Aah, mistähän aloittaisi. Loppukirin väsymys uhkaa iskeä. Maksut ulosottoon on nyt suoritettu ja ensimmäinen tili tulee kohta kokonaisuudessaan minulle. Viimeisen puolen vuoden aikana on takaiskuja tullut kiitettävää tahtia ja kaikesta yrittämisestä huolimatta on minulla n.5000€ asuntolaina ja laskurästejä joiden maksu pitäisi saada järjestettyä 2 viikon aikana. Voimat on vähissä kuten ideatkin. Mistään en voi sitä lainata eikä laina ajatus houkuttelekkaan . 80 sentin lottorivi vetämässä, siinä kaikki mitä keksin. Jonnekkin oli pakko tulla purkamaan oloa koska en pysty asiasta kenellekkään puhumaan. En enää.
Kaikkihan sen tietää kun joku porukassa yhtäkkiä päästää sammakon suustaan ja seuraa kiusallinen hiljaisuus. Asiasta ei puhuta sen enempää ja kun seuraavan kerran soittelet, ei puheluun vastata. Jälkikäteen tulee viesti jossa kerrotaan työkiireiden olevan valtavat ja tavataan kun tilanne rauhoittuu. Jep, sitäpä juuri. Sinussa on nyt stigma eikä lähelläsi ole hyvä olla koska sanoit ääneen asian jota kukaan ei halua kuulla.
Taloudelliset ongelmat ovat verrattavissa tarttuvaan tautiin.
Ei myöskään ole asiaa josta et tuntisi syyllisyyttä ja häpeää. Aamuisin välttelet kävelyä peilin ohi koska et kestä katsoa itseäsi etkä tilannettasi.. Tik tak aika juoksee, uusi päivä ja uusi yritys. Illalla olo on tyhjä ja toivot ettei tarvitsisi nukkua koska tunteja menee hukkaan, voisit oikein hyvin olla töissä tienaamassa.
Osa sinusta toivoo ettet aamulla avaisi silmiäsi. Tässä vaiheessa muistat sinulle tärkeät ihmiset ja eläimet ja puistelet moisen ajatuksen päästäsi. Unessa juokset ja juokset etkä etene metriäkään. Jokin uhkaava hengittää niskaasi etkä pysty tunnistamaan mikä se on, etkä pääse pakoonkaan. Heräät järjettömän ahdistuksen vallassa ja joudut hetken keräilemään itseäsi. Hoet itsellesi mantraa, asioilla on tapana järjestyä. No ei v###tu kyllä ole. Muistutat itseäsi ettei sinulla ole oikeutta olla vihainen, olethan itse syypää tilanteeseen. Hartiat painuu alas ja kyyneleet tekee tuloaan. Itsesääli ei ole sallittua joten korjaat ryhtisi, nostat pään pystyyn ja alat pukemaan. Kahvit keitettyä ja viimeisen maitotikan tiristettyäsi mietit että 20€ rahaa ja tarvitset bensaa, maitoa ja tupakkaa. Tupakka, senkään polttamista et selkärangattomuudessasi ole pystynyt lopettamaan. Vuositasolla olisi velkasi lyhentynyt enemmän ja nopeammin. Autosta puhumattakaan, koska jos tosiaan haluaisit asioitasi ja tilannettasi parantaa myisit parin sadan autosi ja kävelisit töihin, olisithan ansainnut sen. Itseaiheutetuissa ongelmissa kuuluu kärsiä ja suorittaa siitä johtuen erillaisia katumusharjoitteita, kuten kävely töihin.
Avaat työpaikan oven ja vedät teko pirteän hymyn päälle ja häviät äkkiä omalle työpisteelle. Suoritat vain pakolliset sosiaaliset kanssakäymiset jotta et herätä epäilyksiä. Sinä suorastaan löyhkäät epäonnistujalle ja kukaan ei halua olla epäonnistujan lähellä. Säikähdät aina kun nimesi mainitaan tai kun puhelin soi.
