Raamattu avaa aina näköalan eteenpäin
Muinaisen historian tärkein tapahtuma ei ollut Kiinan tai Intian kulttuurin synty, ei Etu-Aasian suurten valtioiden muodostuminen, ei Egyptin nousu, ei Aleksanteri Suuren sotaretket, ei Rooman perustaminen. Keskeisin ja vaikutusvaltaisin tapahtuma oli Jumalan sanan tulo yhdelle ainoalle ihmiselle: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle näytän” (1 Moos 12:1). Siitä alkaa Jumalan erityinen ilmoitus. Silloin täyttyi Jumalan aika ensimmäisen kerran. Jumala astui esiin salatusta majesteettisuudestaan ja otti lopullisella tavalla yhteyden langenneeseen ihmiseen. Alkoi se aika, joka täyttyi toisen kerran silloin kun Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä Jumalan maailman kanssa. Silloin ihmisen synnin ja syyllisyyden tuskainen ongelma ratkaistiin Jumalan edessä.
Muinaisen historian tärkein tapahtuma ei ollut Kiinan tai Intian kulttuurin synty, ei Etu-Aasian suurten valtioiden muodostuminen, ei Egyptin nousu, ei Aleksanteri Suuren sotaretket, ei Rooman perustaminen. Keskeisin ja vaikutusvaltaisin tapahtuma oli Jumalan sanan tulo yhdelle ainoalle ihmiselle: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle näytän” (1 Moos 12:1). Siitä alkaa Jumalan erityinen ilmoitus. Silloin täyttyi Jumalan aika ensimmäisen kerran. Jumala astui esiin salatusta majesteettisuudestaan ja otti lopullisella tavalla yhteyden langenneeseen ihmiseen. Alkoi se aika, joka täyttyi toisen kerran silloin kun Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä Jumalan maailman kanssa. Silloin ihmisen synnin ja syyllisyyden tuskainen ongelma ratkaistiin Jumalan edessä.
Vastaukset 69
Vanhimmat
VT:ssa katsotaan kauas eteenpäin. Sieltä aivan kuin nuoli lähtee lentämään ja saavuttaa lopulta maalin, suuren Jumalan tarkoittaman lopun, finiksen. Maailmanhistoria on suurta Jumalan suunnitelman toteutumista. Askel askeleella kuljetaan suurta täyttymystä kohden. Jo Abraham näki ennakolta Kristuksen päivät ja iloitsi (Joh 8). Samaa sanotaan Mooseksesta (Hepr 11).
Uusia valheita peliin kun vanhat paljastuvat.
Jumalan teot ovat aluksi huomaamattomia
Jumalan suuret teot alkavat ensin kovin vähäisestä. Jumala vain kutsui Abrahamin Kaksoisvirran maassa. Hän antoi Joosefin tulla myydyksi orjaksi. Hän johti, kun pieni vauva purjehti Niilin virralla kaislakorissa. Hän kuuli, kun lapseton vaimo, Hanna, itki kovaa kohtaloaan. Hän näki, kun nuori Daavid pakeni avuttomana Saulin vihaa. Hän oli lähellä silloinkin, kun psalmien rukoilijat purkivat tuskaansa ja kun profeetat varoittivat Jumalan kansaa luopumuksesta.
>Hän oli lähellä silloinkin, kun psalmien rukoilijat purkivat tuskaansa ja kun profeetat varoittivat Jumalan kansaa luopumuksesta.
Mutta ei siis riittävän lähellä.
https://www.youtube.com/watch?v=_1JLm-pFrNk
ok..
Kaikissa näissä tapauksissa kokija ja näkijä oli pieni ihminen, joka eli vain lyhyen ajan. Hän eli tavallista arkista elämäänsä äärimmäisen pienissä ja vaatimattomissa puitteissa
Ja kuitenkin Jumalan kutsu ja valinta liitti hänet siihen Jumalan tekojen kokonaisuuteen, jossa ja jonka kautta Jumala toteuttaa lopullisesti oman koko maailmaa koskevan suunnitelmansa. Israelin kansa kytkeytyy monin meille vielä tällä hetkellä tuntemattomin tavoin tämän Jumalan maailmansuunnitelman toteutumisen loppuvaiheisiin (Osmo Tiililä).
ok..
