Monien tämän palstan kristittyjen näkemykset ovat selkeän kristillisen uskovia, teette eron aineen ja hengen maailmaan.
Tosin emme tiedä, onko olemassa ylipäätään mitään aineetonta olevaisuutta, sillä sitä ei voi mitenkään materiaalisesti todentaa. Kyseessä ei siis ole tiedon, vaan uskon asia. Uskomuksen ja uskon taas voidaan katsoa syntyneen erinäisitä sattumuksista, joista sen kokijalle on syntynyt vahva olettamus siitä, että asia mitä todennäköisimmin juuri näin on. Itse en ole kokenut mitään sellaista, mitä voisin nimittää aineettoman olevaisuuden ilmentymäksi, eikä sellaiseksi riitä vanhempien ja suvun uskonnolliset asenteet, jotka ovat juuri keppi ja porkkana tyylisiä. Sellaiseksi ei myöskään voida katsoa tuntemusta, että "kyllä täällä jotain korkeampaa on" ja tulkita sen kristinuskon Jumalan kutsumukseksi, ei sellainen todista yhtään mitään sinänsä todellisuuden luonteesta, pikemminkin vain ihmisen taipumuksesta tulkita selittämättömiä tapahtumia jumalilla tutkitun tiedon puuttuessa.
Erottuani kirkosta lohdutteli ja houkutteli isäni ensin Taivaan armolla (porkkana) ja kun en yhtynyt hänen mielipiteisiinsä niin sitten tulikin uhkailu helvetillä (keppi). Viime jouluna isäni haukkui minut pakanaksi perheeni edessä ja rinnasti uskonnottomuuteni sydämettömyydeksi ja emotionaaliseksi kylmyydeksi häntä ja muuta perhettä kohtaan.
Ymmärtävätköhän tämänkään palstan jyrkimmät kristityt sitä, miten paljon mielipahaa he ovat saattaneet uskonnottomille ihmisille tuottaa?
Tosin emme tiedä, onko olemassa ylipäätään mitään aineetonta olevaisuutta, sillä sitä ei voi mitenkään materiaalisesti todentaa. Kyseessä ei siis ole tiedon, vaan uskon asia. Uskomuksen ja uskon taas voidaan katsoa syntyneen erinäisitä sattumuksista, joista sen kokijalle on syntynyt vahva olettamus siitä, että asia mitä todennäköisimmin juuri näin on. Itse en ole kokenut mitään sellaista, mitä voisin nimittää aineettoman olevaisuuden ilmentymäksi, eikä sellaiseksi riitä vanhempien ja suvun uskonnolliset asenteet, jotka ovat juuri keppi ja porkkana tyylisiä. Sellaiseksi ei myöskään voida katsoa tuntemusta, että "kyllä täällä jotain korkeampaa on" ja tulkita sen kristinuskon Jumalan kutsumukseksi, ei sellainen todista yhtään mitään sinänsä todellisuuden luonteesta, pikemminkin vain ihmisen taipumuksesta tulkita selittämättömiä tapahtumia jumalilla tutkitun tiedon puuttuessa.
Erottuani kirkosta lohdutteli ja houkutteli isäni ensin Taivaan armolla (porkkana) ja kun en yhtynyt hänen mielipiteisiinsä niin sitten tulikin uhkailu helvetillä (keppi). Viime jouluna isäni haukkui minut pakanaksi perheeni edessä ja rinnasti uskonnottomuuteni sydämettömyydeksi ja emotionaaliseksi kylmyydeksi häntä ja muuta perhettä kohtaan.
Ymmärtävätköhän tämänkään palstan jyrkimmät kristityt sitä, miten paljon mielipahaa he ovat saattaneet uskonnottomille ihmisille tuottaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Isälläsi on hätä sielusi puolesta ja ilmeisesti sinä et kykene ymmärtämään toista ihmistä etkä toisen ihmisen tunteita. Syyllistät sekä omaisesi että palstan kirjoittelijat piittaamatta siitä minkälaisia henkisiä kärsimyksiä toisille aiheutat itse. Vaadit muita uskomaan väitteesi, mutta et kykene niitä todeksi osoittamaan aineellisin etkä henkisin todistein. Tee ihmisille niin kuin toivoisit heidän tekevän sinulle. Jos halua ymmärtämystä ja hyväksymistä, ymmärrä ja hyväksy sinä ensin muut ihmiset inhimillisine ominaisuuksineen.
Vai en kykene ymmärtämään toista ihmistä ja toisen ihmisen tunteita? Isälläni on oikeus tunteisiinsa ja minulla on oikeus omiin ajatuksiini ja tunteisiini. En ole ikinä kieltänyt tunteita osoittamasta, mutta kyllä jonkinlaista rajaa ja TAPOJA soisi kiihkomielisimmille kristityille opetettavan.
