ENNUSTAEUKKO profetoi?

40 lopunajan merkkiä.
https://maunomattila.org/2013/05/10/40-lopun-ajan-merkkia/

jumala ilmestyi minulle ja nimesi minut ylimmäksi profeetakseen.

Näissä muutamassa jakeessa on kiteytettynä Raamatun ydin:
Jumala on armollinen ja hänen suhteensa meihin perustuu yksinomaan armoon. Tämä armo tuo meille elämän rauhan.
Jumalan kolmiykseys: Isä – Poika – Pyhä Henki (”seitsemän henkeä” kuvastaa Pyhän Hengen täydellisyyttä ja läsnäoloa kaikkialla).
Kristuksen sovitustyö ristillä (”hän on verellään vapauttanut meidät”), joka on Jumalan rakkauden huipentuma.
Ihminen on syntinen eikä voi itse itseään pelastaa.
Jumala tekee kansastaan kuninkaallisen papiston, joka ahkeroi hänen palveluksessaan ja palvoo häntä.
Jumalan hallitsee kaikkea suvereenisti – tapahtui ajassa mitä tahansa. Hän sanoo ratkaisevan sanan: Aamen = totisesti, todella näin on!
Tällainen Jumala lähestyy sinua rakkaudella, Sanalla ja teoilla. Tällaisen Jumalan varaan saat antaa itsesi ajassa ja ikuisuudessa. Hän pitää sinusta huolen!

Entäpä meidän aikamme kirkolliset johtajat ja seurakuntien päättäjät? Mikä on heidän valintansa? Julistavatko he Jumalan Sanaa? Entä kehottavatko he ihmisiä turvautumaan ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen, joka vapauttaa synnin, kuoleman ja saatanan vallasta?
Vai turhentavatko ja piilottelevat he Jumalan Sanaa? Puhuvatko he Jumalan armosta ja rakkaudesta ilman Kristusta, ristiä, parannusta ja uudistavaa armoa? Ohjaavatko he ihmisiä tekemään oman jumalansa, joka ei perustu Raamattuun?

Jumala haluaa tasa-arvoa
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2588

Apostoli Johannes oli uskollinen Jumalan Sanan ja Kristuksen todistaja. Hän kulki samaa ahdinkojen tietä kuin muutkin apostolit ja kristityt. Siksi hän joutui karkoitettuna silloisen kotikaupunkinsa Efeson edustalla olevalle saarelle, Patmokselle. Keisari Domitianus vainosi ankarasti kristittyjä aina vuoteen 96 jKr. saakka, jolloin hän kuoli. Kenties Johanneksen korkea ikä oli inhimillinen syy sille, että häntä ei surmattu. Viime kädessä Jumala varjeli hänen elämänsä.

Kristuksen seurakunnan historiassa monia herätysjohtajia on karkotettu ja ajettu syrjäseuduille piilopaikkoihin tai vankiloihin. Inhimillisesti voi silloin tuntua, että tällainen henkilö on lopullisesti syrjäytetty. Häneen on lyöty leima: syyllinen ja paha ihminen. Jumalan käsissä tilanne on usein päinvastoin. Vankeudessa yms. tilanteessa he ovat tehneet jopa suurimmat tekonsa Herrassa.

Paavali oli vankeudessa ja kirjoitti monta seurakuntakirjettä, julisti evankeliumia, todisti Kristuksesta ja ohjasi monia yksityishenkilöitä. Apostoli Johannes sai Patmos-saarella ihmiskunnan merkittävimmän ilmestyksen. Uskonpuhdistaja Martti Luther käänsi Uuden testamentin saksaksi ollessaan piilossa Wartburgin linnassa. Rukoilevaisten herätysjohtaja Henrik Renqvist joutui oikeuden eteen ja hänet siirrettiin Svartholman vankilan papiksi eli käytännössä itsekin vangiksi. Siellä hän kirjoitti merkittävimmät teoksensa. Evankelisen liikkeen johtaja Fredrik Hedberg määrättiin Ouluun vankilasaarnaajaksi. Tänä aikana hän loi perustaa pääteokselleen ”Uskon oppi autuuteen”. Kirkkain esimerkki on itse Vapahtajamme Jeesus Kristus, jonka ”vangittiin” ristille kuolemaan. Suurimmassa häpeässä, kivussa ja alhaisuudessa tapahtui Jumalan suurin rakkaudenteko: koko ihmiskunnan sovitus.

