"Rakas Herra Jeesus, minä tunnustan Sinut Pelastajanani ja Herranani. Tunnustan, että Sinä olet Jumalan Poika ja Sinut on ristiinnaulittu minun edestäni, niin että minä saan kaikki syntini anteeksi. Pyydän Sinua, anna minun kaikki elämäni synnit, ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit anteeksi. Puhdista minut synnin juuristosta elämässäni. Teen parannuksen ja käännyn pois pahoilta teiltäni. Pyydän sinua Jeesus tulemaan sydämeeni ja täyttämään minut Pyhällä Hengelläsi, puhdistamaan minut, vapauttamaan minut, parantamaan ja eheyttämään minut ja tekemään minusta uuden luomuksen. Täytä minut Pyhällä Hengellä ja tulella. Tee minusta Sinun valtakuntasi uskollinen palvelija. Päätän seurata Jeesusta tästä hetkestä alkaen, lukea ja kuunnella Sinun sanaasi, seurata Pyhän Hengen innoitusta ja ohjausta. Otan nyt vastaan uskon kautta täydelllisen pelastuksen ja syntieni anteeksiantamuksen. Kiitän Sinua pelastuksesta ja Pyhän Hengen lahjasta. Vastaanotan Sinulta täysin uuden suunnitelman elämääni varten, kiitos Jeesus!"
Kun ihminen tulee uskoon niin hän ikäänkuin hehkuu uuden kokemuksen intoa. Ja kun Jumalaa rakastava ihminen lopulta johdatuksen kautta oppii puhumaan tunteistaan, pelostaan, oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden kaipuustaan niin hän ei enää kykenekään muistamaan valitsemiaan sanoja, sillä hän ei ole tuntenut valikoineensa sanoja.
Hän on vain antanut niiden tulla esiin!
Anna sinäkin sielun korvan kertoa, mitä se kuulee. Ja luota sen kertomaan. Siinä ei ole mitään mystiikkaa. Sielunsa korvaa ja sen paljastuksia kuuntelevien ihmisten sanotaan usein toimivan intuitiivisesti. Kuinka me voisimme uskoa ulkoista selostusta, jonka todenperäisyyttä mikään ei vahvista? Meitä on opetettu olemaan loogisia ja vaatimaan todisteita---pitäytymään loputtomiin logiikassa. Mutta kun taas sielun korvaa pystyy käyttämään selityksiä lukemattakin, niin kuin eivät sydämen lyönnin salaisuudetkaan kaipaa selityksiä tuekseen. Sydän lyö. Sielun korva kuulee. Me voimme virittäytyä sydämen aaltopituudelle ja kuulla sen lyönnit. Sinäkin!
Jos verrataan elävää uskoa vs. ei-elävä usko/ateismi(agnostikko), niin sitä kuvaisi mielestäni parhaiten vaikkapa kertomus ihmisen ja karhun kohtaamisesta.
Jos ihminen sattuisi kohtaamaan täytetyn karhun, jolla olisi mekaanisesti liikkuvat raajat ja keinotekoinen ääni, ja näin sen voisi nähdä jopa liikkuvan, ja sen voisi kuulla ärjyvän ja karjahtelevan, mutta se olisi sittenkin kuollut, täytetty karhu. Vaikka me saattaisimme väistää ja naurahtaa sen hyökkäystä, me nauraisimme vain siksi, koska me tiedämme, ettei se ole todellinen.
Mutta kun karhu on elävä, kun me näemme sen kavahtavan takajaloilleen hyökkäykseen valmistautuen, kun me kuulemme sen karjahtavan raivosta ja tunnemme maan värähtelevän jalkojemme alla, kun näemme tappavan raivon välähtävän sen silmissä, me koemme jotakin, mitä me emme ikinä unohda, mikäli säilymme hengissä.
Vaikka vertaus menee ehkä liikaa suunnattoman järkytyksen ja pelon kokemisen puolelle, mitä uskoontulo ei suinkaan missään tapauksessa ole, niin kuitenkin yhtä vaikuttavalla tavalla Jumalan aito kohtaaminen, tulo elävään uskoon, jättää jälkensä sieluumme, jonka jälkeen kaikki toimintamme ja ajatuksemme kumpuavat elävästä sydämestä ja elävästä sielusta.
Tosin lopuksi on sanottava, että sanat sinänsä eivät kuitenkaan tarjoa aidosta uskoontulosta juuri mitään tietoa, mikäli et itse ole kokenut sitä.
Kun ihminen tulee uskoon niin hän ikäänkuin hehkuu uuden kokemuksen intoa. Ja kun Jumalaa rakastava ihminen lopulta johdatuksen kautta oppii puhumaan tunteistaan, pelostaan, oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden kaipuustaan niin hän ei enää kykenekään muistamaan valitsemiaan sanoja, sillä hän ei ole tuntenut valikoineensa sanoja.
Hän on vain antanut niiden tulla esiin!
Anna sinäkin sielun korvan kertoa, mitä se kuulee. Ja luota sen kertomaan. Siinä ei ole mitään mystiikkaa. Sielunsa korvaa ja sen paljastuksia kuuntelevien ihmisten sanotaan usein toimivan intuitiivisesti. Kuinka me voisimme uskoa ulkoista selostusta, jonka todenperäisyyttä mikään ei vahvista? Meitä on opetettu olemaan loogisia ja vaatimaan todisteita---pitäytymään loputtomiin logiikassa. Mutta kun taas sielun korvaa pystyy käyttämään selityksiä lukemattakin, niin kuin eivät sydämen lyönnin salaisuudetkaan kaipaa selityksiä tuekseen. Sydän lyö. Sielun korva kuulee. Me voimme virittäytyä sydämen aaltopituudelle ja kuulla sen lyönnit. Sinäkin!
Jos verrataan elävää uskoa vs. ei-elävä usko/ateismi(agnostikko), niin sitä kuvaisi mielestäni parhaiten vaikkapa kertomus ihmisen ja karhun kohtaamisesta.
Jos ihminen sattuisi kohtaamaan täytetyn karhun, jolla olisi mekaanisesti liikkuvat raajat ja keinotekoinen ääni, ja näin sen voisi nähdä jopa liikkuvan, ja sen voisi kuulla ärjyvän ja karjahtelevan, mutta se olisi sittenkin kuollut, täytetty karhu. Vaikka me saattaisimme väistää ja naurahtaa sen hyökkäystä, me nauraisimme vain siksi, koska me tiedämme, ettei se ole todellinen.
