotteluja — aivan kuten vauva havaitsee ensin pelkkiä utuisia muotoja ja vasta myöhemmin kykenee tarkentamaan havaintojaan. Perusteltuja ajatuksia siinä on useita.
Yksi on, että jonkinlaisesta »perustumisesta« johonkin ei seuraa että kokonaisuus on perustan määräämä, aivan kuten kasvin genotyypistä ei seuraa sen fenotyypin määräytyminen.
Toiseksi, tieteessä erilaiset menetelmät määrittävät myös kohteet erilaatuisiksi, aivan kuten aineella on aaltojen ja hiukkasten ominaisuuksia riippuen tutkimustilanteesta.
Kolmas on vastaus kysymykseessi siitä, mistä lajityypilliset ominaisuudet voivat seurata. Ne voivat seurata myös jaetuista ympäristöistä aivan kuten kehittynyt kieli on ihmisen lajityypillinen ominaisuus, mutta kehittyy kuitenkin vain kasvatuksen tuloksena.
Neljänneksi esimerkiksi biologian tutkima »ilmiö« ei ole olemassa »paljon ennen kuin tieteenala nimeltä ›biologia‹«, vaan samanaikainen sen kanssa — ei ole biologista todellisuutta biologiatieteen takana, vaan kyseinen todellisuus muuttuu biologiatieteen tutkimustulosten mukana, aivan kuten esimerkkini epigenetiikan ja evoluution suhteesta osoitti. Kristitty86____ kirjoitti:
Varmaan monet vieraat ja tuntemattomat asiat vaikuttavat äkkiseltään sellaiselta joissa on vaikeaa nähdä erotteluja — aivan kuten vauva havaitsee ensin pelkkiä utuisia muotoja ja vasta myöhemmin kykenee tarkentamaan havaintojaan. Perusteltuja ajatuksia siinä on useita.
Yksi on, että jonkinlaisesta »perustumisesta« johonkin ei seuraa että kokonaisuus on perustan määräämä, aivan kuten kasvin genotyypistä ei seuraa sen fenotyypin määräytyminen.
Toiseksi, tieteessä erilaiset menetelmät määrittävät myös kohteet erilaatuisiksi, aivan kuten aineella on aaltojen ja hiukkasten ominaisuuksia riippuen tutkimustilanteesta.
Kolmas on vastaus kysymykseessi siitä, mistä lajityypilliset ominaisuudet voivat seurata. Ne voivat seurata myös jaetuista ympäristöistä aivan kuten kehittynyt kieli on ihmisen lajityypillinen ominaisuus, mutta kehittyy kuitenkin vain kasvatuksen tuloksena.
Neljänneksi esimerkiksi biologian tutkima »ilmiö« ei ole olemassa »paljon ennen kuin tieteenala nimeltä ›biologia‹«, vaan samanaikainen sen kanssa — ei ole biologista todellisuutta biologiatieteen takana, vaan kyseinen todellisuus muuttuu biologiatieteen tutkimustulosten mukana, aivan kuten esimerkkini epigenetiikan ja evoluution suhteesta osoitti.<<Yksi on, että jonkinlaisesta »perustumisesta« johonkin ei seuraa että kokonaisuus on perustan määräämä, aivan kuten kasvin genotyypistä ei seuraa sen fenotyypin määräytyminen.>>
Kuka on muuta väittänyt? Eksyt omiin sepustuksiisi ja kumoilet itse keksimiäsi väitteitä.
<<Toiseksi, tieteessä erilaiset menetelmät määrittävät myös kohteet erilaatuisiksi, aivan kuten aineella on aaltojen ja hiukkasten ominaisuuksia riippuen tutkimustilanteesta.>>
Kohteet ovat mitä ovat eikä tutkimusmenetelmä sitä muuta. Lämpötilan voi mitata lämpäkameralla tai kuumemittarilla eikä se muuta sitä millainen mitattava kohde on. Aalto-hiukkasdualismissa kyse on siitä, että kvanttimekaniikan ilmiöt eivät helposti hahmotu aivoilleimme, jotka ovat kehittyneet hahmottamaan sitä maailmaa jonka pystymme aistimaan ilman apuvälineitä.