Jumalan Sanasta kiinni pitäminen ja Kristuksesta todistaminen on meidän tehtävämme. Vaikka tiemme johtaisi ahdistuksiin, vainoihin, syrjään laittamiseen, olemme sittenkin parhaimmassa turvassa ja käytössä.
Johannes ei totea, että hänen ja kristityn osa olisi vain ”ahdistukset”. Hänen luettelossaan on kaksi muutakin seikkaa: Jumalan valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys! Meidänkin osanamme saattaa olla ahdistukset, mutta ylitse niiden on ikuinen elämä Jumalan armossa ja rakkaudessa, sekä Hänen antamansa voima kestää ajallisen elämän ahdistuksia. Voima kestää ei tarkoita ahdistusten väistymistä tai kepeää menestysteologiaa. Kärsimys on todellista. Kestävyyttä tarvitsemme niiden läpi kulkemiseen aina Jumalan valtakunnan portille saakka. Sillä matkalla emme ole yksin vaan itse Herra on kanssamme: Hän on se voima ja persoona, joka antaa meille kestävyyden ja joka kantaa meitä silloin, kun emme itse jaksa ottaa askelia.
Meidän on tärkeää pitää kiinni Jumalan Sanasta ja evankeliumista, Kristuksesta. Meidän tulee ymmärtää, että ahdistukset ovat osa tätä maailmaa ja elämää. Meidän ei silti tarvitse pelätä eikä katsoa ahdistuksiin vaan Herraamme. Kristikunnan luopumus länsimaissa tulee syvenemään ja kiihtymään. Yhä useampi työntekijä ei omaa enää puhdasta kristillistä uskoa. Meidän tulee varjella sydämemme ja mielemme ”fariseusten ja saddukeusten hapatukselta” eli lakihenkisyydeltä ja liberaaliteologialta. Mitä enemmän sellaista kuuntelemme, sitä nopeammin uskomme hiipuu ja kuolee. Sen sijaan Jumalan Sanan päivittäinen ”syöminen” ja pysyminen Sanalle uskollisissa seurakunnissa varjelevat meidät Kristuksessa Jeesuksessa. Ihminen on sitä, mitä hän syö.

Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.” (jakeet 10-11)
Herran päivä tarkoitti sunnuntaita. Alun perin Jumala määräsi Israelin kansalle sapattipäivän, joka oli lauantai. Sunnuntai oli viikon ensimmäinen päivä ja lauantai viimeinen. Sapatti alkoi perjantain illasta ja jatkui lauantai-iltaan. Näin sapatti oli täysi vuorokausi. Sapattipäivä oli pyhä liitto Jumalan ja Israelin välillä. Raamatun ilmoituksesta käy ilmi, että vanha liitto oli vajaa ja epätäydellinen ihmisen syntisyyden tähden. Vasta Kristuksen sovituskuolemassa ja ylösnousemuksessa alkoi täydellinen, uusi liitto. Vapahtajan ylösnousemus oli ratkaiseva todiste synnin, kuoleman ja saatanan voittamisesta ristillä. Siksi alkuseurakunta alkoi kokoontua yhteen ylösnousemuksen aamuna, sunnuntaina. He lauloivat hymnejä ja rukoilivat. Myöhemmin päivällä he kokoontuivat apostolisen opetuksen, Sanan tutkimisen ja ehtoollisen merkeissä. Kristittyjen pyhäpäiväksi vakiintui sunnuntai. Sunnuntai on ylösnousemuksen päivä, joka julistaa täyttymystä ja uuden aikakauden alkamista. Se on kristittyjen pyhäpäivä.

Apostoli Johanneksen valtasi Jumalan Henki. Johannes ei uppoutunut omiin näkyihin tai sielunvihollisen syvyyksiin. Se kaikki, mitä Johannes näki, onkin jotain sellaista, jota on vaikea tai jopa mahdotonta inhimillisesti keksiä. Monet voimakkaat näyt, unet tai kokemukset ovat usein yliluonnollisia. Silloin on tärkeää varmistua, ovatko ne Herrasta vai jostain muusta. Kun ihminen elää lähellä Jumalaa armon ja Sanan varassa, hän saa olla pääosin turvassa. Jumalan antamaa näkyä tai kokemusta sävyttää levollisuus, rauha ja selkeys. Kun taas sielunvihollinen toimii, ihminen ahdistuu, kokee painostusta ja pakottamista sellaiseen, mihin hän ei ole valmis.

