Arkeologit ovat löytäneet Jerusalemista Herodes suuren ruokasalin. Sali koostui kahdesta hallista ja niiden väliin jäävästä aulasta, jossa sijaitsi erikoinen suihkulähde. Suihkulähteen vesi johdettiin vesisäiliöstä tekopilareihin joista se valui solisevana virtana altaaseen. Lisäksi roomalaiseen tapaan, ruokasalissa oli mahdollisesti maattavaa divaania muituttavat tuolit jossa ruokavieraat söivät maaten.
www.biblicalarchaeology.org/daily/biblical-sites-places/jerusalem/the-royal-banquet-hall-of-king-herod-the-great-in-jerusalem/
www.biblicalarchaeology.org/daily/biblical-sites-places/jerusalem/the-royal-banquet-hall-of-king-herod-the-great-in-jerusalem/
Vastaukset 21
Vanhimmat
Raamatun historia täydentyy joka vuosi myös arkeologisten löytöjen osalta.
Ei Raamatun historiasta tässä ole kyse vaan roomalaisten valloittajien historiasta.
Anteeksi vaan, Herodes oli Juudan kuningas, sotkin hänet Pontius Pilatukseen.
ROomalaisten asettamana toki.
Eihän tässä Raamattu täydenny, vaan vahvistuu Josefuksen väite että Jerusalemissa sijaitsi Herodeksen palatsi. Tämä löytö tosin tuli juuri sopivasti kuin tilauksesta, sillä useat minimalistit alkoivat olla sillä kannalla ettei Herodes suurella ollut indressejä rakennuttaa julkisia rakennuksia Jerusalemiin vaan keskitti Juudean hallinnon Jerikoon. Sen sijaan monia muita Josefuksen Jerusalemiin sijoittamia rakennuksia kuten temppeliä, kylpylää, teatteria, hippodromia ja sanhedrin -hallia ei ole löydettu ja siksi niiden olemassa olo on minimalistien keskuudessa vahvasti kyseenalaistettu. Tämä kuitenkin osoittaa ettei Josefus sittenkään ollut niin huono historioitsija tai suuri valehtelija kuin on alettu näin lopulta viimeaikoina epäillä.
No joo, näinhän se oli. Raamattu ei tästä täydenny eikä vahvistu sillä roomalaisten historiankirjoitus oli omista toimista jo siihen aikaan hyvin tarkkaa ja Raamatun tietojen täydentymiseen tarvittaisiin esim. kirjoituksia Jeesus Nasaretilaisesesta mutta niitä roomalaisilta ei löydy kuin yksi pieni sivuhuomautus.
Jeesus oli juutalainen marginaali ilmiö, yksi monista messias ehdokkaista jota pidettiin lähinnä profeettana. Jeesus olisi voinut hyvinkin jäänyt kokonaan jäädä ja kadota unohduksiin. Siinä kuitenkin kävi vain onnekas sattuma, ettei heppua unohdettu. Puhdasta tuuria suorastaan. Maailmassa on olemassa paljon moniakin henkilöitä joista tuli kuuluisia vasta kauan kuolemansa jälkeen, esimerkiksi Vincent van Gogh kuoli köyhänä ja tuntemattomama. Goghin maalauksia alettiin arvostamaan vasta lähes vuosisata miehen kuoleman jälkeen. Sitä ennen maalauksia muytiin pilkka hintaan ja niitä heitettiin jota surutta tunkiolle.
On jopa tutkijatkin pitäneet mahdollisena että Jeesuksia oli useita ja että myytin ja tarinan Jeesuksesta loivat oikestaan vasta raamatunkirjoittajat 100 ja 200-luvuilla. Myös Jeesuksen opetuksien eettisestä puolesta ja ennenkaikkea hänen tärkeimmästä moraalisesta lauseestaan: "Kaikki, minkä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille" on huomattu, että tuon saman oli jo sanonut jo kauan ennen mm. Kungfutse ja monet muutkin suurinpiirtein samoin sanoin.
Tiedä sitten.
Tuosta van Goghista vielä sen verran, että hän on oiva esimerkki siitä, miten maine ja arvostus voi kohota vasta vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen jälkeen.
