-onko se Jumalan aikaansaama tapahtuma ihmisessä?
-vai ihmisen oman ponnistelun tulos ja tekojen summa?
-tai kenties Jumalan ja ihmisen yhteistyötä?
Vai onko uskoontulo yksinkertaisesti vain psyykkiseen manipulaatioon alistumista?
Yhteistyömalli on suosiossa mm. kirkon ulkopuolella ja kirkon laitamilla kuten viidennessä herätysliikkeessä. Ihminen on siinä korkein toimija joka panee allekirjoituksensa Jumalan anomukseen saada pelastaa ihminen. Luterilainen kristillisyys sitä vastoin korostaa Jumalan 100%:sta tekoa ihmisen pelastamisessa ja uskoontulossa.
-vai ihmisen oman ponnistelun tulos ja tekojen summa?
-tai kenties Jumalan ja ihmisen yhteistyötä?
Vai onko uskoontulo yksinkertaisesti vain psyykkiseen manipulaatioon alistumista?
Yhteistyömalli on suosiossa mm. kirkon ulkopuolella ja kirkon laitamilla kuten viidennessä herätysliikkeessä. Ihminen on siinä korkein toimija joka panee allekirjoituksensa Jumalan anomukseen saada pelastaa ihminen. Luterilainen kristillisyys sitä vastoin korostaa Jumalan 100%:sta tekoa ihmisen pelastamisessa ja uskoontulossa.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Usko Jeesukseen on Jumalan teko ihmisessä, jota ihminen kylläkin voi onnistuneesti torjua.
Usko ei ole:
- ihmisen omaa työtä ja ponnistelua, jolloin hän voisi parannuksen tekemällä sekä hyvillä teoilla ansaita taivaspaikan itselleen
- ihmisen vanhempien ja seurakuntapapin yhteistekoa vauvakasteen muodossa, jolloin vanhemmat ja pappi yhdessä joko päästävät ihmisen taivaaseen, jos kastavat lapsen tai eivät päästä, jos eivät katso kastetta hyväksi
Kuka sitten pelastuu taivaaseen? Se, joka sydämessään uskoo Jeesukseen Herranaan ja suullaan sen tunnustaa sekä on uskonsa mukaisesti kasteessa liittynyt Kristus-ruumiiseen eli Jumalan seurakuntaan.
Onko tällä "Jumalan seurakunnalla" jokin maallinen osoite?
Turussa toimii ainakin yksi "Jumalan seurakunta". Lienee sukua helluntailaisveljien Jumalan teatterille mikä tuli kuuluisaksi aikoinaan ihmispaskan heittämisestä yleisön niskaan.
Jokainen sydämessään Jeesukseen uskova on osa tätä Jumalan seurakuntaa, asuipa hän Honolulussa, Shangaissa tai vaikka Kempeleellä.
Hihuksi tuleminen tapahtuu täysin pöntössä eli kaalissa. Joidenkin päässä alkaa kumahdella siihen tyyliin että kuulevat ääniä ja joutuvat turvautumaan lääkekeisiin tai jopa sairaalahoitoon.
Jumala kutsuu ihmistä.ei ihmien itsesää on pakomatkalla pelastusta.
Menoa se on, kun sen tekee digitalisaatio. Näin ainakin aamuteeveessä ex-elinkeinoasiamies on siitä uudistunut.
Uskoontuloon tarvitaan suggestiolle herkkä ihminen jolla on mieluimmin jotain ongelmia seksuaalisuutensa kanssa. Sitten tarvitaan hyväpuheinen saarnamies joka tekee Jumalan virkaa ja joka osaa vetää oikeista naruista. Ei aikaakaan kun huomaat olevasi uskossa. Halleluujaa!
Uskoon tuleminen on uudestisyntyminen ylhäältä Pyhässä Hengessä ja Jeesuksen ottaminen henkilökohtaiseksi vapahtajaksi. Se on Jumalan teko ihmisessä mutta samalla ihmisen itsensä aktiivinen kääntyminen Jumalan puoleen. Ei ole yhtä ilman toista. Jokainen anova saa mutta helmiä ei heitetä sikojen eteen.
Mikä on "vapahtaja"?
Kannatat siis aloittajan mainitsemaa Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä
Yhteistyö on ehkä liian vahva ilmaus, mutta ihmisenkin on oltava aktiivinen. Usko on teko, se on Jumalan tahtoma teko että uskomme Hänen Poikaansa.