Mutta kun karhu on elävä, kun me näemme sen kavahtavan takajaloilleen hyökkäykseen valmistautuen, kun me kuulemme sen karjahtavan raivosta ja tunnemme maan värähtelevän jalkojemme alla, kun näemme tappavan raivon välähtävän sen silmissä, me koemme jotakin, mitä me emme ikinä unohda, mikäli säilymme hengissä.
Vaikka vertaus menee ehkä liikaa suunnattoman järkytyksen ja pelon kokemisen puolelle, mitä uskoontulo ei suinkaan missään tapauksessa ole, niin kuitenkin yhtä vaikuttavalla tavalla Jumalan aito kohtaaminen, tulo elävään uskoon, jättää jälkensä sieluumme, jonka jälkeen kaikki toimintamme ja ajatuksemme kumpuavat elävästä sydämestä ja elävästä sielusta.
Tosin lopuksi on sanottava, että sanat sinänsä eivät kuitenkaan tarjoa aidosta uskoontulosta juuri mitään tietoa, mikäli et itse ole kokenut sitä.
Vastaukset 59
Vanhimmat
on merkki vakavasta aivotoiminnan häiriöstä. Kansankielellä kyse on hulluudesta tai sekaisinmenosta.
Olen ikäväkseni huomannut, että keskustelusi täällä on ollut aika vähän "keskustelua"; paremminkin jankuttamista, herjailemista, ja toisten ohi puhumista.
Sinäkin,Pakana(M), olisit joskus saanut enemmän tarttua toisten argumentteihin ja kommentoida niitä sen sijaan että käyt kiinni henkilöön.
Lisäksi, Pakana(M), minua jonkin verran huolettaa tekstiesi sävy. Välillä tunnut lataavan tekstiä kuin silmittömässä kiihkossa, mitään muuta näkemättä ja kuulematta - välillä olet tyynempi. Ehkä tällainen ailahtelu kuuluu persoonallisuuteesi. Toivon vilpittömästi, että mistään vakavammasta ei ole kyse. Samoin toivon, ettet todella omista elämääsi toisten pikkaamiseen ja niillä sitten vielä jopa ryhdyt julkiseen vihjailuun!
Pakana(M), minäkin tunnen hyvin monia ateisteja, tunnen julkikommunisteja ja tunnen jopa yhden natsinkin. Vaikka en jaa heidän elämänkatsomustaan, on minusta aina virkistävää ja mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan. Kaikilta heiltä oppii uutta, saa itselleenkin uusia näkökantoja. Luultavasti olen saanut Sinusta vähän yksioikoisen kuvan kirjoitustesi perusteella, mutta valitettavasti tällä hetkellä tuntuu että en välittäisi ryhtyä keskusteluun kanssasi. Ehkä olen väärässä.
Mikäli päätät jatkaa sananjulistustasi uskovia vastaan, kehoittaisin ottamaan oppia vaikkapa Raamatun sijaan vanhasta kansansadusta. Siinä aurinko ja tuuli kilpailivat, kumpi saisi vanhan mummon riisumaan takkinsa. Tuuli puhalsi kylmästi, mutta mummo vain kietoutui tiukemmin takkiinsa. Aurinko lämmitti - ja mummeli riisui takkinsa. Lempeydellä saa joskus enemmän aikaan kuin raa'alla painostuksella. Fanaattisuudella, niin hyvin kuin se tuntuisikin omiin ajatuksiin sopivan, saa aikaan yleensä vain yhtä voimakkaan tai voimakkaamman vastustuksen. Puhumattakaan siitä, millaisen kuvan fanaattisuudella antaa edustamastaan katsomuksesta!
Nimimerkilläsi ei ollut vaikutusta tekstiini. Eli kyse ei ollut henkilöön kiinni käymisestä. Uskonnolliset kokemukset vain ovat aivoperäisiä kokemuksia. Mitään informaatiota ihminen ei saa ulkoa päin niissä. Tiedän kyllä, että uskovaisilta itseltään puuttuu taudintunto, mutta se ettei taudintuntoa ole, ei ole todiste.
sabotoit melkein jokaista uskonnollisaiheista kirjoitusta tällä palstalla? Jos täällä kirjoitetaan uskonnollisia kirjoituksia, niin se ovat sinun mielestäsi merkki aivotoiminnan häiriöstä, jota pidät hulluutena tai sekaisinmenona. Luuletko, että Suomi24 antaisi palstan mieleltään sairaita varten? Miltä koulutuspohjalta sinä diagnoosejasi esität? Oletko koskaan kuullut sellaisesta, että uskonto kuuluu kulttuuriin? Mikä on motiivisi tulla tänne laukomaan loukkaavia kommenttejasi? Oletko koskaan ajatellut, että sairas ei olisikaan joku muu vaan vain sinä itse?
tarkoitat uskonnollisilla kokemuksilla? Millaisia ne ovat? Millä perustelet sitä väittämääsi, että uskonnolliset kokemukset ovat aivoperäisiä? Mitä yleensä tarkoitat aivoperäisillä kokemuksilla?
Mitä tarkoitat tällä: "Tiedän kyllä, että uskovaisilta itseltään puuttuu taudintunto, mutta se, ettei taudintuntoa ole, ei ole todiste."? Tarkoitatko, että uskominen on mielestäsi tauti? Jos ajattelet näin, niin miten ajatustasi perustelet? Mikä on motiivisi taistellessasi uskovia ja uskontoja vastaan?
niin. Uskonto kuuluu kulttuuriin. Jos jeesuksen tilalla olisi mädät sardiinit niin sitten uskovaiset uskoisi mätiin sardiineihin, kun joku joskus on sanonut että usko kuluu kulttuuriin.
Se on ihan sama mikä se uskon kohde on kirkko se on puolestanne jo määrittänyt. Sokea lauma vaan tottelee.
ovat todenneet uskonnolliset kokemukset aivoperäisiksi. Toisin sanoen, uskonnollinen kokemus syntyy aivoissa aivotoiminnan häiriönä. Näin tapahtuu esim. ohimolohkoepileptikolla.
Mitä minun "sairauteeni" tulee, niin en ainakaan ole eläissäni kokenut mitään ilmiötä tai tunnetilaa, jossa kokisin minkään ylimaallisen ruumiin ulkopuolisen tahon vaikuttavan minuun millään tavalla. Minun aivoni eivät ole tuottaneet minkäänlaisia tunnetiloja joissa kuvittelisin minkään ulkopuolisen olemassaoloa.
Uskotko todellakin olevasi vain kuvajainen ja kuori;tahdoton kone,joka tottelee vain fysiikan lakeja?