Yrität miellyttää kaikkia koko työpäivän ajan. Pahinta olisi jos nyt, juuri nyt tulisi jokin konflikti. Olo on kuin happopäissään olevalla sähköjäniksellä. Mikä tahansa voi suistaa sinut raiteiltasi etkä luota omaan asioiden käsittelykykyyn. Pelkäät ylilyöntiä koska asiat pyörivät mielessäsi niin kauan kunnes pääset työnteon turvalliseen melskeeseen, se tarjoaa hetken hengähdyksen. Päivä lähenee loppua ja hätä nostaa taas päätään, et keksinyt ratkaisua tänäänkään
Ilmoitus saapuneesta sähköpostista. Mietit hetken haluatko katsoa sitä. Avatessasi postia ilahdut, kutsu työhaastatteluun. Mahtavaa, kertakaikkiaan mahtavaa. Seuraavaksi mietit kuinka kehtaat pyytää työtodistusta pomolta, kuinka selität että tarvitset toisen työn vakituisen lisäksi. Totuutta et voi kertoa, valehteletko ja jos valehtelet niin mitä. Siirrät asian seuraavalle päivälle.
Kotiin päästyäsi istut alas ja muistat että hiuslakka loppui aamulla, huomaako joku jos et pese hiuksiasi tänään ja menet nukkumaan suihkumyssyn kanssa. Kivi painaa rintaa etkä tiedä kuinka rauhoittuisit nukkumaan. Avaat ikkunaa että raikas ilma tulvii huoneeseen. Makaat pimeässä ja jossain kohtaa nukahdat. Sama uni toistuu taas ja heräät yhtä ahdistuneena kuin edellisenäkin aamuna. Another day, another dollar.
Kaikkihan sen tietää kun joku porukassa yhtäkkiä päästää sammakon suustaan ja seuraa kiusallinen hiljaisuus. Asiasta ei puhuta sen enempää ja kun seuraavan kerran soittelet, ei puheluun vastata. Jälkikäteen tulee viesti jossa kerrotaan työkiireiden olevan valtavat ja tavataan kun tilanne rauhoittuu. Jep, sitäpä juuri. Sinussa on nyt stigma eikä lähelläsi ole hyvä olla koska sanoit ääneen asian jota kukaan ei halua kuulla.
Taloudelliset ongelmat ovat verrattavissa tarttuvaan tautiin.
Ei myöskään ole asiaa josta et tuntisi syyllisyyttä ja häpeää. Aamuisin välttelet kävelyä peilin ohi koska et kestä katsoa itseäsi etkä tilannettasi.. Tik tak aika juoksee, uusi päivä ja uusi yritys. Illalla olo on tyhjä ja toivot ettei tarvitsisi nukkua koska tunteja menee hukkaan, voisit oikein hyvin olla töissä tienaamassa.
Osa sinusta toivoo ettet aamulla avaisi silmiäsi. Tässä vaiheessa muistat sinulle tärkeät ihmiset ja eläimet ja puistelet moisen ajatuksen päästäsi. Unessa juokset ja juokset etkä etene metriäkään. Jokin uhkaava hengittää niskaasi etkä pysty tunnistamaan mikä se on, etkä pääse pakoonkaan. Heräät järjettömän ahdistuksen vallassa ja joudut hetken keräilemään itseäsi. Hoet itsellesi mantraa, asioilla on tapana järjestyä. No ei v###tu kyllä ole. Muistutat itseäsi ettei sinulla ole oikeutta olla vihainen, olethan itse syypää tilanteeseen. Hartiat painuu alas ja kyyneleet tekee tuloaan. Itsesääli ei ole sallittua joten korjaat ryhtisi, nostat pään pystyyn ja alat pukemaan. Kahvit keitettyä ja viimeisen maitotikan tiristettyäsi mietit että 20€ rahaa ja tarvitset bensaa, maitoa ja tupakkaa. Tupakka, senkään polttamista et selkärangattomuudessasi ole pystynyt lopettamaan. Vuositasolla olisi velkasi lyhentynyt enemmän ja nopeammin. Autosta puhumattakaan, koska jos tosiaan haluaisit asioitasi ja tilannettasi parantaa myisit parin sadan autosi ja kävelisit töihin, olisithan ansainnut sen. Itseaiheutetuissa ongelmissa kuuluu kärsiä ja suorittaa siitä johtuen erillaisia katumusharjoitteita, kuten kävely töihin.
Avaat työpaikan oven ja vedät teko pirteän hymyn päälle ja häviät äkkiä omalle työpisteelle. Suoritat vain pakolliset sosiaaliset kanssakäymiset jotta et herätä epäilyksiä. Sinä suorastaan löyhkäät epäonnistujalle ja kukaan ei halua olla epäonnistujan lähellä. Säikähdät aina kun nimesi mainitaan tai kun puhelin soi.
