Minun naturismiharrastukseni sai alkunsa ihan luontevalla tavalla. Olen aina pitänyt auringonotosta ja uimisesta, mieluummin jossakin rauhallisessa paikassa tai ihan yksinkin omassa kallionkolossa. Alkukesällä merivesi on kylmää ja usein tuulikin on kova. Kun muita ei ollut näkyvissä, aloinkin uimasta tultuani ottaa uimahousut pois, vääntää veden pois ja laittaa ne vähäksi aikaa lämpimälle kalliolle, jossa ne kuivuivat nopeasti. Kosteat uikkarit tuntuivat epämiellyttäviltä, enkä enää pitänyt niitä lainkaan paitsi uimassa käydessä.
Ei kukaan, joka on joskus ”yllättänyt” minut suojaisesta kallionkolosta, ole sanonut tai edes katseellaan paheksunut alastomuuttani. Nykyään jotkut muutkin tekevät samalla tavalla. En tietenkään menisi jonnekin avoimelle paikalle tai yleiselle rannalle (paitsi Pihlikseen) ja heittäisi vaatteita pois kaiken kansan edessä.
Esimerkiksi Hesassa on monia muitakin paikkoja kuin Pihlis, jossa voi aivan rauhassa ja ketään häiritsemättä ottaa alasti aurinkoa.
Ei kukaan, joka on joskus ”yllättänyt” minut suojaisesta kallionkolosta, ole sanonut tai edes katseellaan paheksunut alastomuuttani. Nykyään jotkut muutkin tekevät samalla tavalla. En tietenkään menisi jonnekin avoimelle paikalle tai yleiselle rannalle (paitsi Pihlikseen) ja heittäisi vaatteita pois kaiken kansan edessä.
Esimerkiksi Hesassa on monia muitakin paikkoja kuin Pihlis, jossa voi aivan rauhassa ja ketään häiritsemättä ottaa alasti aurinkoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
Minulla on suurin piirtein samanlainen historia.
Minulla on yksi mielipaikka lanpi helsingin lähistöllä. Se on periaatteesa yksityisaluetta mutta porukkaa sielä käy uimassa ja aurinkoa ottamassa.
Olen kokeeksi kysynyt luvan rannalla olevita häiritsenkö jos menen alasti uimaan, koskaan ei kenelläkään ole ollut mittään sitä vastaan.