Useimmat ihmiset, kasvatuksensa ja kokemuksensa nojalla, ovat tottuneet pitämään itseään fyysillisinä olentoina(ateistit jopa eläiminä), joissa toimii jokin salaperäinen voima, Sielu.
Luulen kuitenkin, että jos joku kysyisi keltä tavalliselta ihmiseltä hyvänsä, mikä hänen sielunsa on, niin hän tuskin saisi oikeaa ja tyydyttävää vastausta.
Raamattu kuitenkin opettaa selvästi meille uskoville sen, että jos ajattelemme itseämme siltä kannalta, niin olemme täysin väärässä. Näin toimiessamme me tarkastelisimme silloin niin sanoaksemme itseämme kaukoputken väärästä päästä--- siitä päästä, joka näyttää meidät pienempinä kuin mitä olemme.
Todellisuudessa emme ole lainkaan fyysillisiä olentoja; me olemme henkisiä olentoja ja me saamme käyttää fyysillistä ruumista sen aikaa, kun tarvitsemme sitä maan päällä. Tämä merkitsee sitä, että aika eikä paikka voi meitä sitoa, vaan että elämä jatkuu eteenpäin ja ylöspäin,ei vain tässä maailmassa, vaan myöskin taivaassa, jossa ei ole enää aikaa eikä paikkaa.
Me unohdamme niin helposti, että Jeesus oli ihminen niinkuin mekin; että hänen täytyi taistella kiusauksia ja vaikeuksia vastaan niinkuin meidänkin. Jos hän olisi ollut vapaa kaikista näistä heikkouksista, niin hän ei olisi ymmärtänyt meidän heikkouttamme eikä olisi voinut olla meille esimerkkinä. Mutta juuri se, että hän kaikissa elämänsä ahdinkotiloissa todisti, että hänessä oli tuo voima ja että hän kutsui sitä avukseen, hän saattoi näyttää meille tien, jota meidän on seurattava.
Kun uskossa oleva ihminen sanoo, että meidän elämämme tarkoituksena on kehittää henkistä luonnettamme, niin hän tarkoittaa, että meidän on vapautettava se jumalallinen voima, joka meissä kussakin on,Sielu, ja joka sitten yllyttää ja kannustaa ihmistä alituisesti johonkin korkeampaan ja parempaan. Ja kun me vapautamme tuon voiman, niin me sallimme Jumalan tehdä työtä meissä ja meidän kauttamme, ei yksin omaksi hyödyksemme, vaan toisten hyväksi ja Jumalan kunniaksi. Siten vain ainoastaan kristinusko selvittää meille selkeästi Jumalan ja ihmisen läheisen yhteyden salaisuuden -- sen siteen, joka yhdistää meidän jumalallisen henkemme jumaluutemme lähteeseen ----uskoontulon , niinkuin me sitä nimitämme, uskon ,joka on jokaisen ihmissielun esikoisoikeus.
todenneet uskonnolliset kokemukset aivoperäisiksi. Toisin sanoen, uskonnollinen kokemus syntyy aivoissa aivotoiminnan häiriönä. Näin tapahtuu esim. ohimolohkoepileptikolla.
Mitä minun "sairauteeni" tulee, niin en ainakaan ole eläissäni kokenut mitään ilmiötä tai tunnetilaa, jossa kokisin minkään ylimaallisen ruumiin ulkopuolisen tahon vaikuttavan minuun millään tavalla. Minun aivoni eivät ole tuottaneet minkäänlaisia tunnetiloja joissa kuvittelisin minkään ulkopuolisen olemassaoloa.
P.S. Millainen aivotoiminnan häiriö saa ihmisen kirjoittamaan eri nimimerkeillä jopa saman keskusteluketjun sisällä? Skitsofrenia?
ovat paljon pidemmällä "sielunsa" jalostamisessa!
Minä en usko kristillisessä mielessä sielun olemassaoloon. Mikäli sielu olisikin, niin sillä ei olisi sukupuolta, luonnetta eikä mitään yksilöllistä. Silloin sielu, vaikka sellainen olisikin, ei olisi sielu siinä mielessä mitä kristinusko opettaa.
Niin moni asia ihmisen psyykessä on kiinni fysiikasta ja kemiasta, että jo sillä perusteella voidaan aineettoman sielun olemassaolo kiistää.
Ihminen on ruumis,sielu ja henki.
Hänen henkensä on hänen tajuntansa keskus; se lähde, josta kumpuavat esille ajatukset,puheet ja teot. Toisin sanoen,henki on todellinen Minä. Siitä riippuu ihmisen olemus,luonteenlaatu ja persoonallisuus.
Hänen sielunsa välityksellä,jota joskus sanotaan henkiruumiiksi, taas toimivat hänen ajatuksensa, ja fyysillisen ruumiinsa välityksellä hän on yhteydessä fyysilliseen maailmaan.
Henkiruumis(sielu) on tosiasiassa fyysillisen muodon kaksoismuoto. Se merkitsee silloin myös sitä,että fyysillinen ruumis on kokonaan hengen läpitunkema. Ja kun ruumis kuolee,niin henkiruumis vapautuu fyysillisestä kaksoismuodostaan, mutta sen muoto ja luonteenlaatu säilyy edelleen. Mutta henkiruumiin ero fyysillisestä ruumiista ei välttämättä johdu kuolemasta. Joskus ne voivat olla erossa toisistaan maallisenkin elämän aikana; se voi tapahtua nukkuessa tai kun ihminen on nukutusaineen vaikutuksen alaisena tai kun ihminen on hypnotisoitu/humalassa/huumeissa.
Ateisti on sitä mieltä, ettei ihminen häviä kuoltuaan mihinkään, vaan hän muuttuu atomeiksi eli osaksi tätä maailmankaikkeutta, ja näitä atomeita ei sielu sitten kykene enää hallitsemaan.
Jos ihminen kerran on vain joukko atomeita, niin mistä ne tunteet ovat sitten kotoisin?
Mikä on ateistien selitys tähän?
Miksi ihmisellä on tunteet?
Jos ihminen on vain kasa hiukkasia, niin miksi hänellä on myös tahto,toiveet,ilot ja surut --ihmisyys?
Miksi pelkkä hiukkaskasa ylipäätänsä haluaisi ja kykenisi olemassaolonsa selittämään?
kolauttaa päänsä ja menee tajuttomaksi, niin se johtuu sielutärähdyksestä.
koskaan ajatellut, että tähdetkin yrittävät välkehdinnällään jotakin todistaa,ehkäpä olemassaolonsa?
