Nythän on niin että itse en ole atesti mutta en myöskään mikään kiihkouskovainen. Tuossa yksi päivä kuulin tämmöisen lausahduksen:
Oletetaan että Jumala ei luonut maailmankaikkeutta, maapalloa ja ihmistä. Tällöin luotamme big bang teoriaan ja voimme vain todeta että maailmankaikkeus itse on kehittynyt tietoiseksi
itsestään. Ihminen on tällöin tämä maailmankaikkeuden ajatteleva osa...
Henk koht pisti ainakin miettimään...
Oletetaan että Jumala ei luonut maailmankaikkeutta, maapalloa ja ihmistä. Tällöin luotamme big bang teoriaan ja voimme vain todeta että maailmankaikkeus itse on kehittynyt tietoiseksi
itsestään. Ihminen on tällöin tämä maailmankaikkeuden ajatteleva osa...
Henk koht pisti ainakin miettimään...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä lukasin tämmösen jutun:
"What we say is mostly lies or bullshit."(F. Perls)
Mun teorian mukaan luoja loi bigbänbinkin. eli luoja, tietoisuus on aina ollut ja on aina oleva, vrt. suhteellisuusteoria ja raamatun opit. Ehkei tajunta tarvitse meidän ymmärtämää materiaa elääkseen. Voihan olla värähtelytasoja joita emme tunne. Eli ollaan nyt täällä matoisessa maassa kasvamassa Jumaluuteen ja sit kun tullaan valmiiksi, päästään ns. nirvanaan kuten hindulaisuus opettaa. Eli päästään ainaskin jo lähemmäs sitä oikeaa Jumaluutta. Sit vaan mennään ajassa taaksepäin ja tehään se alkuräjäys. Mä ainaskin kysyin joskus, kun mietin tätä suhteellisuusteoria juttua, hiljaa mielessääni, että kuka tän kaiken on pannut alulle. Jumalan ihana rakastava ääni sanoi mun sisällä "minä", se oli kuin ite oisin sanonut sen. Silloin, sinä yönä itkin onnesta. Sitten olin onnessa jonkin aikaa kunnes epäilyn siemen taas kasvoi sisälleni, ja uskoni haihtui, mutta jokin uskon simen jäi. Tommonen teoria vois ainakin mun mielestä olla mahollista. Eihän se alkuräjähdyskään tyhjästä oo voinut tulla. Jotkut viisaat on sanoneet että näitä alkuräjähdykdiä on ollut paljon. Mut nyt näyttää siltä ettämaailmankaikkeus laajenee kaiken aikaa. Mut voihan ne mustat aukot posahtaa taas uusina alkuräjäsdyksinä kun ne on ensteks luhistunu tarpeesks läjään. Sitten muu avaruus onkin jo niin kaukana ettei uudet elävät sitä koskaan tavoita eikä näe. Mut jos se henki ja tajunta on aina kuiteskin yhes ja olemas. Sit kun se on kasvanut täälä "ajassa ja materiassa" niin viisaaksi ettei se viitsi enää tapella, vaan kaikilla on aina kivaa, sybtyy taas utta Jumaluutta. Tota aikaa ja ikuisuutta on kyllä vaikee mieltää, ku on tottunut että aina aika loppuu kesken.
Mitäs sanotte?
>>> Eihän se alkuräjähdyskään tyhjästä oo voinut tulla.
näyttäisi olevan kahta päätyyppiä:
1) Vaikka maapallo ei pannukakku olekaan, niin ainakin aurinko luotiin paistamaan ja maapallo kukoistamaan ikuisesti. Aatami ja Eeva olisivat eläneet ikuisesti onnellisina kunnes syntiinlankeemus pilasi kaiken jne. Tiedän jopa tähän ryhmään kuuluvia teologeja, siis akateemisia kansalaisia. Eivätkä usko ja tieto ole kuulema edes ristiriidassa.