Johanneksen kokema näky oli moniulotteinen: siihen liittyi voimakas pasuunan / torven soitto, vahva puheääni, selkeä ja ymmärrettävä ohje kirjoittaa, sekä heti perään kuvallisia näkyjä. Itselläni on lahja nähdä rukouksessa kuvia, jotka ovat valokuvan tarkkoja kuvia ihmisistä, (usein kasvokuvia) tai erilaisista tilanteista joko tässä hetkessä tai tulevaisuudessa. Ne näkyvät vain silmänräpäyksen, mutta ovat erittäin teräviä ja ne jäävät syvästi mieleen. Niissä ei ole liikettä. Sen sijaan erityiset unet ovat olleet kuin kertomuksia. Jumalan / enkelin puheäänen olen kuullut yhden kerran. Minulla oli jo lähetyskutsu, mutta sen kohteesta olin epävarma: Aasia vai Afrikka. Eräänä yönä minut herätettiin ja kuulin sanat: ”Afrikkaan Minä sinut lähetän”. Ääni oli syvän rauhallinen, vahva ja vakuuttava. Näitä kuvia, unia ja kokemuksia en pysty itse tuottamaan vaan Jumala antaa niitä silloin, kun Hän niin haluaa. Enkeliä en ole välttämättä kohdannut henkilökohtaisesti, mutta ikään kuin kuvana olen sellaisen nähnyt kolmesti. Jumala on näiden kokemusten kautta halunnut ohjata rukouksiani ja toimintaani, rohkaista ja vahvistaa minua, sekä kertoa jotain tulevasta.
http://raamattuajassamme.fi/johdanto-ja-alkuluku-1-luku/

Kun Johannes sai tämän ilmestyksen / ilmoituksen Jumalalta, sillä oli selkeä tarkoitus ja kohde. Kun Jumala puhuu, hän ei tee sitä huvikseen eikä tarjoile ihmisille suuria kokemuksia, joilla he voisivat ylpeillä ja asettua toisten yläpuolelle. Jumala antoi Johannekselle tehtävän kirjoittaa ilmoituksen ylös ja lähettää sen nimeltä mainituille seurakunnille. Samalla nämä seurakunnat edustavat kaikkea kristikuntaa. Niinpä Johanneksen ilmestys on annettu meillekin.

Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli Ihmisen Pojan (ihmisen) kaltainen. (jakeet 12-13a)
Tässä hetkessä Johannes sai nähdä Herransa Jeesuksen Kristuksen. Johanneshan oli nähnyt Vapahtajansa jo nuoruusvuosinaan kulkiessaan opetuslasten joukossa Messiaan kanssa. Tuolloin Jeesus oli ulkoisesti aivan tavallinen ihminen, noin 30-vuotias raavas mies. Johannes näki Jeesuksen ristinkuoleman, mutta kohtasi hänet myös ylösnousseena, kirkastuneena. Se, mitä Johannes näkee nyt, ylittää kaiken sen, miten hän oli ennen nähnyt ja tuntenut Herraansa.

Evankeliumikirjoissa Jeesus Kristus on syntisten Vapahtaja. Hän laskeutuu alas ihmisyyteen ja altistaa itsensä kärsimykselle ja kuolemalle. Silti hän on itse Kirkkauden Herra, elävän Jumalan Poika, minkä hän kuitenkin salaa ihmissilmältä. Yhä tänäänkin Jumala liikkuu ihmisten keskellä salatulla tavalla, vähäpätöisen ja mitättömän oloisena. Evankeliumi on sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Vapahtajasta, joka armahtaa ja auttaa ihmisiä heidän rinnallaan, heidän tasoltaan.