"Ateisti on sitä mieltä, ettei ihminen häviä kuoltuaan mihinkään, vaan hän muuttuu atomeiksi eli osaksi tätä maailmankaikkeutta, ja näitä atomeita ei sielu sitten kykene enää hallitsemaan."
Aivan. Tämä sen vuoksi, että ateisti ei usko sellaiseen mistä hän ei ole mitenkään voinut saada minkäänlaista tietoa. Ja mikään tieteellinen tosiasia ei kumoa tuota.
"Jos ihminen kerran on vain joukko atomeita, niin mistä ne tunteet ovat sitten kotoisin?
Mikä on ateistien selitys tähän?"
Ateistin selitys on se, miten tiede asian selittää. Pääsääntöisesti aivotutkijat, psykiatrit yms. ovat ateisteja. Ehkä sinun kannattaisi lukea enemmän, luulisit vähemmän.
"Miksi ihmisellä on tunteet?
Jos ihminen on vain kasa hiukkasia, niin miksi hänellä on myös tahto,toiveet,ilot ja surut --ihmisyys?"
Edelleen kehottaisin lukemaan enemmän, luulisit vähemmän. Mikäli meidän "sielumme" määräisi tunteemme, tahtomme, toiveemme, ilomme ja surumme, niin kemiallisilla lääkkeillä ja myrkyillä ei silloin voitaisi muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Tosi elämässä kuitenkin tehdään niin.
"Miksi pelkkä hiukkaskasa ylipäätänsä haluaisi ja kykenisi olemassaolonsa selittämään?"
Aika järjetön kysymys, varsinkin kun sinulla itselläsi ei ole mitään tietoon perustuvaa vastausta asiaan. Uskovaiset ovat kautta aikain viimeisen 1600 vuoden aikana selittäneet maailmaa Raamatulla. Tiede on vähitellen ulosmitannut Raamatun auktoriteetin kokonaan. Mikäli teikäläiset olisivat oikeassa, niin maa olisi lätty ja aurinko kiertäisi maata.
Jos tuo oli vakavasti otettavaa keskustelua sinulta, niin nyt tiedän keskustelevani pipipään kanssa. Tähdilläkinkö on sielu?
en usko tähtiä kiinnostavan, tiedänkö minä niiden olevan olemassa.
Mikäli ihmisellä olisi sielu siinä mielessä kuin sinä haluat uskoa, niin ei ole pienintäkään syytä epäillä, etteikö myös muilla eläimill olisi vastaavaa sielua. Ihminen eroaa apinasta niin vähän, että mikäli ihmisellä olisi sielu, niin aivan varmasti sellainen olisi myös simpanssilla.
Ei ole myöskään mitään syytä epäillä, etteikö tuolloin myös koiralla olisi sielu.
on puhuttu kymmeniä kertoja ohimolohkon epileptiasta. Siihen sairastuminen ei riipu siitä, uskooko joku vai ei. Miksi siitä aina vain kohistaan tällä palstalla?
Niin kuin sinä en minäkään ole kokenut koskaan mitään yliluonnollista. En edes tunne ketään, jolla olisi ollut mitään yliluonnollisia kokemuksia. Entäs sitten? Voimmeko me sitten väittää, että jos meillä ei niitä ole, niin ei ole tai voi olla kellään muullakaaan?
Kuten varmaaan olet huomannut, en käytä mitään nimimerkkiä. Näin teen siksi, että huomio kiinnitettäisiin pelkästään tekstieni asiasisältöön eikä kirjoittajaan.
Jos haluat tietää jotakin skitsofreniasta, niin käypäs lukemassa sen oireista ja itse taudista. Se on vaikea tauti, johon sairastuu noin 1% ihmisistä.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/tajunta.htm
Torjuttu sielu.
Aivotutkija Matti Bergström esitti mielenkiintoisia ajatuksia sielun, minä- tietoisuuden ja fyysisen aivotoiminnan vuorovaikutuksesta TV2:ssa uusintana nähdyssä keskustelussa 3.1.2001. Keskustelussa todettiin, ettei sana sielu ole nykyään muodissa. Kun tieteessä halutaan kuvata tuota inhimillisyyteen kiinteästi liittyvää, mutta tutkimuksellisin keinoin tavoittamatonta ominaisuutta, käytetään sielun asemesta mielellään sanaa psyyke.
Mikä sielu tai psyyke sitten on ja missä se sijaitsee? Onko se aivoissa tai kenties sydämessä? Bergströmin mukaan ihmisen sielu on koko ihmisessä, se on inhimillinen kokonaisuus. Sellaisena se ei ole rajoittunut vain ihmisen 'nahan sisäpuolelle', vaan se voi olla tietyllä tavalla vuorovaikutuksessa ulkopuolella olevaan. "Mitä enemmän olen 'yhtä' jonkun (esim. luonnon) kanssa, sitä läheisempi vuorovaikutus on." Suurimmillaan tämä vuorovaikutus on äidin ja vastasyntyneen lapsen suhteessa; he ovat kuin yhtä sielua. Bergström vertasi psyykeä (sielua, henkeä) Aurinkoon. Se on ikäänkuin tulta, järjestäytymätöntä energiaa, tajunnanvirtaa, josta muu tietoisuus meissä saa voimansa. "Pelkkä tieto ei elä aivoissa ilman tajuntaa."
Aivoissa on siis ikäänkuin kaksi osaa: tajunta ja aineellinen tieto. Tämän lisäksi on kolmaskin puoli, "minä", joka ei ole sielua eikä ainetta vaan näitä kahta toisiinsa välittävä tekijä. Kaksiarvo-logiikka (kyllä tai ei) ei ole ainoa mahdollinen. Kolmas vaihtoehto on "hm..", eli savolaisittain: "Voipi se olla noin, mutta voipi olla toisinkin."
"Minä" elää tajunnasta ja on tajuinen, koska se saa sielun toimimaan ja käyttää aineellista, järjestynyttä (tietoa) voidakseen toimia älyllisesti. "Minällä" on siis kaksi 'juurta', mutta se itse ei ole sielua eikä ainettakaan.
Mitä tuo "minä" sitten tekee? Se ratkaisee, tekee valintoja, arvottaa asioita. "Minä" on riippumaton suhteessa sieluun ja suhteessa aineeseen. Bergström perustelee tätä systeemiopilla. Systeemin osat ovat erillisiä yksiköitä, jotka rajapinta liittää kokonaisuudeksi. Tämä kokonaisuus ei ole riippuvainen yksittäisistä osistaan ja kokonaisuuden sisällä yksittäillä osilla on tietty vapaus. Esimerkki tällaisesta systeemistä on solu. Solukalvo rajaa solun kokonaisuuden ja erottaa sen ulkopuolella olevasta. Myös aivot toimivat eräänlaisena rajapintana ulkoisen ja sisäisen välillä.