<<Kolmas on vastaus kysymykseessi siitä, mistä lajityypilliset ominaisuudet voivat seurata. Ne voivat seurata myös jaetuista ympäristöistä aivan kuten kehittynyt kieli on ihmisen lajityypillinen ominaisuus, mutta kehittyy kuitenkin vain kasvatuksen tuloksena.>>
Kuten alunperin kirjoitin sen enempää lasta kuin muidenkaan kädellisten tai vaikkapa koirien pentuja ei tarvitse "opettaa" uteliaiksi, vaan ne ovat luonnostaan vanhempiaan uteliaampia.
<<Neljänneksi esimerkiksi biologian tutkima »ilmiö« ei ole olemassa »paljon ennen kuin tieteenala nimeltä ›biologia‹«, vaan samanaikainen sen kanssa>>
Tätä sairvartelua en jaksa jatkaa. Ymmärrätkö enää itsekään mitä olet perustelemassa tai kiistämässä?
"Tahto on halua ja halu kumpuaa viettipohjasta ja vietit biologiastamme"
Ilman Jumalan luomistyötä, ei olisi biologiaa eikä siitä kumpuavavia viettejä.On siis Mark5:n jumalan syytä, jos Mark5 tuntee suurta sukupuolista himoa naapurin kaunista ja nuorta Julia-rouvaa kohtaan?
Tämä näin vain kuvitteelllisena ja havainnollistavana esimerkkinä.Ja kirjassa sanotaan:
28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
29. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.
En viitsi lainata sitä juttua: "jos oikea kätesi viettelee.....
Täytyy henkilön olla todella vahvauskoinen mikäli hän noin toimisi.kekek-kekek kirjoitti:
On siis Mark5:n jumalan syytä, jos Mark5 tuntee suurta sukupuolista himoa naapurin kaunista ja nuorta Julia-rouvaa kohtaan?
Tämä näin vain kuvitteelllisena ja havainnollistavana esimerkkinä."On siis Mark5:n jumalan syytä, jos Mark5 tuntee suurta sukupuolista himoa naapurin kaunista ja nuorta Julia-rouvaa kohtaan?2
Ei ole, koska Jumala loi ihmiselle vapaan tahdon ja valinnan mahdollisuuden. Kristinuskossa ei ole mitään ristiriitaa, kun sen oikein ymmärtää.- wind-
Minä tahdon, tulla voimalla naamallesi.
Pyllistä ja koeta, riemuni voita.
- wind-
Aloituksen ilmapiiri ja "henki" kehittyi suomalaisista iskelmä tähdistä,
jotka ovat olleet ns. kuralla. Joko omista virheistään tai median lyttääminä
hieman tai enemmänkin hyljeksittyinä. Jostakin löytyy kummallinen "voimakenttä", eikä se tarkoita levy-yhtiöiden panostusta, vaan ihmisessä
itsessään heräävää voimaa. Nämä positiiviset henget ovat tavallaan neuvon antajia jotka kannustavat ja opastavat uralla. Hirmuisia mättöjä saattaa olla takana, mutta joku ohjari vetää kuilusta ylös. Näitä tapauksia on suomalaisella
ja kansainvälisellä taivaalla paljon. Ilman tätä ohjausta ihminen hyytyy. Summa summarum: Jumalan kädessä elävät ihmiset saavat voimaa, koska Jumala vaikuttaa myös tunnetasolla niin hyvin että ihminen voi läpikäydä omia mokiaan...siksi ateistien tulisi hyväksyä tosiasia, Jumalan tuntemus voi muuttaa ihmisen totaalisesti toiseksi ihmiseksi...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki1975888Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1442787- 442277
- 932019
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2381981Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2291365- 761332
Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää131257Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j41197Naton korkein sotilasjohtaja: Meidän on iskettävä ensin
Olen täysin samaa mieltä ja nämä iskut pitäisi olla jo suunniteltu ja tuhota käytännössä kaikki venäjän hyökkäysmateriaa2811184