Ateismin vastaista poistettu.
Joka tapauksessa tänäänkin juutalaiset ovat maailmanhistorian keskuskansa, sanottakoon heistä muuten mitä tahansa. Jerusalemilla tulee olemaan lopun aikoina tärkeä merkitys. Siksi joka kerta kun Jerusalemissa hälistään, silloin kristityt valvokaa!
Vieläkin vaan.
Ja vielä-
Jumala on pannut vanhantestamentillisen kansansa marssimaan kaukana loistavaa päämaalia, hänen herruutensa lopullista toteutumista kohti. Tämä toivon kohde siintää sen edessä samalla tavoin kuin vuoret matkaajan silmissä. Se tule aina kirkkaammaksi ja selvemmäksi ja vasta vähitellen kyetään käsittämään, mitä kaikkea siihen tulee kulumaankaan. Mutta niin kuin vuoristoon astuttaessa jo ensimmäisiä rinteitä noustessa on korjattava alkuperäisiä käsityksiä ja todettava, että edessä on aavistamattomia ihmeellisyyksiä, niin joutuu Israelin kansakin toteamaan, että täyttymys on toisenlainen kuin mitä odotettiin. Jumala antaa enemmän ja ihanampaa kuin mitä ihmiset luulevat, mutta näiden on vaikea luopua omista käsityksistään
Helluntalaiset tuntee heti "verisestä rististä". Heillä ei sitten muuta olekkaan. Kaikki he tunkevat taivaaseen, eivätkä hyväksy ollenkaan tulevaa maanpäällistä elämää, jossa "Leijona syö ruohoa kuin raavas", ja "imeväinen leikkii myrkkykäärmeen kololla vahingoittumatta" ? Eikä missään aiheuteta vahinkoa. Minkälaista raamatunkäännöstä lienevät käyttävän, en tiedä ?
Uskovat menee ensin taivaaseen, tempaus. Sitten Jeesus saapuu lopulta tuhannen tuhansine pyhineen ja sen jälkeen joskus alkaa aika, jolloin aseet muutetaan auroiksi jne...
>Sitten Jeesus saapuu lopulta tuhannen tuhansine pyhineen ja sen jälkeen joskus alkaa aika, jolloin aseet muutetaan auroiksi jne...
Maailmassa on aivan riittävästi kyntövälineitä. Aseista niitä tulisi miljoonia lisää, missä ei oie mitään järkeä.
Toisessa tulemuksessaan Jeesus vie omansa 1000-vuodeksi taivaaseen. Jumalattomat saavat surmansa Jeesuksen toisessa tulemisessa Hänen ilmestyksestään.
Pahoittelen, mutta tulet näkemään että et tule tuota näkemään.
EVVK.
tulee.
ok..
ok..
ok..
ok..
No, jopas nyt taas,
ok.
Miten yllättikään Jumala viimeisellä suurimalla lahjallaan Jeesuksella Kristuksella kansansa ja miten hän sekoittikaan kirjanoppineiden konseptit, niin että nämä luopuivat häntä seuraamasta. Kirjanoppineet olivat verrattavissa lapsiin, jotka kauan olivat toivoneet itselleen tiettyä lahjaa ja kuvitelleet sitä aivan määrätynlaiseksi. He olivat tyytymättömiä ja pettyneitä, kun lahja lopulta saavuttuaan ei täysin vastannutkaan heidän käsityksiään, vaikka se itsessään olikin kymmenen kertaa kauniimpi ja tarkoituksenmukaisempi kuin alun perin toivottu (Osmo Tiililä Viimeiset tapahtumat, Eichrodt)
Suurin ihme nykymaailmassa on uskon syntyminen sydämissä
Ihmisen lankeemus päästi demoniset vallat sisälle luomakuntaan ja nyt koko luomakunta huokaa turmeluksen alaisuudessa. Tämän maailman ruhtinas on Perkele. Jokainen ihminen palvelee jompaakumpaa Jumalaa tai saatanaa. Enemmistö ihmiskunnasta on vanhaa sanontaa käyttääksemme kadotuksen massaa - massa periditionis.