On siis kolme osatekijää: sisäinen systeemi, rajapinta ja ulkopuoli. Rajapinta "minä" ei ole ainetta eikä sielua, mutta liittää ne yhteen. Bergströmin mukaan ihminen ei ole ainoa, jolla on sielu. "Sielunsa" eli kokonaisuutensa, syvin olemuksensa, on kaikella: vaasilla, kukalla pöydällä. Kukkaa voi katsoa kahdella tavalla: joko analysoimalla sen yksittäisiä osia tai näkemällä sen kokonaisuus, kauneus, sielu. Samalla perusteella voidaan puhua ja puhutaankin taideteosten tai musiikin "sielusta".
Sielu, kokonaisuus, on aineesta vapaa. Bergström tukeutuu tässä mm. termodynamiikkaan, jonka mukaan kokonaisuus on vapaa osistaan. Termodynamiikassa kokonaisuuden osat (kaasun lämpötila, paine, tilavuus) ovat irti toisistaan tietyissä tilastollisissa rajoissa, eikä yksittäisen molekyylin käyttäytymistä voi ennustaa kokonaisuudesta. "Tämä ei ole ajattelua (filosofiaa), vaan aivojen fysiologiaa", toteaa Bergström. Tiede voi tutkia aivoja mutta ei kuitenkaan pääse käsiksi tajuntaan, koska se ei sisällä mitään tietoa. Silti sillä on valtava potentiaali järjestäytymätöntä energiaa jonka ansiosta kaikki muu meissä toimii ja joka tekee meistä eläviä olentoja. (5.1.2001)
että kysymys on aivotärähdyksestä. Pysytään mieluummin näissä tutuissa termeissä, ettei mene pelleilyksi.
,kuten ihmiselläkin(atomikasa!)?
Jokainen elävä olentohan(kaikki atomikasoja?) tuntee tunteita, sillä tunne on yksi maailmankaikkeuden ulottuvuuksista. Uskaltaisin väittää, että kivetkin tuntevat sitten kivien tavalla. Uskaltaisin väittää, että tähdetkin tuntevat sitten tähtien tavalla. Ajatteleppa, että jos me voimme kokea tähdet, tuntea niiden kauneuden, tuntea niiden majesteellisuuden, kuinka me voisimme olla niin julkeita, että väittäisimme, että tähti ei voi kokea tunteita?
Kuka tahansa astrofyysikkohan voi kertoa meille, että tähdet elävät omaa elämäänsä. Kuinka me ihmiset, joiden tieto on niin joutavanpäiväistä, joiden ymmärrys on niin mitätöntä, joiden olemassaolo on vain ohikiitävä hetki, kuinka me ihmiset, jotka olemme eläviä ja viisaita olentoja, emme sittenkään pysty täysin selittämään edes yksinkertaisimmankaan solun elämää--kuinka meidän kaltaisemme olennot voimme siis julistaa, ettei maailmankaikkeudessa ole mitään muita tunteita kuin omamme.
Päinvastoin, asiahan on nimenomaan niin, että itse koko maailmankaikkeus koostuu äärettömästä tunteesta.
Kuinka sitten voimme ilmaista sydämemme pohjasta toisten ihmisten kokemat tunteet? Uskovainen tietää, että sitä varten on olemassa kylmä,älyllinen sana. Sitä kutsutaan empatiaksi. Eikä Pakana(M) suinkaan sympatiaksi.Minä kutsun sitä toisen nahkoihin ryömimiseksi. Se on ihmeenomainen prosessi,jossa tullaan toiseksi.
Aito elämähän alkaa pohjimmiltaan tunteista, meidän tunteistamme. Jotta me voisimme tuntea, meidän on antauduttava vaaraan, vaaraan joutua joskus kokemaan tuskaa ---omaa tuskaamme(usein tämän empatiankykymme kautta).
Vaarana on, että meitä hyljeksytään,arvostellaan tai meidät jopa hylätään. Mutta palkkionamme on se, että olemme elossa.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/ihmismieli.htm
Aivojen toiminta haaste tieteelle.
Perinteisesti on ajateltu (ja ajatellaan yhä vieläkin), että meissä on muutakin kuin lihaa ja verta. Erotellaan henki ja ruumis. Monet nykytutkijat näkevät asian toisin. Aivotutkija Susan Greenfield, joka on tutkinut mm. Parkinsonin tautia lähes 30 vuotta, sanoo:
"Aivotutkijana kuitenkin uskon, että kaikki voidaan selittää aivotoimintoina. ..Ihmisessä ei ole mitään, mikä ei riippuisi aivojen hyytelömäisestä massasta. Jonakin päivänä pystytään selittämään jopa voimakkaimmat henkiset kokemukset aivotoimintoina."
Viime aikoina tietämys aivojen fysiologisista perusprosesseista onkin lisääntynyt huomattavasti. On mm. kehitetty herkkiä laitteita, jotka mittaavat aivojen aktivoituessa syntyviä sähkoisiä impulsseja. Vaikka niiden perusteella ei voida tietää, mitä aivoissa todella tapahtuu, niistä voidaan kuitenkin nähdä, mitkä aivojen osat kulloinkin aktivoituvat, ja siten päätellä, mikä tai mitkä aivoalueet vastaavat mistäkin toiminnosta tai kehon alueesta.
Jatkuu...
sanan uskoa eri merkitykset olevan sinulle täysin vieraita tai sitten sotket niitä tahallasi keskenään. Usko ei kuulu kulttuuriin, vaan uskonto tieteiden ja taiteiden ohella. Jos et usko sitä, mitä minä sanon, niin tarkista asia Googlen avulla tai katso tietosanakirjoista.
Yritä edes sinä hieman asiallisempaa keskustelutapaa. Epäasiallisia keskustelijoita on tällä palstalla jo ihan tarpeeksi.
Uskiksen tajunta, ajatukset ja tunteet asuvat sielussa. Niinpä, jos niihin tulee katkos, se loogisesti ajatellen johtuu sieluun tulleesta vauriosta.
Minä en vieläkään voi uskoa, että voi olla olemassa tuollainen tahvo kuin sinä Elli!! Sinulla ei ole mitään käsitystä rakkaudesta, ymmärtämisestä eikä varsinkaan kunnioittamisesta! Oikeasti sinun pitäisi miettiä, onko päänupissasi kaikki aivan kohdallaan. Ainakin siellä on jokin sosiaalinen vamma.