Ilmestyskirjassa näemme Jeesuksen Kristuksen kirkastettuna ja korotettuna Kuninkaana, koko maailmankaikkeuden Herrana ja Hallitsijana. Hän on Juudaan leijona, mutta hän on myös Karitsa, jolla on haavat. Ilmestyskirjassa on vahva muistutus ja muisto siitä, että Jeesus ristiinnaulittu Vapahtaja. Kristus on tätä kaikkea: hän on väkevä Jumala ja todellinen ihminen, hän on Leijona ja Karitsa. Jeesus käytti itsestään mielellään nimitystä Ihmisen Poika, joka tarkoittaa luvattua Messiasta. Uuden kirkkoraamatun (-92) käännös ”ihminen” on väärä ja puutteellinen.

Kirkastettua Messias-Kuningasta saivat katsella vanhan liiton profeetat kuten Daniel: ”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (7:13-14). Ks. profeetta Hesekielin näky (Hes 1:26-28). Ilmestyskirja on Vanhan testamentin ennustusten täyttymys.

Johanneksen Kristus-näyssä on mukana vahvaa symboliikkaa. Hän näki Kristuksen sellaisena kuin hän kuvaa, mutta ainakin osittain kuva ei vastanne Kristuksen todellista ulkonaista muotoa. Esimerkiksi hänen suustaan ei tule kaksiteräistä miekkaa… (jae 16). Kuitenkin se, mitä Johannes näkee, kertoo Kristuksesta Jeesuksesta sellaista äärimmäisen syvää ja olennaista, joka on vielä tärkeämpää kuin pelkkä ulkonainen muoto.

Symboliikka ulottuu myös tähän: seitsemän kultaista lampunjalkaa ovat edellä mainitut seitsemän seurakuntaa (1:11,20). Kultaiset lampunjalat muistuttavat vanhan liiton aikaisesta temppelistä, jossa oli seitsenhaarainen menora. Lopulta kaikki maan päällä oleva on vain varjoa ja esikuvaa taivaallisista ja tulevasta täydellisyydestä kuten Heprealaiskirje opettaa.
Itse Kristus seisoi näiden kultaisten lampunjalkojen eli seurakuntien keskellä – onhan Hän seurakunnan pää ja Herra. Kristillisen kirkon kutsumuksena on olla Kristuksen seurakunta ja hänen Sanansa palvelija. Sen tulee loistaa aitoa ja alkuperäistä Kristus-valoa. Loistava valo ei ole seurakunnan ja ihmisten itsensä valoa vaan Kristus-valoa Pyhässä Hengessä. Seurakunnan ja kristityn tehtävänä ei ole puristaa itsestään valoa vaan niiden tulee olla Jumalan läsnäolon ja Sanan läsnäolon paikkoja, joissa tuo valo voi loistaa vapaasti ja kirkkaasti.

Jos seurakunta luopuu Herrastaan, sen valo sammuu ja epäkelpo lampunjalka siirretään kokonaan sivuun. Luopunut seurakunta, piispa, pappi, työntekijä, valtuutettu tai seurakuntalainen ei ole enää Kristuksen. Ilman Kristusta jäljelle jää ulkonaiset kuoret ja tyhjä, vääristynyt antikristillinen sanoma. Ulkonainen asema tai virka-asu eivät tee epäaidosta aitoa. Valveutunut sydämen kristitty näkee heti eron, mutta muille se on vaikeaa, jopa mahdotonta. Moni ihailee ulkonaista loistoa ja nauttii väärästä kristillisestä julistuksesta, koska se sopii syntiä rakastavalle ihmiselle.
Meidät kutsutaan myös yksittäisinä uskovina loistamaan Kristus-valoa sanoin, teoin ja sydämen asentein: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siinä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille.” (Matt 5:14-16).

Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. (jakeet 13b-14)
Jeesus näyttäytyi ylipapillisena hahmona. Hän asunsa muistuttaa vanhan liiton ylipapin asua (ks. 2 Moos 28 luku, erityisesti jakeet 4-8; Dan 10:5). Ylimmäisen papin tehtävänä oli johtaa jumalanpalveluselämää ja uhritoimituksia, rukoilla kansansa puolesta ja toimittaa tärkeimmät uhrit, etenkin suurena sovituspäivänä. Etenkin Heprealaiskirjeessä Jeesus kuvataan Suurena ylimmäisenä pappina, josta vanhan liiton pappi oli vain maallinen esikuva (Hepr 8-10 luvut). Apostoli Johanneskin viittaa näihin tehtäviin aiemmissa kirjeissään: Jeesus rukoilee puolestamme Isän luona, hän sovittaa syntimme ja huolehtii Jumalan lapsista. Tämän kaiken hän tekee sinunkin hyväksesi ylimmäisenä pappina. Sellaisena hän on jopa itse uhri meidän puolestamme.