Vaikuttaa siltä, että kirkosta eroaminen on jonkinlainen loukkaus valtaväestöön kuuluvaa tapauskovaista suomalaisia kohtaan.
Miten niin olen syyllistänyt omaisiani ja tämän palstan kirjoittajia ja mistä? Eroamalla kirkosta? Esittämällä oman näkemykseni? Se on Minun Näkemykseni asiasta, ei kenenkään muun, enkä pyri sitä yleistämään. Kukahan tässä syyllistämisväitteillään syyllistää ja ketä? Missä kohtaa olen VAATINUT (siis todella VAATINUT) muita uskomaan kirjoitukseni ajatuksia? Kun minut oli perheen ja suvun edessä, yhteisöllisen painostuksen edessä pakanaksi haukuttu, niin mitä muuta se on kuin syyllistämistä? Eikö minulla muka ole oikeutta ajatella kuten haluan, vapaassa maassa?
Käytät myös itse viestissäsi termiä "sielu", kuin se olisi täysin itsestäänselvä, olemassaoleva ja todistettu asia, vaikka sinulla itselläsi ei varmaankaan ole (näin arvelen) mitään todisteita sen olemassaolon puolesta? Vai onko?
Olen tehnyt muille ihmisille (myös kristityille) niin kuin haluaisin heidän tekevän minulle. Mutta kiitos lähetyskäskyn, (ja sen toteuttajien fanaattisimman siiven) ei homma aina pelaa toisin päin.
on aiheuttanut isälle sen hädän poikansa sielun puolesta? Ne satusedät jotka vallanhimossaan ovat keksineet sadistisen jumalan välittämättä vähääkään siitä huolesta ja pelosta mitä se heidän juttuihinsa uskoville aiheuttaa.
Jos et luota Akin sanaan asiasta, mikä sitten kelpaa todisteeksi. Raamattu vai !!!
Kirjoituksesi on hyvä todiste siitä mitä kristityn myötätunto ja vähäväkisen puolustaminen ovat käytännössä. Tyhjää puhetta!Mun pierussa on tuulisenakin päivänä enemmän myötuntoa kuin kristityissä.
MOT
Minulla on samantapaisia kokemuksia. Vuosien ajan olin ateisti joka kuului kirkkoon. Nyt sitten uuden lain myötä ajattelin erotaas nyt kun on aina pitänyt.
Kun tieto eroamisestani levisi appivanhemmat, jotkin omat sukulaiseni, eräät ystävät ja tuttavat
sekä ihmiset joille asioideni en kuvitellut lainkaan kuuluvan (esim.lähikaupan omistaja) alkoivat toistella ihmeellisiä lauseita tyyliin ettei minulla ole sydäntä, tunne-elämää, jaaha sitä mennään helvettiin yms.
Jotkut olivat oikein tuohtuneita siitä etten kuulunut kirkkoon.
Tuli sen verran seurauksia että vaimoni kyllästyi ja erosi myös ja päätimme ettei lastamme kasteta.
Nyt huolestuneet sukulaiset ovat (suurin osa ei vois vähempää välittää mutta ne jotkut!) esim.varanneet meille ajan keskusteluille srk:n työntekijöiden kanssa!
Huh huh
aineeton olevaisuus sinunkin kotonasi ollut iät ja ajat eli radio.
Radio aallot eivät näy eikä kuulu muutoin kuin vastaanottolaitteen kautta.
Happi on toinen näkymätön ja kuulumaton materiaali, sisältää alkuaineita.
Tuo kirkosta eroaminen on sinun oma ratkaisusi, joka vanhempiesi pitää hyväksyä ja silti sinua rakastaa.
Isäsi taitaa olla melkoinen auktoriteetti, yrittää kahlita sinua omiin näkemyksiinsä pitääkseen sinua talutusnuorassa eikä hyväksy vastaväitteitä.
Älä tee kaikista uskovaisista ihmisistä syntipukkia.
Itse olen tuntenut monta uskovaa ihmistä elämäni varrella, eivätkä ole yrittäneet muokata lapsistaan kaltaisiaan.
Paljon on mielipahaa tuottaneet nekin vanhemmat, joiden saappaisiin ei ole seuraava polvi astunut.
Tunnen joitakin maatilojen lapsia, jotka eivät ole halunneet jatkajiksi tilalle.
On uhattu jättää perinnöttömäksi, jopa jätettykin.
On sanottu, ettet astu jalallasikaan enää kotiin.
Tämä oli nyt vain esimerkki.
Mutta ajattele asiaa tältäkin kantilta, älä syyttele kaikkia ja leimaa.