Ja käsittääkseni tänne saa vapaasti kirjoittaa mielipiteensä ja siksi kirjoitin sielusta. En kuitenkaan tarkoittanut viestiä minään loukkauksena tai mitään sen kaltaista enkä ymmärrä, miten sait siitä noinkin kielteisen vaikutelman.
Itse voisit Elli miettiä ennenkuin kirjoitat tänne mitään. Tässäkin nyt syyttelet aivan turhaan sieluvaurioiseksi. Jos joku kirjoittaa viestin, joka ei miellytä sinua, ei sentään tarvitse ruveta Pakana(M):n tapaan syyttä haukkumaan.
että tähdet ja kivet tuntevat. Väite ei loppujen lopuksi ole yhtään hassumpi kuin uskonnolliset väitteesikin. Minun vai ei tarvitse uskoa väitteitäsi.
Ymmärrätkö kuitenkin kontekstin/dilemman;
Miksi vain ihminen/eläin(atomikasa=ateistien väite) voisi muka vain tuntea?
Enhän minä sinua sanonut sieluvaurioiseksi. Kerroin vain, että jos joku menee päänkolauksesta tajuttomaksi, niin hänen sielunsa on silloin saanut vaurion.
Pahoittelen väärinkäsitystä. Uskon että sinun sielusi on niin hyväkuntoinen kuin ihmisillä yleensäkin.
Jokainen on riittävän hyväkuntoinen. Riittää vain, että käytät ensin voimaasi ja järkeäsi selvittääksesi kuka olet ja sen selvitettyäsi itsenäsi pysyäksesi esiinnyt täällä jatkossa niin rehellisesti kuin pystyt, että sanasi lähtevät sisimmästäsi, viattomasta ytimestäsi, paikasta, jossa lapsen viimeisiä rippeitä vaalitaan.
Aivot ja hermostojärjestelmä. Mielenkiintoista, että tässä yhteydessä vaikutat tunnustavan, ettei ihminen eroa muista eläimistä. Kristittyhän yleensä väittää, ettei sielua ole muilla eliöillä kuin ihmisellä.
Eipä niin riipukaan sairastuminen uskosta. Toinen asia on, että altistaako kyseinen sairaus uskonnollisille kokemuksille. Tiedemiesten mielestä asia on niin.
Amerikkkalaisen tutkimuksen mukaan jehovissa on skitsofreenikoita neljä kertaa yleisemmin kuin ihmisissä keskimäärin. Monet tutkimukset osoittavat meilenterveyshäiriöiden ja uskonnollisuuden esiintyvän yleisesti samoilla henkilöillä.
taivaassa olisi ilman eläimiä.
Syy tähän toiveeseen on varmaankin siinä, että ainakin me herkemmät ihmiset(=yleensä eläinten ystäviä/luonnon ystävät) tajuamme, että emme me ihmiset mitenkään voi olla ainoita,jotka tuntevat tunteita.Mehän, kuten eläimetkin ovat, olemme yksin ja kuolleita ainoastaan silloin, kun emme tunne yhtään mitään! Ja taivaassahan on luvassa nimenomaan ikuinen ELÄMÄ.
Oletko koskaan katsellut ylpeää kukkoa,joka kiekuu auringon varhaisille säteille? Oletko nähnyt,kuinka se pöyhistelee?
Oletko kuullut kanan kaakattavan hirveästi metelöiden ja julistavan koko maailmalle, että se on juuri synnyttänyt ladon edustan kuninkaan?
Oletko nähnyt kananpoikien juoksevan kauhuissaan naapurin piskin ajaessa niitä takaa ja kuullut niiden kirkuvan niin kuin kananpojat kirkuvat?
Oletko kuullut kahden kukon vihaa niiden taistellessa kuolemaan asti?
Jopa yksinkertaiset kanat,joita syömme kanahampurilaisissa, tuntevat kaikkia samoja perustunteita kuin mekin:ylpeyttä,pelkoa,vihaa,jopa rakkautta sillloin kun kana kaakattaa poikasilleen.
Koirat tuntevat rakkautta ja vihaa. Koirat tietävät myös, mitä uskollisuus on. Koirat osaavat myös leikkiä ja nauraa, kuten porsaatkin.
Useimmat eläimet ovat täynnään iloa ja huumorintajua.Siksi ainakin joillakin eläimillä on oltava sielu.
Ihminen on yksi eläinlaji!
on sekopää.
puhu niistä, jotka Japanissa panivat myrkkykaasua juniin tai niistä, jotka ovat tehneet joukkoitsemurhan? Miksi et yleistäsi niitä koskemaan kaikkia uskovia, kun kerran niissä, jotka eivät usko, ei muka ole yhtään sairasta yksilöä, ei fyysisesti eikä varsinkaan psyykksisesti. Kaikkien pitäisi tajuta, että kaikki sairaudet parantuvat, kun ryhtyy ateistiksi. Niinkö?
Taidat pelätä skitsofreniaan sairastumista, kun tuosta sairaudesta, johon sairastuu yksi prosentti ihmisistä, täytyy aina vain paasata. En tunne Jehovan todistajia sen kummemmin enkä tiedä heidän sairauksistaan, mutta voisit kuitenkin laittaa linkin, jossa tuosta amerikkalaisesta tutkimuksesta puhutaan.
niin voisin ollakin samaa mieltä ja lisätä vielä, että ihminen on ainoa eläin, joka rakentaa itse häkkinsä;ateisti kaikkein ahtaimman.
kirjoitella tuollaista. Muistat varmaan, että olen kirjoittanut aikaisemminkin, että sanan sielu synonyymejä ovat minuus, henki ja mieli. Jos sinulle ei kelpaa sanat sielu ja sielutiede, niin mites olisi minuus? Onko sinulla, Elli, minuutta? Tai jos minuus ei käy, niin voisiko kysyä, onko sinulla mieltä? Entä sitten henki = elossaolo, mieli, mieliala, henkiolento, ilmavirta, jumaluus, aineeton substanssi? Mietipä siksi hetki, ennen kuin vastaat henkeä koskevaan kysymykeen. Pelkään pahoin, että aina vain joutuu toteamaaman saman, että ihmisillä on yleensä sanoille liian suppeat merkitykset.
Sekö, että ei usko mihinkään lukuisista uskonnoista, on häkki? Hassua, silloin esim. sinä olät häkissä suhteessa buddhalaisuuteen. Muuten, voi olla samaan aikaan buddhalainen ja ateisti!
Käsittääkseni ne myrkkymiehet Japanissa olivat uskovaisia! Joukkoitsemurhien tekijät myös! En siten tajua pointtiasi?
