Ruuneperin makkarakeitto

Kiitos vaan, mutta kylläisenä jo.

Aromaterapiaksi kutsuvat naapurini meiltä tulevia tuulahduksia ja niitä olen tänään tuottanut,
*Teeseremonian* järjestin illalla tuttavan kiinalaisista teetuliaisista.
Melkein jäi juomatta, Teelehdet olivat kuin tikkuja ja tee näytti aivan virtsanäytteeltä ja maistui samalta.

Kiinalaisen tuttavan on tapana tuoda näitä tuliaisiaan, En ole kehdannut sanoa, ettei meille maistu vaan olen kiitellyt kovasti, ehkä liikaakin, ja tuoja aina vakuuttelee ostavansa vain parasta ja kalleinta.

Kiinassa sain olla mukana teenkeruussa ja ohjeen mukaan ainoastaan pensaan
tuoreet, vielä vajaakokoiset lehdet kelpasiva, ei mitään tikkuja. Koriin kerätyt lehdet veimme
kuivaamoon, missä levitellessä niistä poimittiin roskat ja huonot lehdet pois.

Dmitri Hvorostovskyn upea musiikki pelasti illan. Mielestäni hänellä oli maailman kaunein miesääni - baritoni. Liian aikaisin tuli kutsu hänelle, vain 56 v.

Maistuisi Ruuneperin keitto minullekin, varsinkin jos ei laskisi kaloreita makkaroiden voi-paistinpannutuksen ja kermalisäyksen jälkeen, mutta nehän nostavat arkisen ruuan herkun tasolle. Ilahduttavaa ohjeessasi oli etenkin makkaran kuutioinnin seikkaperäinen ja insinöörimäinen kuvaus.

En juuri muuta makkarasta valmista kuin joskus siskonmakkarakeittoa. Niin herttaista kuin olisikin ajatella siskoa tämän raakamakkaran yhteydessä, nimi juontuu kuitenkin toisin :
Nimi tulee ruotsin sanasta siskonkorv, joka taas tulee vanhan saksan sanan Sausischen kautta ranskan sanasta saucisse. Siskon tai syskon ei ole siis käännös vaan väännös. Pakasteesta saa nopeasti juureskuutioita , mutta enemmän makua tulee , kun itse kuorii ja paloittelee ne. Ainakin perunaa, purjoa ja porkkanaa pitää olla, mielellään myös lanttua, palsternakkaa ja selleriä, kukkakaalikin käy hyvin. Käytän kasvisliemifondia, pari laakerinlehteä ja pinnalle paljon persiljasilppua. Lautaselle keittoannoksen päälle sopii hyvin ranskankermanokare, 18 % :nen riittää hyvin. Ranskankermaa tai joskus juhlavammassa tarjoilussa rasvaisempaa smetanaa kannattaa laittaa myös borssikeiton päälle. Smetanan voi hyvin vaahdottaakin.

Olen tällä viikolla löytänyt vielä priimakuntoisia suppilovahveroita kallion kupeesta ja keittänyt niistä ihanaa keittoa. Kasviskeitoissa ja sienikeitoissa suosin Koskenlaskija-juustoa , se myös sakeuttaa, eikä vehnäjauhoja tarvita. Myös tuorejuustot sopivat ja antavat vaihtelua. Juhlavaan suppiskeittoon voi lisätä vielä oikeaa vispikermaa, vaahdottaa osan kermasta lautaselle koristeeksi vaikka sydämenmuotosiksi kuvioiksi, vielä loraus valkoviiniä ja ripaus sokeria makuja pyöristämään. Lautaselle kruunuksi jotain vihreää ja tuoretta, esimerkiksi itse kasvatettu herneenverso on suloisen näköinen.

Jaa a', onhan se puolikas makkaralenkki hyvä vielä puolittaa, kaareva kun on. Naurattaa kun tuon operaation ihan näkee. Näin ollen halkaistuna saakin suht.koht. samankokoiset "sattumat" keittoon.

