Kun Suomi täyttää sata vuotta, yhteiskunnan kerma nautiskelee herkuista ylellisissä juhlissa ja köyhät tappelevat keskenään pikkupakkasessa. Vain laskut maksetaan yhdessä.
”Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat suurimpia perinteisten turvallisuusuhkien kuten rikollisuuden ja sen uhriksi joutumisen taustatekijöitä”, todetaan hallituksen lokakuussa hyväksymässä sisäisen turvallisuuden strategiassa.
Asiakirjassa todetaan myös, että ääriliikkeet ja -ideologiat syntyvät oloissa, joita leimaavat syrjäytyminen, työttömyys ja tulevaisuuden näkymien puute.
Kun toisilla menee hyvin ja toisilla huonosti, syntyy katkeruutta. Joidenkin kohdalla se voi purkautua niin, että nyt on jo virallisesti jouduttu tunnustamaan, että se on uhka sisäiselle turvallisuudelle.
Ei ihme, että Suomen 100-vuotisjuhlien teemana on ollut sana yhdessä. Siihen pitäisi pyrkiä tai voi käydä vielä huonosti.
Valitettavasti tällä hetkellä tilanne ei ole se, että suomalaiset olisivat yhdessä yhtään missään. Eriarvoisuus on syvää. Pysyvä massatyöttömyys on jatkunut jo 90-luvulta saakka. Heikoimmassa asemassa olevien asemaa ei ole häikäilty heikentää entisestään.
Monet eivät näe ahdingostaan ulospääsyä. Pysyvästi kelkasta pudonneiden määrä ei ole vielä kovin suuri, mutta rumaan jälkeen ei montaa tarvitakaan, jos heillä ei ole mitään menetettävää.
Mainoslausahduksena yhdessä on parhaimmillaankin tulkittavissa hurskaaksi toiveeksi. Nykytilaa se ei valitettavasti kuvaa, eikä tehtyjen päätösten valossa päättäjillä ole järin suurta intoa siitä todellisuutta tehdäkään. Päinvastoin, voisi joku sanoa.
Suomen 100-vuotisjuhlat huipentuvat itsenäisyyspäivänä keskiviikkona. Matka kohti kliimaksia alkoi lauantaina Oulussa järjestetystä valtakunnallisesta Suomi 100 -juhlasta. Itsenäisyyspäivänä juhlinnan kruunaa presidentin juhlavastaanotto eli Linnan juhlat.
Kumpainenkin juhla symboloi mainiosti yhdessä olemisen ja tekemisen haurautta. Kerma nautiskelee korkeatasoisesta ohjelmasta kekseliäiden herkkujen ja jalojen juomien ympäröimänä. Mukaan arvotaan kourallinen rahvaan edustajia, mutta muuten kaikille on selvää, kenellä ei ole televisiokuvaa läheisempää asiaa kekkereihin.
Ainoa asia, mikä tehdään yhdessä, on kustannuksista huolehtiminen. Laskujen maksuun saavat osallistua kaikki.
Keskiviikkona Helsingin keskustassa saapastelee myös ääriliikkeisiin ajautuneita – niitä, joilla ei ole mitään menetettävää. Poliisit valvovat, etteivät he ja heitä vastustavat tapa toisiaan.
Keskiviikkoillan pikkupakkasessa köyhät tappelevat keskenään. Samaan aikaan Linnassa boolia riittää ja laulu soi.
Varsinkaan yhdessä silloin ei olla.
”Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat suurimpia perinteisten turvallisuusuhkien kuten rikollisuuden ja sen uhriksi joutumisen taustatekijöitä”, todetaan hallituksen lokakuussa hyväksymässä sisäisen turvallisuuden strategiassa.
Asiakirjassa todetaan myös, että ääriliikkeet ja -ideologiat syntyvät oloissa, joita leimaavat syrjäytyminen, työttömyys ja tulevaisuuden näkymien puute.
Kun toisilla menee hyvin ja toisilla huonosti, syntyy katkeruutta. Joidenkin kohdalla se voi purkautua niin, että nyt on jo virallisesti jouduttu tunnustamaan, että se on uhka sisäiselle turvallisuudelle.
Ei ihme, että Suomen 100-vuotisjuhlien teemana on ollut sana yhdessä. Siihen pitäisi pyrkiä tai voi käydä vielä huonosti.
Valitettavasti tällä hetkellä tilanne ei ole se, että suomalaiset olisivat yhdessä yhtään missään. Eriarvoisuus on syvää. Pysyvä massatyöttömyys on jatkunut jo 90-luvulta saakka. Heikoimmassa asemassa olevien asemaa ei ole häikäilty heikentää entisestään.
Monet eivät näe ahdingostaan ulospääsyä. Pysyvästi kelkasta pudonneiden määrä ei ole vielä kovin suuri, mutta rumaan jälkeen ei montaa tarvitakaan, jos heillä ei ole mitään menetettävää.
Mainoslausahduksena yhdessä on parhaimmillaankin tulkittavissa hurskaaksi toiveeksi. Nykytilaa se ei valitettavasti kuvaa, eikä tehtyjen päätösten valossa päättäjillä ole järin suurta intoa siitä todellisuutta tehdäkään. Päinvastoin, voisi joku sanoa.
