Todellisuudessa me pikku hiljaa ulkoistamme koko ruokamme ympäristötaakan muualle. Syömme toisten valtioiden maataloustuilla ja vesistöjen pilaantumisella ja eläinten kärsimyksellä tuotettua ruokaa. Ja pakkotyöllä. Ummistamme siis silmämme kaikelta pahalta ja annamme toisten maksaa viulut. Sellainen on satavuotias Suomi.
Tälläinen on 100 v ruoka Suomi !
Komukatpuikoissa
7260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Narkomaanilla menee taas toistoilla.
Vaikka emme voisi valtiona laittaa rajojamme kiinni huonosti tuotetulta, meistä jokainen voi tehdä itse sen valinnan: kysyä ja vaatia tietää ruoan alkuperän. Ja tietää sen eläimen, joka on siksi lihapalaksi muuttunut, elinolosuhteet. Ja jos niistä ei saa tietoa, jättää se liha ostamatta. Koska mitäpä syytä olisi salailla jos kaikki on kunnossa? Kun kukaan ei osta, ei sitä kukaan tuokaan.
100 volttia vaan narkkarille persiiseen, kyllä se siitä alkaa asiallisuuskin palstalle löytymään.
"Syömme eläinten kärsimyksellä tuotettua ruokaa".
Sinäkin kepulaisena muistat kuinka vajaa 10 vuotta sitten suomalaisilta sikatiloilta alkoi kuulua kummia. Sikoja pidettiin erittäin likaisissa ja liian ahtaissa tiloissa, ja löytyipä lukuisia kuolleita sikojakin. Muista tuotantoeläimistä puhumattakaan. Silloista kepulaista maa- ja metsätalousministeriä kuvailtiin välinpitämättömäksi.
"Ja pakkotyöllä".
Aiemmin uutisoitiin tapauksesta, jonka mukaan eräällä kepulaisella sikatilalla työtä oli teetetty pakkotyönä, josta maksettiin vain 9 euroa päivältä.
Vesistöjen pilaantumisen saamme maatalouden sivutuotteena.
Suomalainen vaatii muka kotimaista ja kun on halpaa ulkolaista tarjolla niin kummasti veri vetää tarjous altaaseen ,olen seurannut 20v näitä juttuja ja kyllä on kaikki tarinat ja selitykset kuultu ilmaisin pitäisi kaikki saada...
on se joo törkeetä ku ilmatteeks pitää saada työtekijät. sikatilallinen teettää töitä ilmatteeks. ei itte sitä yheksää euroo maksanu, kyl sen valtio makso. tilallisil vaa tilit paisuu ja pötsit kasvaa, ne on aika tukevii plösöi.
On silkkaa hurskastelua puhua suomalaisista elintarvikkeista ja suomalaisesta huoltovarmuudesta.
Suuret keskustalaiset osuuskunnat näyttävät mallia siitä, että sen minkä saa ulkomailta se ostetaan sieltä. Sensijaan pienemmät suomalaiset jalostajat rakentavat tuotantonsa suomalaisten varaan niin pakkaamisessa kuin koneissakin.
Jos suomalainen kulkuttaja haluaa olla isänmaallinen hän jättää nämä Keskustalaisten osuuskuntien tuotteet kauppaan ja valitsee muiden jalostajien tuotteita. Näissä kokonaiskotimaisuusaste on huomattavasti korkeampi kuin näissä Kepuosuuskunnissa.
Myös näiden suurten osuuskuntien tuotannon keskittäminen aiheuttaa sen, että ruokaa rahdataan pitkin suomea mielettömiä matkoja, tämä syö osaltaan näiden kepuosuuskuntien katetta ja vie rahaa tuotekehityksestä, jossa se on jäänyt eurooppalaista kilpailijoistaan jälkeen.
Tuottajalle tämä puolestaan näkyy pienempinä tuottajahintoina kuin saataisiin paikallisilta jalostajilta.
Mutta suomalainen kuluttaja voi omalla ostokäyttäytymisellään muuttaa tämän siirtämällä ostoksensa pieneten suomalaisten jalostajien tuotteisiin.