On epäuskottavaa että Jeesus on leivottu useista henkilöistä. Uuden testamentin (He Kaine Diatheke, eli "Se Uusi Liitto") kirjat on kirjoitettu nykykäsityksen mukaan tarkimmillaan vuosien 40-130 välillä vaikka ei ole täysin selvää kuka, koska, milloin ja miksi. Pääasiassa on luotettu toisen vuosisadan alun lähteisiin joissa kerrotaan erikirjoitusten sunnystä ja taustoista. Merkittävin lähde näistä on apostolisiinisiin luettava Papias (noin 60-130), mutta Papiaksen omat teokset ovat kadonneet ja meille on säilynyt tietoa vain Papiaan teosten myöhempinä lainauksina. Historian Jeesukseen, Jeesus tutkimukseen ja tradition välitys malleihin voi kuitenkin tutustua täältä: historianjeesus.fi
Eikös kuitenkin nykytutkimuksenkin mukaan mm. siitä, mitä Jeesus on todella sanonut ja mitä Raamattuun hänen sanomakseen on pantu, on hyvin erilaisia käsityksiä. Mikähän on Tom Holmenin mielipide tuosta?
Tom Holmen mukaan tiedämme paljon mitä Jeesus sanoi ja mitä Jeesus teki, mutta mitään varmaa emme tiedä emmekä koskaan voi tietääkkään. Näin olen tuon käsittänyt. Holmen mukaan Jeesusta myös tulee katsoa aikansa juutalaisena ja kiinteänä osana juutalaisuutta (näin hyläten suositun erillaisuus kriteerin), mikä näkyy myös muutenkin paljon koko kolmannen etsinnän Jeesus -tutkimuksessa. Tom Holme myös on puhunut siitä, että meidän vain on luotettava evankeliumeihin ja lähteinä, sillä todellisuudessa Jeesuksesta kertovia lähteitä on niukasti. Raamatun ihmeisiin Tom Holme suhtautuu taas niin, että ne olivat osa sen ajan ihmisten maailmankuvaa (siis karkea jako yliluonnolliseen ja luonnolliseen luotiin vasta 1700-luvulla) ja nämä ihmiseyt ihmeet osana luonnolista maailmaa. Paljoa en kuitenkaan tuosta hepusta tiedä tai osaa sanoa, ja mitä tiedän perustuu vain omaan käsitykseeni siitä mitä olen kirjoitetusta ymmärtänyt. Hankalaa kun on se että mitään ei voi lukea niin etteikö joutuisi tulkitsemaan lukemaansa jotts se avautuu ja jotta sen ymmärtää paremmin. Hyvä ja mukava heppu kai tuo on, aonakin kirjoittamansa bloginsa perusteella: blogs2.abo.fi/vitaakademica/?m=201605 . Hieman kuitenkin varjoon jäänyt tutkija, sillä Holmen jutut eivät ole niin raflaavia ja mediaseksikkäitä kuin vaikka suurta kohua herättävät Matti Myllykoski tai Heikki Räisänen joiden haastatteluilla saadaan myytyä sensaatio tasoisia uutisia.
Täytyypä tutustua Holmeniin, minun tietoni ovat hajanaisia harrastelijan tietoja ja juuri pääasiassa Myllykosken ja Räisäsen kolumnien ja kirjojen tietoja. Tietenkin jonkin verran myös wikistä satunnaisesti otettua tietoa.
Jeesus ei ole ollut kuuluisa aikansa juutalaisten parissa eikä hänellä ei ole ollut suurta seuraajajoukkoa, Rooman maaherrakin piti ryhmää niin merkityksettömänä että riitti kun teloitti ryhmän johtajan. Oikeassa hän olikin, ei ryhmä koskaan kasvanut suureksi tai merkittäväksi Palestiinan alueella eikä siellä muodostanut mitään uhkaa Rooman hallinnolle, päin vastoin. Jeesuksen mellakka temppelin eläinten myyntialueella pääsiäisen alla ja kirjaimellisesti maaherran sekä kaupunkiin juuri tuodun Rooman sotilasosaston silmien edessä oli yksilön yritys ja jäi ainoaksi.