Rovasti Peltolalla on hyvä sana
Jumala toteuttaa valtakuntaansa voittamalla ihmistahtoja puolelleen, mutta hän ei uudista ihmistä väkisin. Herra odottaa sydämen vapaehtoista taipumista. Siihen kuuluu sekä Jumalan valinta että ihmisen reaktio (Tiililä). Saarnauttamansa hullutuksen avulla hän pelastaa ne, jotka uskovat (1 Kor 1:23). Näin Pyhä Henki kokoaa ja pyhittää Jumalalle kansan myös meidän ajassamme. Uskon syntymisyntyminen ja Jumalan armon omistaminen on ihmiselämän tärkein ja suurin tapahtuma.
Ydintaistelu tässä maailmassa on uskon ja epäuskon välinen taistelu ihmisen sydämessä. Ei taistelu totalitäärisen valtion ja kirkkolaitoksen välillä. Taistelu on jatkuvaa, hellittämätöntä. Siihen kuuluu aina myös uskovan kohdalla tappion mahdollisuus. Siksi Jeesus kehotti valvomaan. Uskosta luopuminen on tappioiden tappio. Samaan aikaan kuitenkin on täysin varmaa Jumalan voitto kaikista vastustavista valloista (Room 8). Jumalan toiminnan valtasuuntaan kuuluu aikojen täyttymiset ja valtakunnan tuleminen.
Seurakunta on nyt tässä maailmassa taisteleva ja odottava seurakunta. Sen koko elämä on uskon varassa, kuten oli Abrahaminkin elämä (Room 4). Tämä väliaika loppuu kerran. Seurakunta on kuin vartija, joka odottaa aamua. Varmasti aamu tulee.
Varmuuden seurakunnalle antaa Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus. Se on todistus huikeasta taivaallisesta voimasta. Se on ennakkovälähdys siitä. Vain yksi on toistaiseksi perillä, seurakunnan pää. Mutta se takaa, että pian ruumiskin on kokonaisuudessa perillä. Miten ihanasti Paul Gerhard laulaakaan pääsiäisvirressä: ”Kristuksen jäseneksi mä olen liitetty. Ja minne pääni nousi saan nousta minäkin. Nyt kautta kuoleman, synnin ja maailman ja tuskan ja helvetinkin hän vie mun kotihin.”
Aamen, aamen.
ok...
ok...
ok.
ok..
Saatanan syytösvalta on voitettu, mutta tuhoamisvaltaa ei ole vielä voitettu. Saatanan valheet on paljastettu, mutta saatanan murhavoima jatkaa kauhistuttavaa toimintaansa. Sovitus ei tuhonnut syntiä maailmasta. Kristuksen omat elävät kyllä sovituksesta ja sovitetussa maailmassa, mutta samaan aikaan synti hallitsee maailmaa.
Siksi syyllisyydellä ja sovituksella on ihmisen kannalta kaikkein keskeisin asema tässä taistelussa. Kristus ei ole vielä voittava Kuningas, vaan kärsivä, teurastettu Karitsa. Siksi halvatulle miehelle Jeesus ei ensin antanut ruumiin terveyttä, vaan syntien anteeksiannon. Tietenkin voidaan sanoa, että tämä on vastoin Pelastusarmeijan visiota: ensin soppaa ja sitten evankeliumia. Ensin on ihmistä palvellen autettava ja vasta sitten hän herkistyy kuuntelemaan evankeliumia.