Raaka-aineiden kuullottaminen antaakin sekä makua, että väriä keittoon. Tuon määrän kermaa tosin vaihtaisin tomaattimurskaan ja vain tilkka kermaa.
Käytän kattilanpohjaa paistamiseenkin, lisäten hiljaa nesteen liemikuutiot, ja valitsemani juurekset, lehtikaalin ja kokonaisen purjonkin pätkittynä, miks'ei pienen riisi, tai makarooninkin lisäyksellä.

Maistuisihan noin ravitseva keitto toki, joskin kirkas liemi toisi minulle juuresten erilaiset värit esiin.

Kiitos kommenteista!

Olen viime aikoina laittanut ikäänkuin "parempaa ruokaa". Porsaan ulkofileestä tein wienerleikkeen ja uskomattoman hyvältä tuo maistui hyvän perunamuusin kanssa.

Nyt tein hiukan edistyneemmän makkarakeiton. Ehkä yksinkertaisimmillaan. mutta hyvää tuli. Kasvis-ja lihaliemikuutio yhdessä antaa näköjään aika hyvän tuloksen. Kerman lisäyksen olen oppinut lohikeitoista.

Pyydän anteeksi höpöviestejäni. Hienoja en osaakaan.

Aika suolasta soppaa ruunella, kun kaksi liemikuutiota ja kämmeneltäkin suolaa. Ennen äiti laittoi maidosta ja vehnäjauhosta suuruksen makkarasoppaan, ei tuo kermakaan varmaan hassumpi homma ole. Telkkarissakin mainostetaan koskenlaskijaa keittoon, solttupojat ryntää syömään.

Ruune sinä olet hyvä ja ymmärrettävä kirjoittaja, parempi joskus kuin oikea R:peri!
Kyllä tuo makkarakeitto maistuis varmaan mullekin, itse laitan aivan tavallista ruokaa, keitot yleensä pariksi päisäksi, en ole niin fiini että siellä pitää olla kissanmintuista kaikki mukana tavallinen arkiruoka ja kerman laitan vasta lautaselle soppaan!
Tuoreet yrtit syön yleensä voileivällä, peittelen ne yleensä juustolla tai muulla leikkeellä että eivät 'putoile' ;-))).

Hyvähän toki on että viimeistelee kotona valmistetut ruuat se on kallista, arvokasta ja maistuvaa.

Ruune, turhaan pyytelet anteeksi viestiesi laatua ja sisältöä, oikein kiva oli tähänkin vastata ja innostua vähän omia kokintaitojaan esittelemään. Enemmän vaan aloituksia, saat kirjoittajat liikkeelle !

Rauhalliselle mietiskelijälle sanoisin, etteivät nuo viherviimeistelyt eivätkä ranskankermanokareet keiton päällä kalliita ole, arvokkaita siinä mielessä kylläkin, että edullisista terveellisistä perusruoka-aineista, kuten juureksista tehty ruoka saa arvoisensa viime silauksen , ja syödäänhän silmilläkin, värit ovat tärkeä lisämauste. Yrttejä minulla kasvaa kesät talvet, pakastan ja kuivatan niitä. Ikkunalaudalla on helmikuusta lähtien itämässä ja versomassa monenlaista vihreää. Kaupan yrttiruukut istutan multaruukkuihin, ne kestävät kauan ja tuuhettuvat napsimisesta. Kasvimaan laitaan jätin persiljaa, sieltä voi vieläkin hakea ja se talvehtiikin. Laakerinlehti on perusmauste, euron-parin pussissa on kymmeniä kuivattuja lehtiä, kyllä kalakeittoonkin pari aina laitan - tosin ne ongitaan pois ennen ruokailua. Jotain minttuakin yrttimaassani kasvaa, joskus koristelen sillä jälkiruokia.

