En usko että kukaan tulee minua koskaan rakastamaa

Luin tarinasi ja se kyllä on vähän kuin omaani lukisin, olen mies. Rakkaus on ehkä halutuin tunne maailmassa. Se korvaa niin monta tunnetta siinä samalla kun sen kokee. Se on parannusvoimista suurin. Se tuo onnellisuutta, se tuo vakautta, se tuo uskoa, se tuo ymmärrystä. Vähän varmaan kaikkea. Siksi se kai on niin vaikea saavuttaa. Yhden tunteen kanssa on hyvä elää ja se on helppo käsitellä, mutta kun sekoitetataan vähän kaikkea yhteen tunteeseen onkin jo paljon vaikeampi.
Rakkautta ei voi käskeä, se on vain olemassa. Se on suurempaa kuin ominaisuus, suurempaa kuin hetki, suurempaa kuin voi kuvitella. Rakastuminen on vielä helppoa, rakastaminen se on jotain mitä ei opi se on koettava ja sen on annettava elää.
Sen puute satuttaa, mutta voiko se satuttaa jos sitä ole koskaan kokenut. Sitä kaipaa kuin se olsi ainoa asia minkä tarvitsee. Se on paljolti totta. Jos sinulla on rakkautta ei mikään muu tunnu niin tärkeältä.
Rakkaus voi parantaa masennuksen , mutta onko hän enää sama ihminen sen jälkeen. Eikö ihminen muutu jokaisen kokemuksen jälkeen ainkin hivenen. Ei ole odotettavissa että ihminen muuttuisi hetkessä, pitkän ajan kuluessa ero voi olla huomattava.
On uskallettava elää, otettava vastaan sekä pettymykset että ilon hetket. Nautittava silloin kun se on läsnä ja käsin kosketeltava. Surtava silloin kun se on tarpeen.
Oltava ilman pelkoa huomisesta, luotettava siihen että elämä tulee olemaan juuri sitä mitä sen tarvitseekin olla.
Rakkaus ei vaadi hyväksyntää sen tarvitsee ottaa vain vastaan ja sen voi antaa myös pois.
Rakkaus ei riipu siitä hyväksytkö ettei sinulla ole sitä, se tulee jos on tullakseen ja elämällä sitä elämää missä parhaiten tuntuu hyvältä.
Haluatko että miehet panevat sinua vai haluatko että he rakastaa sinua. Mitä sinä haluat, rakastaa heitä vai olla rakastamatta. Rakkaus on kaksisuuntainen tie, tai kaksi maljaa puolillaan josta ammennetaan toiseen ja päinvastoin. Jos ei ole tasapainoa ei ole myöskään kestävää rakkautta.

Sitä tasapainoa joutuu hakemaan koko ajan. Jos olet antavana osapuolena aina niin eipä ihme jos olet masentunut.
Jos tyytyy johonkin mitä ei edes halua niin voiko odottaa hyviä tuloksia.
Miehet ottaa mielellään kaiken kyllä vastaan mutta paljon ei olisi jaettavaa. Helppoa heille, mutta oikeasti he ovat heikkoja ja kuolevat ilman toisen antamista.

Mistä rakkaus tulee? Tuleeko se siitä että on hyvä ammatti tai hyvä työ, hyvät hampaat, kauniit kasvot, lipevä kieli, kaunis ääni, isot lihakset, solakka keho, oikean värinen iho.
Se tulee siitä minkä muodon me sille annamme. Sen kestävyys riippuu siitä onko antamamme muoto pysyvä vai muuttuuko se ja me sen mukana.

Jos sinulla on joku yhdistävä tekijä muihin rakkaus voi tulla helpostikkin, mutta poikkeavana voit joutua odottamaan sitä pitkäänkin.

Rakkaus ei silti ole kaikkein tärkein asia maailmassa, tärkein olet sinä itse, tärkeä itsellesi.
Silloin kun muut ovat menneet ja ei ole muita kuin sinä itse silloin on kuitenkin se rakkaus haettava itsestä , tyydyttääkseen sen puuttuvan osan joka katosi muiden mukana.
Rakkaus on siitä hieno asia että sen minkä se kerran on sulkenut sisälleen on sinnen jäävä.
Sitä voi puhdistaa roskista, mutta todelliset jää sinne elämään niinkuin ne ei koskaan voisi kuolla.

Jos ihminen voisi määrätä ettei voi rakastua esim luuseriin olsiko edes rakkautta edes olemassa.
Sinuun voi rakastua kuka hyvänsä joka jakaa sinun kanssa riitttävän samanlaisen tunteen.
Tietenkin voit kieltää tunteet itseltäsi ja unohtaa sen mistä pidät ja mistä et pidä.

Jos jatkat masentumista, se varmaan myös jatkuu. Jos päätät tehdä sille jotain se myös paranee.
Ei ole ketään johon masennus ei voisi tulla. Ei ole myöskään ihmistä johon ei rakkaus voisi iskeä.
Rakkaudesta voi toipua, mutta voiko siitä luopua? Ihan kuin päättäisi olla itkemättä tai nauramatta.
Onnea sinulle joka tapauksessa, ole kohtuullinen itsellesi

Oletko mies?

Kyllä, sinun on oltava sovussa itsesi kanssa. Täytyy olla hyvä itselle. Nauttia sellaisia aineita, että on hyvä olla myös sen jälkeen, kun aineet eivät enää vaikuta.

Silloin on hyvä olla, kun on tasapainossa henkisesti. Eli hermot ovat kunnossa.
Jos sairastuu, se on eri asia. Silloin saattaa tarvita lääkkeitä. Ja jos loppu lähenee, paljon kipuja, huumeetkin ovat paikallaan..

Lääkkeillä voi saada aivonsa ja toimintonsa epätasapainoon. On vain niin vaikeaa myöntää itselle, että se johtuu omasta toiminnasta, keksii muita diagnooseja.
Elimistö haluaa yl mielellään korjata itsensa, kun aineet eivät enää vaikuta.

Minä olen nyt 46v mies.
Olen aina ollut hyvin lapsirakas ja yrittänyt olla mahdollisimman luotettava. En ole koskaan jourunnut enkä hyväksy toisten mollaamista selän takana. Tätä olen koko ikäni kuitenkin saanut kokea. Vielä yläasteella minulla oli kaveita. Luulin osaa jopa ystäviksi. Kaikki mitä olen joskus puhunut omista asioista luottamuksellisesti on käännetty minua vastaan. Ihastukseni kohteille käytiin puhumassa valheita jotta minua luultiin hulluksi tai vähintään häiriköksi.

Jumala rakastaa sinua, juuri sellaisena kuin sinä olet.
Lakkaa miellyttämästä muita ja löydä oma itsesi.
Ensin rakasta itseäsi, sitten voit rakastaa muitakin.
Vaatii paljon sisäistää tuo, mutta se on periaatteessa elä ja anna muiden elää.

Sinä taidat olla kaunis ja suloinen ihminen. Et vain itse sitä tajua, joku sinulle sen vielä kertoo.

Jos yhtään lohduttaa niin et varmasti ole ainoa jota ei rakasteta. Suomessakin on paljon heitä, rakastamattomia!