Sinä vainoojani, olit elämässäni lähes 3 vuotta. En tiedä, mistä sinä huomasit minut, tavallisen, yksinasuvan naisen, naisen, joka on aina elänyt tavallista rauhallista elämää. Jouduin leikkaukseen, tuli pitkä toipumisaika, jolloin minä, yksin kotonani toipuva joudun sinun uhriksesi. Pääsit sisään yksinäiseen kotiini, mukava mies kun olit. Aluksi kaikki oli mukavaa, huumorinsävytteistä. Kesä meni, toipumiseni oli vielä kesken kun sinä ja ystäväsi, joita en olisi halunnut kotiini, tulitte kertomaan, mitä minun pitäisi tehdä. Kerroitte, että olen jotenkin viallinen kun en tehnyt sitä kaikkea, mitä sinä ja he halusitte.
Sinun ystäväsi alkoivat vierailla yhä enemmän luonani, määräillen, sanellen, miten elää ja olla. Sinä piipahtelit edelleen elämässäni vaatimuksinesi, tuottaen sanoillasi henkistä tuskaa ja teoillasi myös ruumillista kipua. Sinä pimensit päiväni, enkä koskaan illalla nukkumaan mennessäni tiennyt, heräisinkö sinun loukkaaviin sanoihisi vai ystäviesi soittoihin ja käynteihin. Pyysin, ettet tulisi, mutta sinä kerrot minulle aina olevasi mies, joka tulee kun haluaa ja tekee mitä tahtoo. Kielsin ystäviäsi tulemasta. En jaksanut heidän toistuvia käyntejään, soittojaan koska he iskivät sanoillaan minut maahan, joka kerta.
Minä en toipunut työelämään, ehkä siksi, etten jaksanut valvoa etujani, kuntoutua ja mennä sinne, missä olisin saanut apua. Sinä rajoitit minun elämääni, en saanut soittaa ja vastaanottaa puheluita vapaasti, postiani urkit ja autoani lainasit viikkokausiksi ilman korvausta ja jätit minut kerjäämään kyytiä kauppaan niiltä muutamilta ihmisiltä, jotka tunsin. Tietokoneeni rikoit useasti ja sanoit saavasi selville, mitä sillä teen, joten tein sen pakollisen, mitä sain tehdä, sinun luvallasi. Sinä ja ystäväsi kuljitte niin, ettei ne harvat naapurit, jotka asuivat lähellä edes nähneet teitä ja jos näkivät, eivät tajunneet, mitä te teitte minulle. Jos vähänkin yritin irrottautua teistä, sain kärsiä painostusta, jatkuvaa sättimistä ja huutamista. Tiedän, että kohtalotovereita on paljon ja haluan kertoa, että pääsin pois. Pääsin takaisin elämään vain uskaltamalla kertoa tästä, sille oikealle ystävälleni, joka auttoi ja tuki minua pääsemään eroon kiusaajistani. Kiitos ystäväni, joka kirjoitit tämän puolestani, sillä minä haluan pysyä varjoissa.
Sinun ystäväsi alkoivat vierailla yhä enemmän luonani, määräillen, sanellen, miten elää ja olla. Sinä piipahtelit edelleen elämässäni vaatimuksinesi, tuottaen sanoillasi henkistä tuskaa ja teoillasi myös ruumillista kipua. Sinä pimensit päiväni, enkä koskaan illalla nukkumaan mennessäni tiennyt, heräisinkö sinun loukkaaviin sanoihisi vai ystäviesi soittoihin ja käynteihin. Pyysin, ettet tulisi, mutta sinä kerrot minulle aina olevasi mies, joka tulee kun haluaa ja tekee mitä tahtoo. Kielsin ystäviäsi tulemasta. En jaksanut heidän toistuvia käyntejään, soittojaan koska he iskivät sanoillaan minut maahan, joka kerta.
Minä en toipunut työelämään, ehkä siksi, etten jaksanut valvoa etujani, kuntoutua ja mennä sinne, missä olisin saanut apua. Sinä rajoitit minun elämääni, en saanut soittaa ja vastaanottaa puheluita vapaasti, postiani urkit ja autoani lainasit viikkokausiksi ilman korvausta ja jätit minut kerjäämään kyytiä kauppaan niiltä muutamilta ihmisiltä, jotka tunsin. Tietokoneeni rikoit useasti ja sanoit saavasi selville, mitä sillä teen, joten tein sen pakollisen, mitä sain tehdä, sinun luvallasi. Sinä ja ystäväsi kuljitte niin, ettei ne harvat naapurit, jotka asuivat lähellä edes nähneet teitä ja jos näkivät, eivät tajunneet, mitä te teitte minulle. Jos vähänkin yritin irrottautua teistä, sain kärsiä painostusta, jatkuvaa sättimistä ja huutamista. Tiedän, että kohtalotovereita on paljon ja haluan kertoa, että pääsin pois. Pääsin takaisin elämään vain uskaltamalla kertoa tästä, sille oikealle ystävälleni, joka auttoi ja tuki minua pääsemään eroon kiusaajistani. Kiitos ystäväni, joka kirjoitit tämän puolestani, sillä minä haluan pysyä varjoissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.