Tarkoitin aineettomalla olevaisuudella pikemminkin sellaista ei-materiaalista todellisuutta ja ulottuvuutta, jollaiseksi uskonnolliset ihmiset yleensä mieltävät tuonpuoleisen elämän paikat; taivaan, helvetin, jumalan (ien), henkien, enkelien yms. asuinpaikat. Toki meilläkin on olemassa aineettomia asioita, joita emme voi käteemme konkreettisesti ottaa, esim. radioaallot, happi, äänet, yms.. mutta ei niiden aineetonta olomuotoa voi pitää todisteena jonkin ei-materiaalisen, tuonpuoleisen älyn ja voiman olemassaolosta. Ei jostain aineettomasta radioaallosta voi johtaa yhteyttä potentiaalisen tuonpuoleisen olemassaoloon, ei sitä voida pitää automaattisena johdannaisena jostain henkisen voiman läsnäolosta, sillä se ei itsessään todista sinänsä mitään asiasta puoleen saatikka toiseen.
"Älä tee kaikista uskovaisista ihmisistä syntipukkia.Paljon on mielipahaa tuottaneet nekin vanhemmat, joiden saappaisiin ei ole seuraava polvi astunut. Tunnen joitakin maatilojen lapsia, jotka eivät ole halunneet jatkajiksi tilalle.
On uhattu jättää perinnöttömäksi, jopa jätettykin.
On sanottu, ettet astu jalallasikaan enää kotiin.
Tämä oli nyt vain esimerkki. Mutta ajattele asiaa tältäkin kantilta, älä syyttele kaikkia ja leimaa."
En ole tehnyt ainakaan omasta mielestäni kaikista uskovaisista syntipukkia. Olenko viestissäni jotenkin tehnyt niin, syyttellyt ja leimannut kristittyjä? Osoita se kohta!
Tiedän kyllä itsekin vanhana maalaistalon poikana ja nykyisenä kaupungissa asuvana yliopisto-opiskelijana nuo sukupolvenvaihdokset ja niihin liittyvän kisman. Ja yliopistossa tapaamani kristityt ovatkin lähes poikkeuksetta olleet hyvin suvaitsevaisia ja mukavia ihmisiä, joten mistään kollektiivisesta leimaamisesta ei ole kyse.
Isän kanssa asiasta on turha keskustella, hän on täysin, vain ja ainoastaan oman kristillisen elämänkatsomuksensa läpileikkaama, minkäänlaista ymmärrystä ja joustoa on turha odottaa. Joka kerta tavatessamme riitelemme ja väittelemme ja asia päättyy aina siihen, että isä jupisee "pitkittyneestä puberteetistä" ja "kyllä se vielä tulee järkiinsä". Viisas ihminen kiertää harmaan kiven, mutta minun isäni kyllä puskee siitä väkipakolla läpi. Yhteydenpito isään onkin ollut varsin heikkoa ja vaillinaista, ei sitä tee mieli tavata ja puhua, kun taas tietää, mihin se keskustelun johtaa ja yksisilmäistä julistustakaan ei jaksa kuunnella.
Minkähän ikäinen isäsi mahtaa olla? Onko hän aina käyttänyt auktoriteettiaan lapsiaan kohtaan näin jyrkästi? Luulisin, että isän jyrkkyys pakostakin panee pojan taistelemaan isän arvomaailmaa vastaan. Arvomaailmassa ei ole vikaa, vaan isän asenteessa, mutta vuosien kuluessa nämä ovat niin kytköksissä toisiinsa, että poika ei tiedä, mikä koko paketissa on isää, mikä uskontoa, mikä auktoriteettia, mikä perinnettä jne. Siksi poika on päättänyt sanoa näkemiin koko roskalle, mutta siitäkös isä vielä enemmän riemastuu ja nostaa metakan. Isä kai pitää itsestään selvyytenä, että lapset ymmärtävät 4. käskyn merkityksen.
Kysynkin: Löytyykö Raamatusta ohjeita, miten isien tulisi käyttäytyä lapsiaan kohtaan (eli kasvattaa heitä), että heistä kasvaisi ymmärtäväisiä ihmisiä?
Isä on kohta viisissäkymmenissä, ja on omannut omat näkemyksensä niin politiikasta kuin uskonnostakin vuosikausia, ja pitänyt itsestäänselvyytenä, että itse omaksun samat näkemykset. Kun olen joskus varovaisesti esittänyt toisenlaista näkökulmaa, on vastaus ollut heti torjuva ja ärähtävä. Mitään analyyttistä pohdiskelua on turha odottaakaan. Ehkä olen toisaalta jo varhain tuntenut jonkinlaista henkistä erimielisyyttä isäni kanssa ja se on omalta osaltaan johtanut elämänkatsomukselliseen eriytymiseen. En vain ole kerta kaikkiaan voinut vailla kritiikkiä niellä kaikkea sitä, mitä isä absoluuttisina totuuksina esittää.
En ole päättänyt sanoa mitenkään "hyvästejä koko jeesuspaskalle ja alkaa kapinoivaksi ateistiksi", vaan olen hiljalleen kasvanut ja kypsynyt siihen, vuosien kuluessa, se on ollut oma sisäinen ratkaisuni, ei mitään ulkoista rähinöintiä.