Hei. Olen 12v nuori tyttö. Olen masentunut (ei diagnisoitu). Ei, masennukseni ei ole tällaista "Jos olen päivän surullinen, poden varmasti masennusta". Pikemminkin tällaista: olen alakuloinen päivittäin (varsinkin kotona), saan lieviä ahdistuskohtauksia(hengitys nopeutuu, tuntuu että jokin istuisi rintakehäni päällä), olen itsetuhoinen, itken aina nukkumaan mennessäni, ja tulevaisuus tuntuu ihan hirveältä ajatukselta.
N. puoli vuotta sitten välini parhaasen ystävääni katkesi, emmekä ole sen jälkeen jutelleet vaikka samalla luokalla olemmekin. Sain uusia kavereita musiikkimakuni johdosta, mutta hekin ovat tiivis porukka, ja ovat tunteneet jo pitkään. Ens vuonna pitäis lähtee ylä-asteelle. Suurinpiirtein koko luokka menee samaan kouluun, mutta minun pitäisi siskoni&perheen takia mennä juuri siihen toiseen kouluun. Eli täysin tuntemattomaan ilman minkäänlaisia kavereita. Luokallani on eräs tyttö, jonka isosisko oli joskus 6lk kiusannut minun siskoani. Mm. mulkoilua, viestittelyä, syyttämistä ja syrjimistä. Pelkään tuota samaa kohtaloa, sillä tämä kyseinen tyttö on antanut minulle muutaman kerran hieman epäilyttäviä katseita. Jos hän minua alkaisi kiusaamaan, tuli varmasti vanha bff;äni mukaan (nykyään nämä ovat tosi hyviä ystäviä keskenään). Tällä hetkellä tuntuu että pienikin teko, ja en jaksaisi enää.
En ole kertonut viiltelystä enkä muustakaan kenellekkään. Toivisin kovasti vinkkejä..
Suuri kiitos auttajille♥
N. puoli vuotta sitten välini parhaasen ystävääni katkesi, emmekä ole sen jälkeen jutelleet vaikka samalla luokalla olemmekin. Sain uusia kavereita musiikkimakuni johdosta, mutta hekin ovat tiivis porukka, ja ovat tunteneet jo pitkään. Ens vuonna pitäis lähtee ylä-asteelle. Suurinpiirtein koko luokka menee samaan kouluun, mutta minun pitäisi siskoni&perheen takia mennä juuri siihen toiseen kouluun. Eli täysin tuntemattomaan ilman minkäänlaisia kavereita. Luokallani on eräs tyttö, jonka isosisko oli joskus 6lk kiusannut minun siskoani. Mm. mulkoilua, viestittelyä, syyttämistä ja syrjimistä. Pelkään tuota samaa kohtaloa, sillä tämä kyseinen tyttö on antanut minulle muutaman kerran hieman epäilyttäviä katseita. Jos hän minua alkaisi kiusaamaan, tuli varmasti vanha bff;äni mukaan (nykyään nämä ovat tosi hyviä ystäviä keskenään). Tällä hetkellä tuntuu että pienikin teko, ja en jaksaisi enää.
En ole kertonut viiltelystä enkä muustakaan kenellekkään. Toivisin kovasti vinkkejä..
Suuri kiitos auttajille♥
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä olet masentunut. Onneksi tunnet ja tunnistat asian itse ja voit sanoa sen rehellisesti. Olet erittäin aikainen ja järkevä 12-vuotiaaksi, mutta onko niin että sinun on ollut vain pakko aikaistua. Et ole saanut olla huoleton, vapaa ja iloitseva lapsi. Jostain syystä sinun on ollut vaikea puhua kotona pahasta olostasi. Te nuoret ette sitä helposti tee, koska haluatte olla kilttejä vanhempianne kohtaan. Kuitenkin olisi hyvä puhua. Vanhemmilla ja aikuisilla on voimavaroja ja enemmän elämänkokemusta auttaa ja tukea lapsiaan. Noista peloistakin kannattaa jutella jonkun kanssa. Tuo että tyttö alkaisi kiusaamaan sinua on vielä epätodellinen pelko ja on mahdollista että uudessa koulussa sinulla onkin enemmän ystäviä. Kirjoittele lisää ja tee päätös että juttelet pahasta olosta nyt jonkun aikuisen kanssa. Se hyvä henkilö voi olla vaikka opettaja, terveydenhoitaja, äiti, isä mummo tai ihan kuka vain luotettava ihminen.
Kukahan tätäkin provoa jatkaa?
Etsi joku harrastus mitä kautta saat uusia ystäviä,suuntaudu ulospäin.Mieti mitä haluaisit harrastaa,monet kivat jutut ovat ilmaisia tai pieni maksu.Esim.partio tai seurakuntanuoret.Ota koira tai ala lenkittää naapurin koiraa,mene rohkeasti kysymään,monelle apu voi olla hyvin tarpeen.Kiusaaminen koulussa pitäisi saada heti loppumaan mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Osaat kuitenkin pohtia hyvin tilannettasi,uskon että olet fiksu nuori nainen.
Lopeta se viiltely,kadut jälkiä myöhemmin elämässäsi.
Nuoruus on vaikeaa aikaa mutta on nopeasti ohi.
Hyppää Aurajokeen, niin pääset kaikesta