Yrität miellyttää kaikkia koko työpäivän ajan. Pahinta olisi jos nyt, juuri nyt tulisi jokin konflikti. Olo on kuin happopäissään olevalla sähköjäniksellä. Mikä tahansa voi suistaa sinut raiteiltasi etkä luota omaan asioiden käsittelykykyyn. Pelkäät ylilyöntiä koska asiat pyörivät mielessäsi niin kauan kunnes pääset työnteon turvalliseen melskeeseen, se tarjoaa hetken hengähdyksen. Päivä lähenee loppua ja hätä nostaa taas päätään, et keksinyt ratkaisua tänäänkään
Ilmoitus saapuneesta sähköpostista. Mietit hetken haluatko katsoa sitä. Avatessasi postia ilahdut, kutsu työhaastatteluun. Mahtavaa, kertakaikkiaan mahtavaa. Seuraavaksi mietit kuinka kehtaat pyytää työtodistusta pomolta, kuinka selität että tarvitset toisen työn vakituisen lisäksi. Totuutta et voi kertoa, valehteletko ja jos valehtelet niin mitä. Siirrät asian seuraavalle päivälle.
Kotiin päästyäsi istut alas ja muistat että hiuslakka loppui aamulla, huomaako joku jos et pese hiuksiasi tänään ja menet nukkumaan suihkumyssyn kanssa. Kivi painaa rintaa etkä tiedä kuinka rauhoittuisit nukkumaan. Avaat ikkunaa että raikas ilma tulvii huoneeseen. Makaat pimeässä ja jossain kohtaa nukahdat. Sama uni toistuu taas ja heräät yhtä ahdistuneena kuin edellisenäkin aamuna. Another day, another dollar.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totuuden sanoja tässä kirjoituksessa.
Olen samoissa ongelmissa ja tunnen suurta myötätuntoa. Omalla kohdallani olen tosin ilman työtä, ja sairauden takia en siihen edes kykene enää. Odotan siis pientä eläkettä, ehkä se joskus alkaa juosta.
Muista kaiken keskellä, että raha on kuitenkin aivan toisarvoista, jos kyseessä on elämä tai kuolema. Kun olin itse totaalisen ahdistunut, koska rahaa ei ollut ja joka taholta tunsin olevani vain rasite muille, sain kriisipuhelimen velkaneuvonnasta hyvän tyypin juttelemaan. Paras vastaus oli se, että tilanteet vaihtuvat ja aina niistä vaikeuksista jotenkin selvitään. Ja jos ei, ei sekään ole katastrofi.
Aina on tehty konkkaa, on ollut henkilökohtaisia putoamisia, on jouduttu nollalinjalle ja monesti ihan ilman omaa syytä. Elämä on meille monelle liian vaikeaa eikä raha riitä mihinkään. Mutta se ei määrittele Sinua! Olet aivan yhtä arvokas, olet sitten kroisos tai keppikerjäläinen :)
Joten, päivä kerrallaan ja kyllä kaikki jotenkin järjestyy. Aina!
Sen olen huomannut, että jos ulosottoja on ni ei ainakaan kannata töitä tehdä. Puolvuotta mennyt palkasta joka kuukausi 1700euroa ja velka ei ole lyhentynyt mihinkään. Nyt jäin vielä työttömäksi ni siellä ne jatkaa kasvuaan.
Itellä ainakin mielessä hankkia köysi ja lähteä keinumaan.
Raha se on tärkeintä ja mahtavinta elämässä. Kuuletko, RAHA!
Unohda kaikki muu elämässäsi suosiolla ja ANTAUDU rahalle joka hallitsee sinua ja sieluasi, syövyttäen ja kalvaen mietäsi kun tequilapullossa loisiva mato.
Väsy siihen RAHAN ja VELAn miettimiseen, unohda läheisesi, turruta itsesi viinalla tai lääkkeillä.
Koska kaikkein tärkeintä sinulle on RAHA JA VELAT JA RAHA JA VELAT JA RAHA JA VELAT.
Unohda rakkaus, unohda läheiset, unohda itsesi. Itke ja märehdi rahaa ja sen puutetta.
Koska mitään muuta tässä maailmassa ei ole.
Maksaisitko kuitenkin velkasi.