Hyvä idea piilotttaa yrtit leivälle juuston alle. Yksi konsti on levittää leivälle voita tai jotain levitettä, vaikka itsetehtyä rahkaseosta ja painaa se lautasella olevaan yrttisilppuun, aika hyvin silppu kiinni levitteeseen tarraa. :))))

Itte joskus innostunut sopankeittoon.- Kuorin 4-5 perunaa joita paloittelen, pari porkkanaa, jokunen valkosipulin kynsi, teelusikallinen mustapippuria (kokonaisia) annan kiehua kunnes ovat puolikypsiä, sitten lisään nakkimakkaran palasia keittoon ja pikkasen suolaa, himpun verran chilijauhetta, saapi sitten muhia vähän aikaa.- Bon Appetit :)

Miten saat pippurit puolikypsisksi, minulla ne pysyy aina vaan kovina ?

Minulla tuntuu olevan pysyvä ongelma. Vaikka tiedän laihialaisen juhla-aterian kaikki kolme peruselementtiä, ohi ammutun riistan liemi alkukeittona, unissa paistettu porsas pääateriana ja illan kruunaava unelmatorttu jälkiruokana, minun taitoni eivät yksinkertaisesti riitä tuon juhla-aterian kattamiseen.
Itse ristisin käteni ja lukisin vaikka Ave Marian kolme kertaa takaperin, jos osaisin riittävästi kirkkolatinaa (en tosin taida sitä maallisessa muodossakaan ) ruotsia kylläkin. Tämä Ave Maria olisi kiitokseni osoitus Damernas värdl lehden yhdelle kattausvalokuvalle, jossa pääosaa näyttelee
- KÄRPÄSSIENI - se punainen! Tuon kuvan ansiosta vasemman käteni nimettömässä komeilee kultainen kahle.
Sopivan kypsäksi keitetyt perunat, sammaleen vihreitä salaatinlehtiä. juoksevan veden alla sulatuttuja herneitä, muutama suolakurkun siivu, hauduttamalla kypsennetyt porsaan fileesiivut viherpippurikastikkeessa, tietysti mustaleimajuustoa ja kaiken kruunaava punainen kärpässieni, sopivan kovaksi keitetystä ja vähän molemmista päistä tasoitettu kananmuna , päällä tomaatista leikattu hattu hammastikulla kiinnitettynä. Muutama vähän kostutettu raesokerin siru, Tietysti italialaista punaviiniä ja kynttilät. Täydelliseksi osoittautunut ensiateriamme.

Minä muistan vain suloiset suudelmat ja upposimme toistemme silmiin...Illallinen kattauksineen oli sivuseikka. Juovuimme toisistamme, söimme toisiamme silmillämme. Kultaa on yhä nimettömissämme, ei kahliten vaan kullaten arkemme.

Eväät kruunaavat luontoretken, ja oikean tunnelman saamiseksi käärin vieläkin eväsleivät voipaperiin. Veneellä olen oppinut säästämään tiskiä , eikähän paatissa mitään 12 hengen astiastoja pidetä kolisemassa. Nuotiolla tai saariston grillipaikalla paistetaan tikun nenässä makkaraa, hiillostetaan saaliskalaa ja olen kehittänyt myös nyytitystekniikoita. Folioon kasviksia, perunasuikaleita , jotain särvintä ja öljytilkka, kivien koloista löytää aina ruohosipulia. Jokaiselle oma nyytti mieltymysten mukaan, haarukka tai vaikka sopiva puhtaaksi vuoltu oksa aterimeksi.
Taikina-ainekset kulkevat helposti , taikinan voi sekoittaa vaikka muovipussissa ja nauttia nuotiolla tuoretta tikkupullaa. Lapsenlapset kuumentavat joskus vaahtokarkkeja, en ole uskaltanut edes maistaa. Foliossa kuumennetut hedelmälohkotkin ovat herkkua, kun hiukan hunajaa valuttaa päälle.