Synnistä vapauttaja ja iankaikkisen elämän antaja :-)
"Usko on teko"??? Suomen kielen sanakirja määrittelee toisin: Usko on luottamusta. Siis tunne, ei teko.
Taskuttäynnäkiviäkö, mikä rooli kasteella on?
Rituaalinen, eipä muuta :-)
Taskuttäynnäkiviäkö, voiko rituaali pelastaa ihmisen?
Ei voi.
Myös Heprealaiskirje määrittelee uskon lujaksi luottamukseksi, ei siis teoksi vaan tunteeksi.
No kyllä helluntailaisten täytyy muuttaa sanojen merkitystä saadakseen omat juttunsa näyttämään raamatullisilta.
Miten niin helluntailaisten? Keiden helluntailaisten? Luuletko olevasi helluntailaisuus-palstalla?
Lue mieluummi Raamattua.
Johannes 6:
28. Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Nimimerkki "taskuttäynnäkiviäkö" on helluntailainen jutuistaan päätellen, tai ainakin uudestikastaja. Kuvittelitko että Luterilaisuus -palstalla on vain luterilaisia:)
Nimenomaan luterilaisuudessa usko on JUMALAN teko, ei ihmisen teko. Sanana usko määritellään tunteeksi, luottamukseksi. Helluntailaissaarnaaja Reinhard Bonnke määritteli uskon myös ihmisen teoksi. Ajatus ei voi olla kauempana luterilaisesta kristillisyydestä.
Aivopesu tuhoaa uskon
Vaikka vapaiden suuntien mm. helluntailaisuuden piirissä kasteymmärrys poikkeaa ratkaisevasti suurten kristillisten kirkkokuntien kastekäsityksestä, suurin harha heillä on mielestäni ns. uskoontulossa. Uskoon tullaan, mutta minun mielestäni ei kristinuskoon. Voin olla tietysti väärässäkin, olenhan ihminen. Mutta omasta kokemuksesta kerron, eikä minulle jäänyt kovin hyviä muistoja kyseisestä lahkosta.
Uskoontulo tapahtuu menemällä seurakunnan eteen eli tekemällä ns. ”uskonratkaisu”. Sitä edeltää voimakas sielullinen manipulointi syyllistämisestä helvetillä ja maailmanlopulla pelotteluun. Uhkakuvia luodaan tahallaan myös tämänpuolisista kärsimyksistä niille jotka eivät ole tulleet uskoon eli ulkopuolisille ja erityisesti luterilaisille kristityille. Heidän uskonsa demonisoidaan niinkuin tälläkin palstallakin on tapahtunut. Biologia ja raamattutiede ovat heidän mielestään myös ateistisia. Perättömiä tarinoita parantumisista kerrotaan yms. Uskonnollista sanastoa viljellään ahkerasti (Herra, Jeesus) todellisuuden hämäämiseksi, mutta ratkaisussa on kysymys vain oman tahdon luovuttamisesta hengellisten auktoriteettien käsiin. Tässä hommassa elävällä Jumalalla ei ole mielestäni mitään tekemistä.
Tapahtuma seuraa tyypillisesti jengikäyttäytymisen tunnusmerkkejä. Yhteisöä ei saa arvostella. Se on pahin ”synti” mihin uskovainen voi langeta. Hänet vaijennetaan nopeasti ja varoituksista piittaamaton erotetaan seurakunnasta. Joukkopainostus ja tasapäistämisvaatimus on voimakasta mm. kasteasiassa. Kaikkien on hyväksyttävä sama näkemys. Ihmisen omaa omaatuntoa ja raamattunäkemystä ei siinäkään asiassa kunnioiteta.
Toisinajattelijat tuomitaan uskosta osattomiksi eli käytännössä helvetin ikuiseen piinaan. Pelottelukeinot ovat siis melko rajuja. Syyllistäminen lapsenuskosta ja lapsena saadusta kasteestakin voivat viedä varsinkin herkemmän nuoren ihmisen psykiatriseen hoitoon. Onko tämä Jeesuksen seuraamista ja Hänen opetuksensa mukaista? Ei taatusti! Siitä on Pyhän Hengen antama rakkaus lähimmäiseen hyvin kaukana.