Jumala vie suunnitelmansa päätökseen
Historia ei pääty kaaokseen, vaan pienintä piirtoa myöten Jumalan käsiin. Jumalan vie päätöksen sen, mitä on aikonutkin. Kun Jumala kerran aikojen alussa alkoi toteuttaa omaa suunnitelmaansa tämän maailman kohdalla ja hän toteuttaa sen loppuun saakka. Jumala ei jätä työtään kesken, vaikka pienestä ihmisestä keskellä oman aikansa tapahtuminen kuohun voikin tuntua siltä. Jumalan vastustajat näyttävät voittavan lopullisesti. Ja voimallisesti julistetaan, että Jumala on kuollut ja suuret kertomukset ovat menettäneet merkityksensä ihmisten elämässä. Näin näytti tapahtuvan 70 vuoden ajan Venäjällä, kun kaikki kristillinen murskattiin ja tukahdutettiin. Näin tapahtui 12 vuoden aikana Hitlerin johtaessa Saksaa. Näin tapahtuu islamilaisen kiihkon jälleen noustessa, vaikka silloin UT:n kertomukset korvataankin Koraanin kertomuksilla.
Jumala toimii ja toteuttaa omaa suunnitelmaansa silloinkin kun ihminen näkee Jumalan kuolleeksi.
Meidän on kuitenkin suostuttava alhaisuudessa odottamaan että pyhien täysin luku tulisi täyteen. Jokaista jäsentä tarvitaan, viinipuun on oltava olemassa kaikkien oksineen. Ei päätä ilman ruumista, eikä runkoa ilman oksia.
Taistelu käydään myös taivaan avaruuksissa (Ef 6:12), mutta ratkaiseva on kamppailu ihmiskunnassa. Jokainen uskova elää näiden kahden valan ja voiman välisen taistelun rintamalinjalla, polttopisteessä. Välillä näyttää olevan asemasota ja sitten taas alkaa avoin taistelu. Minkäänlainen sovittelu ei ole mahdollista. Saatana tekee vastarintaa viimeiseen mieheen. Hän ei tule koskaan antautumaan Jumalale, ei, vaikka taistelu on täysin selvä ja lopputulos varma.
ok--
Kuten valtamerilaiva vie matkustajat turvaan satamaan, samoin uskovat ovat Kristuksessa, mutta uskovat eivät silti ole Kristus. Meidät on liitetty Kristukseen Jumalan valinnan ja päätöksen tähden. Siksi se kestää. Minä en kestä, jos luovun uskosta, mutta kokonaisuus ei enää tuhoudu kävi tässä sukupolvessa seurakunnalle tai sen yksittäisille jäsenille miten tahansa.
Jumalan maailman suunnitelmaa vastustaa saatanallinen henkivalta. Pyhä Jumala toteuttaa suunnitelmaansa taistellen synnin valtaa ja saatanallista pahaa tahtoa vastaan. Toisella puolen on Jumala hyvä tahto (eudokia) ja toisella puolen saatanan paha tahto ja näiden välillä mikään sovittelu ei ole mahdollinen. Kumpikin toteuttaa itseään.
Sen ydin ei suinkaan ole vain seurakunnan pelastuminen vaan Jumalan iankaikkisen aivoituksen toteutuminen Kristuksessa ja valtakunnassa ja siihen sisältyy koko luomakunnan täydelliseksi saattaminen. Jumala on asettanut luomakunnankin uudistumisen riippuvaiseksi Jumalan lasten ilmestymisestä (Room 8:19-21)
Kristus tulee voimassaan
Kysymystä ihmiskunnan täydellisestä ja näkyvästä herruudesta ei vielä Golgatalla ratkaistu. Henkivaltojen taistelu jatkuu. Ihminen on edelleen taistelun polttopisteessä. Nyt odotamme ajan kolmatta täyttymistä – valtakysymyksen ratkaisua. Pian Jumala lähettää Poikansa Kristuksen kirkkaudesta: ”Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Silloin jokainen polvi on notkistuva Kristuksen eteen ja jokainen kieli tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi, että hän on Herra (Fil 2:11). Siellä on yhtä hyvin Buddha, Konfutse, Aleksanteri Suuri, Muhammed, Karl Marx, Hitler, Stalin – ja jokainen meistäkin.
ok.