Nimenomaan kirjoitin palstalla noin 2 ja puoli vuotta sitten kyseisestä amarikkalaisesta tutkimuksesta, linkin kera. Kyseinen teksti sai aikaan runsaasti keskustelua. Vanhat vakipalstalaiset todennäköisesti muistavat jutun.
materialisti, jolle on tärkeämpää näyttää hyvältä kuin olla hyvä.Ateisti/materialisti ei ikinä voisi kieltäytyä rahallisesta voitosta jonkun toisen eettisen käsityksen vuoksi. Etiikka ei kuulu ateistin "pelin" tavoitteisiin. Voitto kuuluu. Kun ateisti ryhtyy peliin,hän tietää sen. Etiikka astuu kuvaan vasta silloin, kun tuo suurempaa voittoa (taloudellista/asemallista) toimia eettisesti. Käsitätkö tämän?
Ateisti menettää tässä pelissä(elintason kilpajuoksussa) lopulta myös moraalinsa perustan viimeistä piirtoa myöten.
Itse olen tullut huomaamaan, että useimmat ateistit/materialistit ovat myös tylsimyksiä ja varsinkin rahakkaat erittäin ikävystyttäviä. Tiliotteissa ja rahassa kun ei ole eloa. Rahan ja kulutuksen kanssa jatkuvasti tekemisissä olevien ihmisten persoonallisuudessa alkaakin yleensä hyvin pian näkyä samaa elottomuutta.
Itse olen mieluummin tekemisissä hautausurakoitsijan kuin rahan ja kulutuksen ammattilaisen kanssa. Ja toivon myös tulevien lasteni seurustelevan elävien ihmisten kanssa(uskovaiset) --- työtä tekevien ja luovien ihmisten kanssa, ajattelijoiden ja kamppailijoiden, hämmentyneiden ja joskus jopa harahailevien kanssa. Antakaa tekin lastenne seurustella todellisten ihmisten kanssa.
aika rasittava oppilas koulussa, vaikka kaikenlaisia onkin sattunut kohdalle.
Arvasinkin, että sinun mielestäsi uskoviin kuuluvat myös nuo myrkkykaasun juniin panijat ja joukkoitsemurhan tekijät. Olisinkin ollut yllättynyt, jos et ajattelisi juuri noin. En enää edes muista, miten he selittivät tekemisensä enkä sitä, millainen ajatusmaailma heillä oli.
En ole kirjoitetellut tälle palstalle kaksi ja puoli vuotta sitten, vaan vasta puolisen vuotta enkä oikein tiedä, kannattaako täällä jatkaa vai ei. Täytyisi olla edes yksi asiallinen uskonnollinen palsta. Kaikkein asiallisin on tällä hetkellä ateismipalsta, ilmeisesti suurelta osin hyvän sheriffin ansiosta. Sitä paitsi epäasialliset kirjoittajat eivät ateismpalstalla viihdykään vaan änkeävät itsensä kaikille muille palstoille. Vahinko.
En ollut rasittava oppilas koulussa. Tai ehkä olin, mutta positiivisella tavalla. Sain stipendin yleisestä harrastuneisuudesta:)
"Arvasinkin, että sinun mielestäsi uskoviin kuuluvat myös nuo myrkkykaasun juniin panijat ja joukkoitsemurhan tekijät."
Miten niin arvasit? Asiahan on jokaisen tietämä fakta!
"En enää edes muista, miten he selittivät tekemisensä enkä sitä, millainen ajatusmaailma heillä oli."
Eipä sitä tarvikaan muistaa. Riittää kun muistaa että he kuuluivat uskonnolliseen poppooseen.
"Kaikkein asiallisin on tällä hetkellä ateismipalsta, ilmeisesti suurelta osin hyvän sheriffin ansiosta."
Tälläkin palstalla oli välillä seriffi, teologian opiskelija vieläpä. Hän ei ikinä poistanut yhtäkään tekstiäni. Mikäli vihjaat, että minun tekstini eivät säilyisi palstalla, mikäli täällä olisi seriffi, niin olet varmasti väärässä. Fiksuna ihmisenä tiedän tasan tarkaan sen rajan mitä ei palstalla pidä ylittää. Ei se, että on eri mieltä jonkun uskonnon edustajan kanssa, ole riittävä peruste tekstien poistamiseen. Sellainen seriffi, joka alkaisi poistamaan tekstejä vakaumuksellisten syiden perusteella, joutuisi väistymään ylläpidon toimesta.
Sanojen suppea käsityskin tarkoittaa vain sanojen ymmärtämättömyydestä.
Mutta mitä tapahtuu kun sielu ja ruumis irtonevat? Ja mitä tapahtuu jos sielu hetkeksi arvaamattomasti irtoaa ruumista?
tuotakin henkilöä ja anna hänen ymmärtää sielun ja aivojen työnjakoa. Aamen.
Jos vastaat tähän ymmärrystä osoittavalla kirjoituksella, niin ainakin yhteen rukoukseen maailmassa on Herra vastannut.
Lopeta hassu herjaaminen!
Miksi purat vihojasi tänne?
Siis toisinsanoen kirjoituksestasi tulee ymmärrettäväksi millä tavalla sinä asioista ajattelet. Mutta kaikki eivät välttämättä ajattele samalla tavalla kuin sinä.
Kaikilla ei ole uskoa.
Sairauksia ovat ne, jotka jotenkin haittaavat ihmisen omaa hyvinvointia tai terveyttä, aikä ne jotka tuovat tasapainoa ja toisten huomioon ottamista. Sekö sinusta on outoa?
Suurin osa kirkkoon kuuluvista ei tunne uskonnon sisältöä, eivät ole koskaan avanneet raamattua tai vielä vähemmän tuntevat kirkon dogmeja tai niiden syntyhistoriaa.He kuuluvat kirkkoon tavan vuoksi. He tuskin huomaisivatkaan jos jeesuksen tilalle vaihdettaisiin mädät sardiinit. He eivät eroaisi kirkosta sentakia. He vain toimivat niinkuin muut toimivat. Tätä tarkoitin enkä mitenkään loukata hartaita uskovia.Suurinta osaa siis ei kiinnosta koko uskonnon sisältö pätkääkään.
Ja kyllä kait mädät sardiinitkin ovatjumalan armon alaisia , vai mitä?
Olipas jännää!
Jos haluat nähdä tämän jeesuksesi niin kurkkaa peilin avulla anukseesi, sillä sieltä se jeesuksesi löytyy todistettavasti.
anusasiat ovat yleensä kovin nuorten kiinnostuksen kohteita. Miksi sinun vai oletko hyvin nuori?