Kristuksen pään ja hiusten hohtaminen kirkkaan valkoisina kuvastavat ikuista synnittömyyttä, puhtautta ja viisautta – Kristus on itse Jumala. Profeetta Daniel näki Jumalan juuri tällaisena omassa näyssään (Dan 7:9-10): ”Mutta sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulenliekkejä. Tulivirta vuoti ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä.”
Kristus on tosi ihminen ja tosi Jumala. Tämä on kristinuskon syvin ja luovuttamattomin ydin. Se erottaa kristinuskon kaikesta muusta. Jumala tulee ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa, sovittaa syntimme ja rakentaa ikuisen elämän yhteyden. Kirkon kolme uskontunnustusta vahvistavat ja kiteyttävät tämän. Ei ole muuta Jumalaa, pelastusta eikä yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä.

Kristuksen silmät olivat kuin tulen liekit! Kristuksen silmät merkitsevät hänen kaikkinäkevyyttä ja tietävyyttä. Hän tuntee jokaisen meistä paremmin kuin me itse tunnemme itsemme. Siksi onkin niin turvallista antaa itsemme ja elämämme hänen käsiinsä. Hän tietää, mitä me todella tarvitsemme ja kestämme. Joskus saatamme nähdä häivähdyksen tästä, kun Kristus katsoo meitä Pyhässä Hengessä jonkun sydämen uskovan kristityn silmien kautta. Itse olen kokenut sellaisen ainakin pari kertaa toisen ihmisen katseessa.
Tuliset silmät tarkoittavat myös tuomiota ja puhdistusta. Ylimmäisenä pappina hän tarkastaa seurakuntansa ja kansansa. Mikään synti ei jää häneltä havaitsematta. Yhtäkään syntiä hän ei katso sormiensa läpi. Kaiken pahan, synnin ja väärän hän tuomitsee. Meidän onneksemme hän on itse kantanut syntiemme rangaistuksen ja siksi hänen pyhä katseensa merkitsee synnintunnon heräämistä, anteeksipyytämistä ja puhdistavaa parannusta Kristuksen sovintoveren ja Pyhän Hengen voimassa. Pyhä Henkikin on kuin tulenliekki. Kun Vapahtajamme näin meitä katsoo, se on mahdollisuus sydämen ja elämän parantumiseen ja eheytymiseen, kun vain suostumme siihen.

Tuliset silmät tarkoittavat myös tuomiota ja puhdistusta. Ylimmäisenä pappina hän tarkastaa seurakuntansa ja kansansa. Mikään synti ei jää häneltä havaitsematta. Yhtäkään syntiä hän ei katso sormiensa läpi. Kaiken pahan, synnin ja väärän hän tuomitsee. Meidän onneksemme hän on itse kantanut syntiemme rangaistuksen ja siksi hänen pyhä katseensa merkitsee synnintunnon heräämistä, anteeksipyytämistä ja puhdistavaa parannusta Kristuksen sovintoveren ja Pyhän Hengen voimassa. Pyhä Henkikin on kuin tulenliekki. Kun Vapahtajamme näin meitä katsoo, se on mahdollisuus sydämen ja elämän parantumiseen ja eheytymiseen, kun vain suostumme siihen.

Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. (jae 15)
Vaikka Jumala on Rakkaus, hän on myös Pyhä. Jumalan tuomiot polkevat ihmiskuntaa niin ajassa kuin ikuisuuden kynnyksellä viimeisellä tuomiolla (= pronssiset jalat ja sulatusuuni). Hänen äänensä kuulevat kaikki. Hänellä on täydellinen auktoriteetti. Pyhän edessä kukaan ei ole viaton. Psalmit 2, 94, 96, 99 ja 110 kertovat Jumalan ja Messias-kuninkaan suvereenista herruudesta ja tulevista tuomioista.