Elämme väliaikaa
Elämme Kristuksen ensimmäisen tulemuksen ja toisen tulemuksen, maailmansovituksen ja maailmanpäätöksen välillä. Kristuksen omat odottavat jo nyt, sillä ihmiskunnan koko elämän suuri ratkaiseva tapahtuma on jo tapahtunut Golgatalle. Mutta samaan aikaan me odotamme vielä nytkin, koska sittenkin lopullinen ja näkyvä ihmiskuntaa koskeva ratkaisu on edessäpäin. Maailman sovitus Golgatan ristillä ja maailmanhistorian täyttymys Kristuksen tulemuksessa kuuluvat mitä likeisimmin yhteen. Ei toista ilman toista. Kuten löydämme elämämme syvän lohdutuksen ja voiman Jeesuksen uhrikuolemasta ristillä, samoin meitä mitä syvimmin lohduttaa ja rohkaisee varmuus Kristuksen pikaisesta paluusta maan päälle. Herra tulee takaisin.
Meille annetaan aivan kuin välähdyksiä sanomattoman suurista tulevista tapahtumista. Mutta meille ei anneta mitään selvää karttaa tai aikataulua tai yksityiskohtaista kuvausta.
Tänään vielä joudumme monella tavoin sanomaan kuten saksalainen pappi kommunistiteloittajalleen 1930-luvulla Neuvostoliitossa: ”Ensin voitatte te, sitten voitamme me.” Vastustajien puolella on koko näkyvyyden voima. Kristukseen uskovilla on vain luottamuksensa Vapahtajan lupauksiin.
Kristuksen tulemuksen ajankohtaisuus
Herran tulemuksen ajankohta jää salaisuudeksi (Matt 13:32), vaikka monet merkit viittaavat siihen, että tuo hetki on lähellä. Tietenkin meitä kiinnostaa alkuseurakunnan kristittyjen tavoin se tuleeko Jeesus takaisin jo meidän eläessämme. Kuinka palavasti ensimmäisen sukupolven kristityt odottivatkaan kirkastetun Vapahtajansa kohtaamista. Kuinka monin tavoin UT kertookaan tästä odotuksesta. Kaikki he kuitenkin kuolivat eivätkä saaneet kokea Paavalin kuvailemaa uskovien ylöstempaamista (1 Tess 4).
Pettyivätkö he? Eivät toki. Sillä vaikka ei tapahtunutkaan koko maailmaa mullistavaa Kristuksen paluuta, he kuoleman portin läpi kuljettuaan kohtasivat kuoleman voittajan. Silloin kaikki kyyneleet pyyhittiin pois ja he saivat kukin vuorollaan kokea Jeesuksen sanojen täyttymyksen: ”Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen” (Joh 14:3). Se ei ollut yhteishaku, vaan kukin haettiin omana aikanaan ja osa kävi marttyyrikuoleman läpi.
Meillekään ei ole tärkeää tietää mitä ajallinen elämä tuo tullessaan. Vain yksi on tärkeä, että säilytämme uskon Jeesukseen Kristukseen tuli mitä tuli ja tapahtui mitä tapahtui. Juuri tällä tavoin Paavali tilitti omaa elämäänsä ennen marttyyrikuolemaansa: ”Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään (2 Tim 4:6-8). Hän odotti Jeesuksen paluun ilmestymistä vielä ennen kuolemaansa.