En toki pelkää astioiden likaantumista , on tehokas tiskikone, lämmin juokseva vesi, onhan käsin pestävääkin vanhoissa astioissa. Yhteiset juhlaruokailut ovat mukavia siinäkin mielessä, että suvun perintöastiat, lahjoina saadut tai joskus nuorna matkamuistoina hankitut kertovat omia tarinoitaan.

Ken keitetyn paistaa, se makean maistaa. Lapsuuden herkkua oli kylmenneestä ja jähmettyneestä edellispäivän riiripuurosta pannulla voissa paistetut viipaleet, sokeria ja maitoa päälle. Tokihan makaroonilaatikkokin saa herkullisenvärisen ja rapeanmaistuvan pinnan pannulla, mikrotus vain kuumentaa. Minulla on lounas valmistumassa uunissa, graavilohen rippeistä ja peruna- ja puroviipaleista kevyen ruokakerman kanssa hautuva laatikko. Vuoraan paistovuuan leivinpaperilla, ruoka ei tartu vuokaan ja paperin liepeitä voi kääntää pinnalle, jos se pelkää ruuan kuivuvan. . Tosin meillä tapellaan aina niistä rapeista ruskeareunaisista pintaperunoista,valmistan laakeassa astiassa perunaviipalelaatikot.

P.s.Ihana rakkausaterian kuvaus Ruorikoskella, ikimuistoinen, kun pienetkin yksityiskohdat ovat elävästi muistoissa. Itse koetin kokata eka kunnon aterian seurusteluaikana muka paistovalmiista kanasta, joka oli niin vanhaa ja sitkeää, ettei se kypsynyt mureaksi uunissa koskaan. Nyt tässä vaan jatketaan harjoituksia.

Oli se ruuanlaitto vaikeaa niinä aikoina , kun minä rupesin omaa huusholliapitään ,nuorena . Mieheni oli " niinsanotusti " hyvästä perheestä ja oli oppinut kotona hyviin ruokiin . Äitikin oli "kotirouva " - Mutta siittä anopista joskus toiste .

Minulle ei annettu mahdollisuuttakaan oppia kotona ruuanlaittoa . Olin viidestä sisaruksesta nuorin . Ja Sodan jälkeenkin oli puute kaikesta . Äiti ei antanut minulle muuta työtä keittiössä kun Perunoiden kuorimista .

Mutta olen sentään aikojen kuluessa oppinut hyvin laittamaan ruokaakin - Ja se on pääasia --että kaikkiaineet on tuoretta ja kelvollista syötävää . Mutta makkarasopasta tylkkäisin , oiken Siskonmakkarasta tehtynä - Tänään laitan Herkkulenkkimakkarasta koska ,sitä saa täälä Meidänkaupasta Kvanttumista --Mikä on lähikauppa ja ison kauppakeskuksen paras ruokakauppa .
Hyvää ruokahalua kaikille !

U.M

Tänään keitin kanttarelleista ja juureksista makoisan keiton, tehosekottimella muussasin kaikki hienoksi vain porkkanakuutiot keitin erikseen ja jätin ehjäksi, sitten sekotin juuston ja ne kypsät porkkanat sinne soppaan. A wott maistuvaa tuli ja maha täyteen, valkosipulia oli sopivasti ja lautaselle lorautin sipulikermaa joka kruunasi keitoksen.
Huomenna sitten eilistä lämmitettyä ja siinä onkin sitten kaikki mausteet esillä maistuvana.

Olisit ne sienet jättänyt muussaamatta. Paistoitko niitä ensin ja mitä muita juureksia oli kuin porkkanaa ? Mitä juustoo käytit?

Kualluattikkoo ajattelin värkätä.Olen alkanut pannulla pehmentämään ohuiksi suikaloidun kaalin,sensijaan että keittäisin sen.On napakamman makuista ja minä syön sitä useita päiviä yksikseni.Jämien pyytiljäkin on poissa,joten kaikki itse syötävä mitä lautaselleen ottaa.