Myöskään diasporan juutalaiset eivät innostuneet uudesta opista, mutta nk. pakanat olivat valmiit kuulemaan sen sanomaa ja kristinuskosta tulikin pian täysin heidän uskontonsa jonka suhde juutalaiseen uskontoon ja juutalaiseen kansaan määrittyi täysin kielteiseksi. Juutalaisuus ei missään muodossa olisi saanut jäädä eloon, se oli jo ensimmäisten kirkkoisien mielestä teologisestikin väärin. Heidän saarnansa juutalaista ja juutalaisuudesta olivat saman sisältöisiä, elleivät vielä raaempia kuin 1930 luvulla kuullut .
Josefuksesta: ei hänen aikanaan ollut historiankirjoitusta sanan nykymerkityksessä, ei pyritty objektiivisuuteen eikä faktoja tarkistettu, historioitsijoilla itselläänkin oli usein oma agenda jota ajoivat, näin oli Josefuksellakin, kapinajohtajasta yhteistoimintamieheksi kulki Josefuksen ura. Silti ei ole mitään syytä ajatella ettei hän olisi osannut ja halunnut laittaa esim. Jerusalemin tunnettuja maamerkkejä palatseja ja muita oikeille paikoille .
Aina kannattaa laajentaa repertuaariaan ja poistua "mukavuus alueeltaan," muuten kuva voi jäädä vajaaksi ja suppeaksi eikä tavoita kokonaisuutta. Räisänen ja Myllykoski toki ovat sellaisia joiden tuotantoon kannattaa tutustau muumuassa tuohon Holmeniin (mm Jeesus -tutkimus) sekä Eero Junkkaalaan (Raamatun historia ja Arkeologia) ja Lars Eajmelaeukseen (Uusi Testamentti). Timo Eskolaan (Raamatin eskatologia) ja Lauri Thureeniin (Jeesuksen opetukset) kannattaa tutustua, mutta kriittisesti ja varauksella. Jos ihmettelet mitä noissa sulkeissa on, niin laitoin niihin mitä kukin tutkii pääaiheenaan. Itse olen siirtymässä jo Jukka Jokirantaan (Qumranin yhteisö) ja Laura Sollamoon (Kuolleen meren kääröt) sekä Ville Mäkipeltoon (VT:n tekstien muutokset ja kehitys). Toivon myös että pääsisi lukemaan 1990-luvulla vaikuttaneiden Harvey Falkiin (Jeesus ja Juutalaiset), David Flusseriin (Jeesus ja juutalaisuus), sekä Hyam Maccobyyn (Jeesus ja fariseukset), nämä käsittelivät Jeesusta juutalaisuuden kannalta, kun Qumranin tekstilöytäjen jälkeen osoittautui että Jeesus oli lähempänä aikansa fariseuksia kuin essealaisten yhteisöä.
Selvä juttu, yritetään laajentaa tietoa tässäkin asiassa.
Pari vuotta sitten löytyi oletettu Jeesuksen perhehauta, jossa oli Hänen lisäkseen Maria Magdalena ja pieni lapsi.
Hauta osottautui huijaukseksi ja televisioyhtiön markkinatempuksi. Sen sijaan National Geografic society vahvisti haudan olevan alkuperäisellä paikallaan Golgatan kalkkikivilouhoksella eli Pyhän haudan kirkossa kun haudaksi epäiltyä rakennusta restauroitiin.
Herodeksiahan oli useita ja perintönä tämä kuninkuus meni. Se Herodes, joka pelkäsi Jeesuksen kuninkuutta ja tappoi Beetlehemistä muutaman kymmenen poikalasta oli aivan eri kuin se Herodes, joka halusi nähdä Jeesuksen, kun Jeesus oli jo vangittuna. Mutta näin nämä Raamatun tapahtumat tulevat eläväksi myös nykypolvelle arkeologisten kaivausten edistyessä.
Heroden palatsissa tapahtuikin kerran,
Tanssahteli siellä pienen herken verran,
Juhlavierain edessä neito nuorukainen,
Niin juonen punoi siitä emo lapsukaisen.
Vallan miehen siitä jos itselleen hän saisi,
Juonittelun taian tuo äippä osata jo taisi,
Pään jos profeetalta sen vadille ken veisi,
Vaan jotain vallan muuta siitä sitten tiesi.
Mark.6:22 Biblia (1776). Herodiaksen tytär tuli sisälle ja hyppäsi, ja se kelpasi Herodekselle ja ynnä atrioitseville, sanoi kuninkas piialle: ano minulta mitäs tahdot, ja minä annan sinulle.