Totisesti Jeesus on sanonut, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja siitä haluamme pitää kiinni. Se riittää meille. Hänellä on kaikki valta, vaikka emme ymmärräkään miten hän sitä toteuttaa tässä ja nyt. Emme myöskään ymmärrä, mikä on hänen aikataulunsa. Mutta eihän meidän tarvitsekaan ymmärtää, vaan luottaa sydämestämme häneen ja pitää huoli, että kuulemme Hyvän Paimenen äänen ja seuraamme häntä, minne hän sitten vieneekin.
Tämä maailma tulee kokemaan Kristuksen tulemuksen täydellisenä shokkina. Se yllättää kuin varas yöllä, kuin synnytyskipu raskaan vaimon (1 Tess 5:2-3). Suuri maailma kokee sen kauhun päivänä ja huutaa vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Ilm. 6:16-17) Kristukseen uskoville se on suuren ilon ja riemun päivä.
Kun luemme UT:sta ensimmäisen sukupolven Jeesuksen tulemuksen odotusta, meitä alkaa hävettää. Totisesti olemme huikean paljon lähempänä hänen tulemustaan kuin silloin. Mutta siitä huolimatta olemme kadottaneet sydämen palavan odotuksen. Emme ole jaksanet pitää kiinni siitä, että vain Kristuksen tulemus tuo ratkaisun ihmiskunnan tuskallisiin ongelmiin sodasta, köyhyydestä, nälästä, sairaudesta ja sekasorrosta. Kaikki nämä ovat ongelmia, joiden lievittämiseen ja jopa poistamiseen olisi ihmiskunnalla voimavaroja ja taitoa, mutta poliittinen tahto puuttuu.
Kyllähän alkukirkon kristityillä oli vaikka kuinka paljon ajallisen elämän huolia ja vaikeuksia. Eikä UT:n kirjoittajien elämä suinkaan ollut helppoa. Monet heistä kuolivat väkivaltaisesti. Kaikesta elämän raadollisuudesta ja kurjuudesta huolimatta vai pitäisikö sanoa juuri sen tähden, he odottivat Jeesuksen saapuvan pian takaisin. Heille Jeesus Kristus oli niin todellinen ja läheinen ja hänen herruutensa niin varma. Kristuksen tulemuksen odotus oli nimenomaan Jeesuksen näkyvän kohtaamisen ikävää ja kaipuuta. ”Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta” (Fil 1:23, KR92).
Me olemme oppineet elämään pelkän uskon varassa. Emme ole koskaan kohdanneet suoraan ja välittömästi Jeesusta kuten evankeliumin kertomat uskovat. Siksi emme pysty millään edes kuvittelemaan kuinka suurenmoinen hän on! (Joh 1:49; Luuk 5:8). Saada kohdata hänet on maailman ihmeellisin asia. Mitään sen parempaa ei voi olla eikä tule olemaan koskaan elämässämme.
Elämä tietämisen ja ei-tietämisen välisessä jännityksessä
Amen.
Lopun ajan tapahtumia ja ajankohtia ajatellen elämme tietämisen ja ei-tietämisen välisessä jännityksessä. Olemme varmoja ja kuitenkin epävarmoja. Meille annetaan aivan kuin välähdyksiä sanomattoman suurista tulevista tapahtumista. Mutta meille ei anneta mitään selvää karttaa tai aikataulua tai yksityiskohtaista kuvausta (Osmo Tiililä).
Toisaalta Jeesus puhuu näkemisestä ja käskee erityisesti huomaamaan eräitä yksityiskohtia lopun ajan tapahtumissa: Kun siis näette pyhään paikkaan pystytettynä turmion iljetyksen, josta profeetta Daniel on puhunut - huomatkoon lukija tämän! (Matt 24:15). Jeesus myös sanoo, että tämän minä olen teille nyt ennalta ilmoittanut (Matt 24:25). Samalla tavoin te kaiken tämän nähdessänne tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella (Matt 24:33).
Ja höpsis. Esko Valtaoja on suurempi 'profeetta' kuin koko Raamatun ja koraanin selittäjät yhteensä kertaa tuhat.
Aloittakaa vaikka siitä.