Luehan laitamani jakeet uudelleen...ja uudelleen...ja uudelleen...ja rukoile itsellesi Pyhän Hengen osallisuutta :-)
Siunausta päivääsi :-)
Kristillinen usko luottamuksena Jumalan lupauksiin ei synny millään päätöksellä, ikäänkuin sen voisi ottaa kuin paketin hyllyltä. Kristillinen usko syntyy evankeliumin kuulemisesta ja kokemisesta sanoin ja teoin. Jumalan rakkaus ei ole mikään spiritistinen käsite, jokin avaruudessa leijuva asia niinkuin hurmahenget uudestikastajat ajattelevat, vaan se voidaan kokea vain lähimmäisen ja hänen rakkautensa kautta josta Jeesuksen lukemattomat vertaukset kertovat. Turha meidän on saarnata Jumalan rakkaudesta jos me itse emme rakasta emmekä sitä millään tavalla käytännössä osoita. Siksi Jeesus korosti rakkauden lain merkitystä. Ilman sitä todellinen kristillinen evankeliumi jää kuulematta. Syy ei ole silloin kuulijoissa vaan julistajissa.
Uskosta syntyy tietysti teot niinkuin varmasti epäuskostakin. Niiden varassa ihminen joutuu tekemään monenlaisia ratkaisuja elämässään. Uskoa Jumalaan en voi valita mutta uskoni ihmistekoisiin uskonliikkeisiin voin jossakin määrin valita jos omaan hieman kriittistä ajattelukykyä. Ihmisen vapaus on sekin tässä asiassa hyvin kyseenalaista, koska tunnettuahan on että ihminen voidaan manipuloida uskomaan lähes mitä tahansa. Toiset ovat herkkäuskoisempia kuin toiset ja tätä piirrettä monet uskonlahkot osaavatkin käyttää hyväkseen. Yhtäkkiseen ratkaisu-uskoon tulleet ovat yleensä manipuloituja uskonnon uhreja itse sitä tietämättä.
Raamattu ei tunne ”uskonratkaisua”. Usko on uskoa ja ratkaisut ovat ratkaisuja (tekoja). Kristillistä uskoa en voi itse synnyttää, vaan sen synnyttää ulkopuolisen armon kokeminen. Lähinnä helluntailaisuuden piirissä syntynyt käsitys että usko olisi teko ei ole raamatullinen eikä kristillinen, ei tietysti myöskään hyvää suomea. Usko on luottamusta - siis tunne - joka syntyy, jos koemme ihmisen (ja hänen kauttaan Jumalan) tai hänen edustamansa asian uskottavaksi eli luottamuksen arvoiseksi. Lapsen usko on esimerkki kristillisestä uskosta. Lapsen luottamus vanhempiinsa syntyy ja kasvaa hyväksytyksitulemisen kokemuksesta. Tämä on myös aidon jumalauskon syntymekanismi. Evankeliumin, ehdottoman rakkauden kokemus synnyttää kristillisen uskon.
Kyllä ajatuksesi tuli selväksi jo yhdelläkin lukemisella. Suosittelen sinulle Raamatun lukemista:
Hepr. 11:1
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Jos sinä et ymmärrä näin selvää tekstiä, sille minä en voi mitään. Valitettavasti:(
Nim. taskuttäynnäkiviäkö näyttää oleva vaikeuksia luetun ymmärtämisessä.
Jumala kutsuu otollisella ajalla. Sitä sanotaan etsikkoajaksi ja ihminen sitten joko vastaa kutsuun tai hylkää sen.
Uskoontulo on prosessi, ei yksittäinen teko.
2Kor. 6:2 "Sillä hän sanoo: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."
Tuo on käyttökelpoinen metodi esimerkiksi helluntailaisuudessa, Jehovantodistajissa yms. Kun jotakin väittämää hoetaan uudestaan ja uudestaan, se näyttää muuttuvan mielessä totuudeksi.
Tottahan se on jo kertalukemalla, mutta ei voi mitään jos joku ei halua ymmärtää ;-)
"Ex-hellari "n kirjoitukselle edellä voi pitkälti hihkaista, että: Aamen!