2) Jumala loi ihmisen alunperinkin kuolevaiseksi, eikä syntiinlankeemusta raamatun malliin ole tapahtunut, ja Jeesus tuli voittamaan kuoleman ja sovittamaan synnit.
jospa se juuri siksi onkin aina ollut ja on aina oleva. Meillä vaan taitaa olla aika pienet työkalut tämmösten pohtimiseen.
>> Ihminen on tällöin tämä maailmankaikkeuden ajatteleva osa...>>
Tiukassa on ihmiskeskeisyys.
Ensin oli pannukakku, ihmiset siinä keskellä
Sitten oli pallo, jonka ympäri aurinko ym. pyöri
Sitteen oli aurinko jonka ympäri kaikki muu pyöri
Nykyään riittää maailmankaikkeutta melko kauas joka suuntaan, mutta pannukakkuajattelusta ei ole edistytty tippaakaan.
Kaikki tämän on 'luotu' meitä varten, me olemme sen keskus, tai siis oikeastaan minä....
Eikä maailmankaikkeus voi jatkua jos minä en elä ikuisesti, mitä sillä olisi virkaakaan ??
hiukkanen alkuaineita maailmankaikkeudessa, joka on aina ollut iät ja ajat.
Mikä on sitten se alkuräjähdys?
Mitä on ollut ennen alkuräjähdystä?
Aina on ollut kuitenkin jotain.
Nämä alkuaineet tai osa niistä on tässä meidän maapallollamme.
Tiedä mitä on sitten toisissa aurinkokunnissa?
Toisenlaista elämää??? Mitä??
Taivas ja Jumala?
Huomattavasti älyllisempää elämää?
Elämää, jota me emme ymmärrä, koska sillä ei ole fyysistä massaa?
Jokainen meistä voi tehdä siitä omia tulkintoja.
Ihminen pyrkii näkemään kaikessa tekijää.
Palaneessa paahtoleivässä nähdään Marioita, ostereissa Jeesuksia, WTC-tornien sortumakaasuissa piruja,jeesuksia ja muuta symboliikkaa.
Ihmisellä on tapana nähdä älyllisyyttä sielläkin missä sitä ei ole.
Ihminen voi olla universumin ainut "älykäs" olento.
olis voinu.:D
Oletko varma vastauksestasi?
Kilautapa kaverille!
>>Ihminen voi olla universumin ainut "älykäs" olento.
Minkä luulet olevan todennäköisyyden, että juuri me olemme ainoa ajatteleva osa tästä äärettömäksi koetussa universumissa.
Olisimmeko joku aineen "perversio"?
ettei se vaan mennyt näin:
"maailankaikkeus on ihmisessä kehittynyt osittain titoiseksi koska ihminen on osa maailmankaikkeutta ja ihmien on tietoinen".
Uskotko Jumalaan?
Aika pahan pistit... Uskon että uskon. Ei ihminen voi suurin ja ihmeellisin olla.
Tarkoitin vain että maailman kaikkeus on miljardeissa vuosissa pystynyt kehittämään itseään mitä ihmeellisin keinoin. Puhun nyt maailmankaikkeuden kehittymisestä itsessään ja sen olemassa olosta yhtenä suurena kokonaisuutena.
Maailman kaikkeus on siis, jos oletetaan ettei Jumalaa ole, tällöin kehittynyt ymmärtämään että on olemassa ja tullut tietoiseksi itsestään. Itsestään tietoisena olevana osana toimii tällöin ihminen. Voi toki olla, että jossain päin universumia on muitakin itsestään ja maailmankaikkeudesta tietoisia olevia eliöitä. Sitä on kuitenkin turha pähkäillä.
Tämä kirjallinen nokkeluuteni ei ole päätä huimaavaa, joten en tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan.
Monet sivistyneet uskovaiset ovat sitä mieltä että jumala on luonut luonnolait joiden avulla hän on luonut elämän maailmankaikkeuteen. Juuri näiden luonnonlakien takia me kykenemme kirjoittelemaan netissä yms muuta kivaa. Haluatko uskoa siihen että nämä luonnonlait ovat jumalan tekosia vai ovatko ne tulosta alkuräjähdyksestä, on sitten kaikkien oman valinnan takana.
Koska näiden luonnonlakien avulla olemme mekin saaneet tietoisen elämämme tänne pallollemme on sitä varmasti muuallakin. Suurin syy miksi emme sitä ole tavanneet on tietysti tähtien väliset etäisyydet. Jos ne matkataan nopeasti vaaditaan paljon energiaa, jos matkaamme hitaasti niin paaaaaaaaaaaaaljon aikaa.
ei ehkä olekkaan pelkkää science fictionia, ehkäpä hyvinkin todellista.
Onko avaruudessa aikaa?
Aikahan on ihmisen luoma käsitys elämänkulusta.
Ehkä enneunien näkeminen perustuu juuri tähän aikamatkailuun.
Tiedottomassa tilassa oleva ihminen pystyy siirtymään jollekin aikatasolle eteenpäin.
"Aikahan on ihmisen luoma käsitys elämänkulusta."
Filosofinen virhepäätelmä. Ajanjaksojen määrittely on ihmisen keksimää. Aika kuluisi eteenpäin vaikka ihminen ei ikinä olisi kelloa ja kalenteria keksinytkään.
"Ehkä enneunien näkeminen perustuu juuri tähän aikamatkailuun."
Entä ne vielä useammat unet jotka eivät käyneet toteen? Jos ihminen näkee joka yö useita unia, ja kerran elämässään, tai vaikka kerran vuoteen näkee yhden unen joka käykin toteen, onko kysymyksessä ennustus vai sattuma?
"Tiedottomassa tilassa oleva ihminen pystyy siirtymään jollekin aikatasolle eteenpäin."
Ihanko tosi??
Ohessa linkki jossa on mielestäni hyvä yhteenveto aikamatkailun mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta. Enneunet ovat mielestäni enemmän hyvän mielikuvituksen kuin todellisuuden heijasteita. En kiistä etteikö niitä voisi nähdä mutta onko ne enteitä niin jätän sen jokaisen omaksi valinnaksi.
http://www.tsv.fi/ttapaht/008/tahtinen.htm
kulkee?
Avaruushan on iätön.
Ja maailmankaikkeus loputon.
Mistä aika alkaa ja mihin loppuu?
Ja milloin loppuu?
Me vanhenemme ja kuolemme ja maapallo vanhenee ja siitä tulee ihmisen aikakäsitys.
Aika itsessään ei ala mistään eikä lopu mihinkään.
Ihmisen on vain pitänyt keksiä aika, saadakseen oma eläminen ymmärrettävään muotoon ja jaksoihin.
Ilman aikaa ja rajallisuutta, ihminen kokisi elämänsä turvattomaksi ja itsensä mitättömäksi.
Ja juuri näillä keksinnöillä ihminen luo käsitystään maailmankaikkeudesta.
Mutta ihmisen kuvitelma on ainoastaan se, että muualla ei ole elämää.
Ja se kuvitelma tuo turvallisuutta.
En ole muuten lainkaan vakuuttunut että se mitä me koemme ajan kuluksi olisi sama kuin fysiikan suure aika.
Unelmoida aina voi, eikä hyvää sf-kirjaa parempaa ajanvietettä olekkaan.
Todellisuus taitaa kuitenkin olla hiukan karumpi.
Universum ei varmaankaan ole sellainen kolmiulotteinen avaruus ja linjäärinen aika jonka aivomme pystyvät käsittämään.
Ulottuvuuksia on useampia ja ties vaikka universumeitakin olisi monta rinnakkain, yhdessä materiaa, toisessa antimateriaa, kolmannessa xxxxx'ää jne.
Kenties välimatka universumista toiseen on 'lyhyt', matkan tekisi 'nopeasti', kun vain olisi kulkuväline.
Tekniikalla taitaa kuitenkin olla turha spekuloida, aikamatkat sf-romaanien tyyliin kaatuvat omaan mahdottomuuteensa, syntyy ylipääsemättömiä paradokseja, lapsia jotka vahingossa surmaavat vanhempansa, ennen syntymäänsä....
Kausaliteetti on 'luonnonlaki', vaikka aika erilaista olisikin kuin minkä aivomme pystyvät ymmärtämään.
En minäkään, itseasiassa en edes usko niin. Silti aika "kuluu"(tai _on_), oli ihmistä sitä havaitsemassa tai ei..
"Mihin aika sinun mielestäsi kulkee? "
Mielestäni, ei kulje. Se on. Me kuljemme ajassa.
"Avaruushan on iätön."
Meidän käsityskyvyn mukaan ehkä, kun ei muutakaan voi ymmärtää. Tosin ei ole mitään mieltä puhua ajasta ennen "Big Bang":a, sieltä kun nykytietämyksellä ei mitään informaatiota voi saaada, joten voidaan yhtä hyvin sanoa avaruuden(maailmankaikkeuden) olevan 13,7 mrd. vuotta vanha.
"Ja maailmankaikkeus loputon."
Siltä nyky tietämyksellä vaikuttaisi. Ehkä joku vielä löytää perustellun väitteen toisenlaisellekkin vaihtoehdolle.
"Mistä aika alkaa ja mihin loppuu?"
Kuten eikaisemmin sanoin, voidaan hyvin puhua maailmankaikkeuden (sisältää ajan) syntyneen "Big Bang":n yhteydessä. Ja loppumisesta, kuten edellä sanoin, nykytietämyksellä aika ei lopu.
"Ja milloin loppuu?"
Edellinen..
"Me vanhenemme ja kuolemme ja maapallo vanhenee ja siitä tulee ihmisen aikakäsitys."
Ettei kumminkin päivän ja yön sekä vuodenaikojen vaihteluilla olisi tässä jotain tekemistä, kuun ja muiden "taivaankappaleiden" liikkeen kanssa.
"Aika itsessään ei ala mistään eikä lopu mihinkään."
Lienee mielipide?
"Ihmisen on vain pitänyt keksiä aika, saadakseen oma eläminen ymmärrettävään muotoon ja jaksoihin. "
Siis, aika määreet (ja suureet)? Kyllä, samaa mieltä!
"Ilman aikaa ja rajallisuutta, ihminen kokisi elämänsä turvattomaksi ja itsensä mitättömäksi."
Vaikea sanoa, kun ei voi kokeilla.
"Ja juuri näillä keksinnöillä ihminen luo käsitystään maailmankaikkeudesta."
Osittain totta. Osittain. Juuri tuon rajallisen ajattelun rikkomiseksi piti Einsteinin syntyä, jos haluaa kohtaloon uskoa. (minä en usko)
"Mutta ihmisen kuvitelma on ainoastaan se, että muualla ei ole elämää."
Kenen ihmisen? Sinun?
"Ja se kuvitelma tuo turvallisuutta."
Öh, minua pelottaisi ajatus että kaikki elämä maailmankaikkeudessa olisi tällä pienellä sinisellä "hiekanjyväsellä" keskellä kylmää maailmankaikkeuden avaruutta, ja me ihmiset tätä
"hiekanjyvää" tällä tavoin kohtelemme.. Itse toivon että jossain, edes jossain, olisi fiksumpaa poppoota..
reaalisena oliona, vain mielen konstruktiona.
http://www.protsv.fi/lfs/verkko/Aika.htm
löytää samanmielisiä. Vaikken linkin keskiosaa jaksanutkaan lukea.
Terry Pratchett tai sanoa:
"In the beginning there was nothing, and then it blew up"