Mikään arkeologinen todiste ei tue luuloa tavallista verisemmästä ristiretkiajasta. Nykyisen arkeologiaan perustuvan historian tulkinnan mukaan kristinusko levittäytyikin suomeen rauhan omaisesti jo 800-luvulta alkaen ja kansa omaksui uuden uskon ilman suurempia verenvuodatuksia. Nykyään näitä Ruotsista Suomeen tehtyjä, väitettyjä, ristiretkiä pidetään myöhäis keskiajalla sepitettyinä myytteinä. Yhtenä legendojen sepittelyn motiivina pidetään halua korottaa kuningas Erik katolisen kirkon pyhimykseksi ja Ruotsin kuninkaan vallan pökittämunen Suomen maaperällä, kilpailussa riista ja verotusalueista idän Novgorodia vastaan. Ja vaikkakin jotkut pitävät Ruotsista löydettyjä Erik kuninkaan luita todisteena ristiretkistä, ei niistä ole ristiretkien todisteeksi. Ne luut todistavat vain sen seikan, että kuningas murhattiin Ruotsissa kuten legendoissa kerrotaan. Kuitenkin legendojen taustalla saattaa olla ruotsalaisten heimopäälikköjen Suomeen tekemät ledung-retket, joita tehtiin puolustaakseen omien alueidensa asukkaita hyökkäileviltä ja ryösteleviltä suomalaisilta. Uppsalan piispaksi väitetty Henrik on sitten mutkikkaampi juttu. Ensinnäkin Ruotsin piispanistuin sijaitsi tuolloin vielä Sigtunassa (1060–1130), kun taas Uppsalaan se siirrettiin vasta 1164. Toiseksi legendan ulkopuolella, niin ruotsalaiseksi, englantilaiseksi, saksalaiseksi kuin tanskalaiseksikin epäiltyä Henrikkiä, ei mainita vaan tuon ajan lähteet vaikenevat tuosta lähetyspiispasta kokonaan. Sitten vielä, Birger-jaarlin kuvitelluista retkistä Varsinais-Suomeen ja Hämeeseen tuskin tarvitsee edes puhua. Syyksi voidaan tähän sanoa että myöhäis keskiaikainen Eerikin kronikka on yhtä historiallinen siinä missä Raamattukin.
www.sinikivi.com/sinikiven-paakirjoitukset/344-ristiretket-suomeen-totta-vai-tarua
www.sinikivi.com/sinikiven-paakirjoitukset/344-ristiretket-suomeen-totta-vai-tarua
Vastaukset 1
Vanhimmat
No niille Suomen "ristiretkille" on vain annettu sellainen nimitys. Vähän kuin Tampere, oi tuo "Suomen Manchester".