Suomen 100-vuotisjuhlat huipentuvat itsenäisyyspäivänä keskiviikkona. Matka kohti kliimaksia alkoi lauantaina Oulussa järjestetystä valtakunnallisesta Suomi 100 -juhlasta. Itsenäisyyspäivänä juhlinnan kruunaa presidentin juhlavastaanotto eli Linnan juhlat.
Kumpainenkin juhla symboloi mainiosti yhdessä olemisen ja tekemisen haurautta. Kerma nautiskelee korkeatasoisesta ohjelmasta kekseliäiden herkkujen ja jalojen juomien ympäröimänä. Mukaan arvotaan kourallinen rahvaan edustajia, mutta muuten kaikille on selvää, kenellä ei ole televisiokuvaa läheisempää asiaa kekkereihin.
Ainoa asia, mikä tehdään yhdessä, on kustannuksista huolehtiminen. Laskujen maksuun saavat osallistua kaikki.
Keskiviikkona Helsingin keskustassa saapastelee myös ääriliikkeisiin ajautuneita – niitä, joilla ei ole mitään menetettävää. Poliisit valvovat, etteivät he ja heitä vastustavat tapa toisiaan.
Keskiviikkoillan pikkupakkasessa köyhät tappelevat keskenään. Samaan aikaan Linnassa boolia riittää ja laulu soi.
Varsinkaan yhdessä silloin ei olla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomi ei täytä 100 vuotta vaan juhlimme nyt Venäjän laittoman valtauksen päättymisen 100:tta vuotta.
Histuuriaa-trolli menee nyt sinne natopalstalle jonne höpinänsä kuuluukin.
Mitäs jos sinä ryssä vaihtaisit kokonaan keskustelufoorumia?
Johan se kerkesi 14:28 oksentaa trollauksensa ulos.r..... raiskaamat -sairaan litaniansa.Melko rasistista.
Mistä me tiedämme, minkä värinen suomalainen sinäkin olet?
EU antaa värikartan
rasismi tarkoittaa rotusortoa? Yritäs jatkossa käyttää sitä sanaa siellä missä kuuluukin.
Sinähän tässä olet ainoana historiaa kirjoittanut vuosia ryssänraiskaamat - ketjuasi histuuriaa nikillä spammannut.Olen suomalainen ja sinä natsirasisti.
Sairas natsi kaapistaan koettaa käskyttää.Korpraali menee kiltisti sinne muiden vajakkien sotahullujen palstalle ellei kerro nimeään.Katsos nettipenskojen historiankertomuksia kukaan ei ota todesta vaikka opettaja kuvittelet olevasikin.Arvelisin armeijankäymättömäksi psykoosipotilaaksi.
Täällä saa puhua rasismista mutte EI spammata rasistisia kirjoituksiaan copypasteamalla.Lue suomi24 säännöt niin voit lopettaa vinkumisesi.
Ainoa vaihtoehto ongelmien eskaloitumisen estämiseksi on työleirien pystyttäminen.
Montako sataa juhlatonta päivää on työttömillä, köyhillä ja vaivaisilla ollut? Eikö se yhteisvoima riitä päihittämään yhtä itsenäisyyspäivän juhlaa?
Teitä on lähes puolimiljoonaa, mutta ette osaa yhdessä laittaa elämäänne järjestykseen. Luulisi että joukossanne olisi eden muutama koulutettu, älykäs johtajatyyppi, joka alkaisi hoitaa etujanne. Mutta ei, ei ole, eikä käy. Ruikutus, syyttely, vingunta ja viha on ainoa laji, joka teille sopii. Ja kaipa siinä on sekin, että rahaa virtaa tilille tekemättä mitään.
Voimia vaatii kelassa ja sossussa käynti silloin tällöin. Ja sekin on kauhean porvarillista rikkaiden etujen ajamista!
Eivät köyhät tappele keskenään. Siellä Helsingissä ääriryhmä pitää soihtukulkuettaan ja uhoaa natsismin hengessä, lisänä jotkut yksittäiset anarkisteiksi itseään nimittävät osoittavat mieltään. Mutta ei tässä mitään muuta tapahdu. Päättäjät pitävät juhliaan pressan kutsumina ja mukana on paljon muita suomalaisia vaikuttajia ja myös vähemmän vaikuttajia. Hyvä on niin.
Kaikesta huolimatta myös vaatimattomampi kansanosa viettää itsenäisyyspäivää kaikessa rauhassa. Ja sekin on ihan hyvä. Kuka muistelee sodissa menehtyneitä ja kuka vaikkapa muistelee suomalaisten yhteistä historiaa. Historia on joskus ollut veristäkin, mutta ei sille mitään enää voi.
Kunhan tässä jotenkin mennään elämässä eteenpäin.
Minulla ei ole enää kovin paljon elinvuosia ehkä jäljellä, mutta eihän sille mitään voi. Olen saanut elää vaiherikkaan elämän tässä maassa. Siitä olen vielä selvinnyt hengissä.
Olen sitä asiaa viime vuodet miettinyt.
Kuitenkin olen tullut siihen johtopäätökseen, että se Suomi, jossa olen elänyt on ollut maailman paras maa asua. Olen siihen tyytyväinen. Välillä on ollut ylämäkeä, mutta välillä myös myötäistä. Ei tässä mitään hätää ole. ...Enää...