Hokema eli yleiskäytössä oleva metodi uudesti syntyminen on uudesti kastetuille luonut uuden sisäisen ja ulkoisen olemuksen, joka ei jää havaitsematta kun keskustellaan uskoon liittyvistä asioista. Se hokemia vaikuttava helluntailaisten henki, jonka monet ovat kyselemättä suostuneet ottamaan vastaan, personoituu heissä ollen nähtävänä ulkoisena käytöksenä. Raamatullinen arvostelu eli tuomitseminen ei ole vaikeata edes 5 vuotiaalle lutherilaiselle lapsellekaan. Lapsikin osaa erottaa eleistä ja äänistä ketkä kuuluvat eläinkuntaan ja kuka on lutherilainen.
Mitä on uskoontulo?
Se on kai sellainen hurmoshenkinen tapaus. Suunnilleen samanlainen kuin se, kun olet hartaan vemppauksen jälkeen juuri tulossa käteesi. Siinä ei ole enää paluuta, kun se silmien kiilto ja vintin pimennys on saanut otteeseensa.
Tässä tullaan hartaasti uskoon. Muutama clippi.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/06/30/ihmebantu-vemparen
Täällä on sanottu uskoa teoksi. Näinhän mm. vapaissa suunnissa asia mielletään. Usko ei kuitenkaan ole teko. Se ei ole myöskään tunnetila.
Raamatussa sanotaan että se on luja luottamus siihen mikä ei näy ja ojentautuminen sen mukaan.
Jos sinulle soittaa pankinjohtajasi ja ilmoittaa että amerikantätisi on kuollut ja jätti sunulle perinnöksi miljoonan, niin kun tulet vakuuttuneeksi siitä että pankinjohtaja on luotettava mies eikä varmasti tästä asiasta valehtele, niin sinä silloin USKOT eli otat vastaan mitä hän sanoo.
Kysymys kuuluu: Mitä sinä TEIT saadaksesi tuon perinnön? Millä tavalla olit aktiivinen saadaksesi perinnön? Teitkö "ratkaisun" ja sen tähden sait tuon perinnön?? Miten perinnön saaminen haltuusi oli sinun ja tätisi yhteistötä?
Vastaus EI MITENKÄÄN! Lahjahan tuli arvaamattasi sinulle:
"vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1.Kor.2:9)
No mikä osa tai osuus tässä on sitten uskomisella? No tietenkin se, että jos olet niin umpityperä ihminen ettet usko pankinjohtajaa, niin perintösi jää sinulle hyödyttömäksi! Mutta et sinä ole millään lailla sitä ansainnut etkä tehnyt tätivainaasi kanssa "yhteistyötä" etkä ollut aktiivinen sen saamiseksi. Se tuli sinulle vaikka "se ei ollut sydämeesi noussut" eli äkkiarvaamatta, ilman ansiota ja omia tekemisiäsi!
Niin on uskonkin laita. Ei se ole muuta kuin totenapitämistä ja luottamista siihen että Jumala ei voi valhetella sanoeessaan että Hän on tämän kalliin syntien anteeksisaamisen lahjan meille armossaan suonut, ILMAN MEIDÄN OMAA ANSIOTAMME!
Meidän osuutemme voisi tässä korkeintaan olla että päivittelemme ensin eppäilevinä ettei noin ihmeellinen asia voi minulle sattua... -eli uskossakin meidän osamme on vastaanhangoittelu -ei muuta.
Usko ei ansaitse mitään vaan OMISTAA ilmaisen lahjan!
Täytyy myöntää että tässä olet hyvin selvillä vesillä.
Eikö lahjat yleensä kuitenkin anneta ja ole mielekästä antaa vastaanottajan mukaan. Jos antaa esim. lahjaksi kirjan aiheesta, josta vastaanottaja ei ole yhtään kiinnostunut, niin onko todennäköistä, että hän tulee sen lukemaan? Tietysti lahja voidaan hylätä myös myöhemmässä vaiheessa, vaikka se aluksi herättäisi kiinnostusta ja innostusta. Jos ihminen on uskon kysymyksissä pelkkä marionette, niin missä on hänen vastuunsa ja jos ihmisellä ei ole vastuuta, niin kaikki vastuu elämän viime käden kysymyksissä on vain Korkeimman käsissä. Kadotus toisille on tässä kontekstissa kovin ongelmallinen asia.
Katolisen kirkon ripissä on tähän vastattu mahdollisimman osuvasti:
Mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa!