Monet fyysiset piirteet viittaavat siihen, että ihminen olisi polygyninen eli monivaimoinen laji. Näitä piirteitä ovat mm. miehen ja naisen välinen kokoero. Se on yleinen piirre juuri moniavioisten lajien kohdalla. Tämä on seurausta urosten välisistä kamppailuista, joka on suosinut niiden suurempaa kokoa.
Ihmisen lähisukulaisista gorillat ovat moniavioisia. Ne elävät laumoissa, joihin kuuluu yksi uros, useita naaraita, ja näiden poikaset. Johtava uros hedelmöittää kaikki tai ainakin suurimman osan naaraista, ja on näin siis syntyvien poikasten isä. Gorilloilla uroksen ja naaraan välinen kokoero onkin huomattava.
Moniavioisuuden teoriaa ihmisellä tukevat myös havainnot eri yhteiskunnista; suurimmassa osassa ihmiskunnan kulttuureista on vallinnut moniavioinen perhemalli. Ja tällöin nimenomaan siten että miehellä on monta vaimoa. Tosin monimiehisyyttäkin on tavattu, mutta se on hyvin harvinaista. Monet tutkijat katsovatkin että yksiavioisuus olisi yhteiskunnallisen sopimuksen tulosta.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Ihmisellä on myös piirteitä jotka eivät sovi gorillamalliin. Esimerkiksi urosten ja naaraiden kokoero on pienempi kuin näillä. Toinen ero liittyy sukupuolielimiin. Läheisimpiä sukulaisia ihmiselle ovat simpanssit. Ihmisen seksuaalikäyttäytyminen muistuttaakin enemmän simpanssien vastaavaa. Onkin syytä vilkaista mitä opetettavaa pikkuserkuillamme olisi ihmisen seksuaalisuudesta.
Simpanssit, Bill Clinton ja luonnolliset välineet
Simpanssit elävät muutaman kymmenen yksilöä käsittävissä laumoissa, joihin kuuluu sekä uroksia ja naaraita. Laji on varsin promiskuiteettinen eli simpansseilla ei ole urosten ja naaraiden välisiä pysyviä suhteita vaan ne ovat vapaan seksin suosijoita.
Erityisesti simpanssinaaras on varsin aktiivinen moniin muihin verrattuna; se saattaa kymmenen minuutin sisällä paritella kuudenkin eri uroksen kanssa, ja vuorokaudessa yhteensä jopa viisikymmentä kertaa. (Erään Etelä-Amerikkalaisen heimon keskuudessa naisella on laskettu vain 24 rakastajaa yhden iltapäivän aikana.) Toisaalta naaraat suosivat korkeassa hierarkkisessa asemassa olevia uroksia. Se on niiden reproduktiivisen edun mukaista. Sama ilmiö on nähtävissä myös ihmisellä – esimerkiksi käy vaikkapa Bill Clintonin kansansuosio. Simpanssinaaraat parittelevat myös salaa naapuriryhmien koiraiden kanssa. Tämäkin ilmiö tavataan ihmisellä.
Ihmisen seksuaali- ja muu käyttäytyminen onkin alkanut yhä enemmän muistuttaa simpanssien tapoja. Johtuneeko se patriarkaalisen yhteiskunnan arvojen murtumisesta? Mutta erojakin on.
Simpanssien vapaa seksi on johtanut urosten väliseen spermakilpailuun; eli sillä uroksella joka parittelussa sujauttaa naaraaseen suurimman spermamäärän, on todennäköisyyslaskennan lakien mukaan suurimmat mahdollisuudet hedelmöittää naaras, ja siten tulla sen synnyttämän poikasen isäksi. Spermakilpailu taas on johtanut kivesten kasvuun eli mitä suuremmat kivekset, sitä suurempi on spermantuotanto. Simpanssiuroksilla on siis huomattavan suuret kivespussit.
Gorillalla taas on pienet kivekset. Sillä riittää vähäisempikin spermamäärä kun se saa yksin paritella koko lauman naaraiden kanssa. Ihmisuroksen kivesten koko taas on simpanssien ja gorillan välimailta. Tämä viittaisi myös ihmisellä jonkinasteiseen spermakilpailuun ja promiskuiteettiin.
Silti ihmisestä tuskin koskaan tulee aivan simpanssin kaltaista seksihurjastelijaa. Hippi -liike ja eräät muutkin alakulttuurit ovat tällaista mallia toisinaan yrittäneet soveltaa, mutta se ei kovin kauaa koskaan ole menestynyt. Tähän ovat omat syynsä.
Ihmisen lähisukulaisista gorillat ovat moniavioisia. Ne elävät laumoissa, joihin kuuluu yksi uros, useita naaraita, ja näiden poikaset. Johtava uros hedelmöittää kaikki tai ainakin suurimman osan naaraista, ja on näin siis syntyvien poikasten isä. Gorilloilla uroksen ja naaraan välinen kokoero onkin huomattava.
Moniavioisuuden teoriaa ihmisellä tukevat myös havainnot eri yhteiskunnista; suurimmassa osassa ihmiskunnan kulttuureista on vallinnut moniavioinen perhemalli. Ja tällöin nimenomaan siten että miehellä on monta vaimoa. Tosin monimiehisyyttäkin on tavattu, mutta se on hyvin harvinaista. Monet tutkijat katsovatkin että yksiavioisuus olisi yhteiskunnallisen sopimuksen tulosta.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Ihmisellä on myös piirteitä jotka eivät sovi gorillamalliin. Esimerkiksi urosten ja naaraiden kokoero on pienempi kuin näillä. Toinen ero liittyy sukupuolielimiin. Läheisimpiä sukulaisia ihmiselle ovat simpanssit. Ihmisen seksuaalikäyttäytyminen muistuttaakin enemmän simpanssien vastaavaa. Onkin syytä vilkaista mitä opetettavaa pikkuserkuillamme olisi ihmisen seksuaalisuudesta.
Simpanssit, Bill Clinton ja luonnolliset välineet
Simpanssit elävät muutaman kymmenen yksilöä käsittävissä laumoissa, joihin kuuluu sekä uroksia ja naaraita. Laji on varsin promiskuiteettinen eli simpansseilla ei ole urosten ja naaraiden välisiä pysyviä suhteita vaan ne ovat vapaan seksin suosijoita.
Erityisesti simpanssinaaras on varsin aktiivinen moniin muihin verrattuna; se saattaa kymmenen minuutin sisällä paritella kuudenkin eri uroksen kanssa, ja vuorokaudessa yhteensä jopa viisikymmentä kertaa. (Erään Etelä-Amerikkalaisen heimon keskuudessa naisella on laskettu vain 24 rakastajaa yhden iltapäivän aikana.) Toisaalta naaraat suosivat korkeassa hierarkkisessa asemassa olevia uroksia. Se on niiden reproduktiivisen edun mukaista. Sama ilmiö on nähtävissä myös ihmisellä – esimerkiksi käy vaikkapa Bill Clintonin kansansuosio. Simpanssinaaraat parittelevat myös salaa naapuriryhmien koiraiden kanssa. Tämäkin ilmiö tavataan ihmisellä.
Ihmisen seksuaali- ja muu käyttäytyminen onkin alkanut yhä enemmän muistuttaa simpanssien tapoja. Johtuneeko se patriarkaalisen yhteiskunnan arvojen murtumisesta? Mutta erojakin on.
Simpanssien vapaa seksi on johtanut urosten väliseen spermakilpailuun; eli sillä uroksella joka parittelussa sujauttaa naaraaseen suurimman spermamäärän, on todennäköisyyslaskennan lakien mukaan suurimmat mahdollisuudet hedelmöittää naaras, ja siten tulla sen synnyttämän poikasen isäksi. Spermakilpailu taas on johtanut kivesten kasvuun eli mitä suuremmat kivekset, sitä suurempi on spermantuotanto. Simpanssiuroksilla on siis huomattavan suuret kivespussit.
Gorillalla taas on pienet kivekset. Sillä riittää vähäisempikin spermamäärä kun se saa yksin paritella koko lauman naaraiden kanssa. Ihmisuroksen kivesten koko taas on simpanssien ja gorillan välimailta. Tämä viittaisi myös ihmisellä jonkinasteiseen spermakilpailuun ja promiskuiteettiin.
Silti ihmisestä tuskin koskaan tulee aivan simpanssin kaltaista seksihurjastelijaa. Hippi -liike ja eräät muutkin alakulttuurit ovat tällaista mallia toisinaan yrittäneet soveltaa, mutta se ei kovin kauaa koskaan ole menestynyt. Tähän ovat omat syynsä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaan apinan jälkeläinen - minä olen Jumalan jälkeläinen!(...tämä Seetin, tämä Adamin ja tämä Jumalan!!!)
Jos on jälkeläinen, niin silloin sillä myös on sukulaisuus, ja sen jälkeen ihminen ja apina voivat risteytyä, jos geeni boolissa virtaa samat geenit; no hyvä. Näytä kuinka tuo tapahtuu, eli käy apinoissa ja näytä tuleva jälekeläinen niin me kaikki uskomme sinua; reilu kauppa, vai?
on eläin.
Tähän opin kappaleeseen tuntuu monen uskovaisen usko loppuvan. Vastaan voi väittää, vaan jos asiaan perehtyy niin hyvin harvoin erehtyy.
Ihmisellä on perimmäinen tarve löytää selitys kaikelle. Jos jotakin ei tiedetä, niin sille löydetään jumalallinen selitys. Vaikkapa revontulille.
Se on harmi että jonkun teologia yrittää selittää sille kuulumattomia asioita. TIlanne on sama kuin Galilein kanssa vuosisatoja sitten. Se pyörii sittenkin. Ihminen onkin vain eläin.
...silti, vaikka ihminen onkin vain eläin, niin Jumala on olemassa. Hän ei kuitenkaan ole sellainen kuin uskonnot vajavaisesti yrittävät selvittää.
Kristinuskonto vastustaa ihmisen Tosi Ihmisyyttä. Koko sivistys, moraali ja lainsäädäntö on Todellisen ihmisyyden kieltämistä. Ilmankos kaikki tuntuu teeskentelyltä.