Moi! Pakko hieman saada purkaa ajatuksia. Olen kärsinyt taas muutaman kuukauden koko ajan pahenevasta paniikkihäiriöstä ja sen tuomasta ahdistuneisuudesta. Tuntuu, etten koskaan saa nukuttua tarpeeksi (vaikka siis nukkuisin kellon ympäri), olen jatkuvasti väsynyt, enkä jaksaisi keskittyä lainkaan työhöni. Tekisi mieli hakea sairaslomaa, mutta tässä itse mieltä painava asia: Minun ahdistukseni on pääosin fyysistä, sydämen tykytystä, huimausta, jatkuvaa ahdistusta rinnassa, paineen tunnetta päässä, ym×100.. Tuntuu että jos haen olooni sairaslomaa että ketään ei usko kuinka paha itsellä on olla.. Kun sairauteni ei näy ulospäin, kukaan ei pysty näkemään ahdistuneisuuttani, vaan jokseenkin pidättelen sitä myös paljon vaan oman pääni sisällä. En ole niin sanotusti pään sisäisesti ahdistunut, en ole itkuinen enkä muutakaan, fyysiset oireet vain riesana. Tuntuu että jos haen sairaslomaa, niin kaikki vähättelee oloani ja pitää minua hulluna ettei minua mikään vaivaa...
Ahdistuneisuus ja sairasloma
2
1166
Vastaukset
- ahdistunutnalle
Hyvä et tuut kuitenkin purkaa tänne oloasi. Itse olen muutama kk sitten kans ahdistuneisuuden takia pois töistä reilu kuukauden. Silloin ajattelin etten ikinä selviä siitä ja meni monta viikkoa ennenkuin ahdistuneisuus diagnosoitiin. Luulin ensin kaikkea muuta, koska menetin ruokahaluni täysin ja ripuloin. Myös sydänvaivaa epäilin koska mullakin oli tykytystä ja sykkeet koholla kokoajan!
Itselläni lepo auttoi. Jos olet työssä missä kokoajan kiire, suosittelen että meet saikulle lepäämään. Itselläni juuri se lepo, opamox kuuri ja aloitin escatalopraamin käytön auttoi palautumaan normaaliin tilaan.
Se on kamalaa ku ahdistaa ja kaikki pelot hyppää päälle. Mua pelotti nukkuakin!! Itse podin huonoo omaa tuntoa et saikutin tämän takia, mut minkäs sille voi :( Vähän aikaa sitten olin vielä viikon saikulla. - Ap1980
Olen sairastanut muutama vuosi aijemminkin tätä samaa, ja silloin saikutin kun siltä tuntui. Mutta sitten siinä kävi niin että työkaverit alkoivat puhumaan selkäni takana että ei sitä mikään vaivaa kun ei se tyyliin makaa kotona sängyn pohjalla... Jotenkin "hävettää" käydä pyytämässä saikkea ja tulee ajateltua että mitä muut ajattelee, vaikkei sillä pitäisi olla tässä vaiheessa paskankaan väliä. Lääkitys aloitetti uudestaan n. 3 kk sitten, josta en tunne saavani apua, vaikka annos jo tapissa. Opamox kierteeseen en enää halua ja sitä en ole syönytkään. Psykologille varasin ajan ja hänen luokseen pääsen parin viikon päästä. Tuntuu, ettei mikään helpota oloa. Ainoastaan aamulla herätessa on hyvä olo kun "ei muista" tätä ahdistusta. Koko ajan reagoin kehon pienimpiinkin kiputiloihin ja tietysti aina on jotain vakavaa. Jatkuvasti tuntuu että norsu seisoo rinnan päällä ja pulssi hakkaa, johon minulla myös lääkitys. Ei vaan jaksaisi enää keskittyä edes töihin, mutta kun ei oikein tiedä mitä tässä tekisi..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.681753Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1631431- 881242
- 1201214
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te481126- 70879
- 104845
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-219832Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi99785Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36664