Eikö olekkin kummallista se/tämä, kun nämä rauhaa rakastavat sudenpennut löytävät aina uskovan ihmisen jonka kimppuun sitten joukolla käyvät syyttä. Ja huomaa, ei heillä hampaat irvessä ole, he hymyilevät vain väkinäistä hymyään, koko hammasrivillään.
Parenpi kuitenkin olla uskova kuin epäuskoa täynnä! Joten, kannustan jatkamaan valitsemallasi tiellä, mihin se sitten johtaakaan sinut ajansaatossa.
No, me elämme nyt sellaisena aikana, jolloin monet ihmiset ovat joutuneet toteamaan, että he eivät ole löytäneet elämän tarkoitusta, tästähän katkeruus, masennus ja epätoivo sitten lopulta alkavat.
Vain usko Jumalaan voi antaa vastauksen perimmäisiin kysymyksiin. Koska monet ihmiset eivät ole tajunneet, kuka Jeesus Kristus todella on, he haparoivat epävarmoina yrittäessään saada vastauksen siihen, mikä on elämän tarkoitus, mitä merkitystä on menneisyydellä ja tulevaisuudella. Uskovilla ei ole lainkaan tätä ongelmaa, koska kristillisen uskon näkökulmasta katsoen Jeesus Kristus on historian tärkein henkilö ja samalla sen selitys.
Kristinuskohan, huolimatta siitä, että ahdasmieliset ja tietämättömät ihmiset ovat pilkanneet ja ivanneet sitä, on erittäin järkevä uskonto. Se ei ehkä tyydytä itsekeskeistä ihmistä, jonka harrastus elämässä rajoittuu päivisin toimistoonsa ja öisin klubiinsa. Se ei voi tyydyttää sellaisia ihmisiä, jotka luulevat, että he sammuvat kuin kynttilä elämän päättyessä, jonka jälkeen ei ole enää mitään muuta. Mutta se tyydyttää ihmistä, joka tietää, että elämällä on jokin tarkoitus ja että sitä kannattaa elää. Ja jos elämä on elämisen arvoinen, niin seurauksena on, että kannattaa myös elää elämänsä hyvin.
Uskovainen ihminen tietää,että rakentava kateus on luonteva osa haastehakuista itsetuntoa. Tuhoava kateus puolestaan estää hyvien kokemusten tuntemisen ja tuhoaa ihmissuhteita.
Monet ateistit eivät edes aina huomaa, että heidän kateutensa uskovaisia kohtaan ilmenee useimmiten peiteltynä ja piilevänä, koska sen avoimeen ilmaisemiseen--olen sinulle kateellinen-- ei heissä ole tarpeeksi luonnetta ja MIESTÄ/IHMISTÄ!
Monelle ateistille "tuhoava kateus" on ainoa, epätoivoinen keino ylläpitää itsetuntoa ja suojautua huonommuuden, arvottomuuden, nöyryytyksen ja avuttomuuden tunteilta. Nämä kateuden tunnusmerkit eivät välttämättä näy ulospäin vaan tuntuvat varmasti heidän sisällään raastavana vihan ja epätoivon sekä puutteen tunteena siitä, että joillakin on sellaista(usko Jumalaan, sivistys/ sisäinen rauha ja harmonia!), mitä itsellä ei ole.
Rakentavassa kateudessa, osana tasapainoista itsetuntoa kateuden tunteet taas toimivat uuden oppimisen, kekseliäisyyden ja luovien toimien sekä haastehakuisen toiminnan kannustimina. Tuolloin oma minä pystytään kokemaan riittävän hyväksi kaikkine vajavuuksineen ja puutteineen. Näitä puutteita pystytään myös suremaan ja MUIDEN koettua PAREMMUUTTA IHAILEMAAN ja KADEHTIMAAN menettämättä oman arvon tunnetta. Rakentavaa kateutta kokeva pystyy antamaan muille ihmisille itsellään olevaa hyvää, esim. monet uskovaiset levittämällä evankeliumin pelastuksen sanomaa, antamalla tukea ja kannustusta uskon asioissa sekä ystävyyttä ja lähimmäisenrakkautta, koska tämä kaikki ei ole suinkaan poissa itseltä, vaan uskoontulon myötä Jumalalta saatu lahja ja siunaus.
Kaikkein pahimmillaan tuhoava kateus tulee esille itsetunnoltaan narsistisesti vaurioituneessa persoonallisuudessa. Usein siihen liittyy suuruuskuvitelmia itsestä, ihailun ahneutta, muiden ihmisten hyväksikäyttämistä ja kyvyttömyyttä havaita muiden tunteita ja tarpeita sekä kyvyttömyyttä eläytyä muiden ihmisten asemaan.
niin miksi uskoton ei kääntyisi uskoon?
petollisen ja silkoisen ihonsa alla todellisuudessa pelkkä katkera ja häpeämätön lurjus ja on uhrannut pitkän aikaa itsensä vihan alttarille, niin vaikeatahan sitä on muuttua kunnon ihmiseksi ilman uskoontuloa.
Siksi pitäisikin aina pitää mielessä, että hyvä ja luottamuksellinen suhde Jumalaan on yhtä kuin täydellinen elämisen taito.
Jos Kristus ei ole saanut sinua omakseen, niin kaikki onkin silloin erittäin huonosti, koska et loppujen lopuksi omista mitään, silloin et itse kuulu edes itsellesi.
Sen vuoksi joudut jatkuvasti vaikeuksiin ja kyselet: "Miksi?" "Minkä tähden en pysty hallitsemaan itseäni?"
Sen tähden, ettet kuulu itsellesi, ennen kuin olet Kristuksen oma. Sinulla ei ole kykyä hallita itseäsi, ennen kuin Jumalan Henki omistaa sinut. Mutta kun Kristus ottaa ihmisen elämän ihmeellisiin käsiinsä, silloin Hän antaa ihmiselle kyvyn hallita itsensä, ohjata ja hillitä himojaan ja halujaan ja mielialojaan.
Moni ateisti/agnostikko varmaankin tänäkin päivänä, liiankin usein ja loputtomiin asti ihmettelee ja kyselee itseltään saamatta kuitenkaan koskaan vastausta:"Kuinka voin koskaan koota yhteen elämäni pirstaleet?"
Kuka voisikaan?
Koska et ole luonut itseäsi, et myöskään pysty luomaan itseäsi uudelleen. Mutta jos kuulut Kristukselle, silloin kuulut myös itsellesi. Ja jos Kristus omistaa sinut, sinä omistat elämän.
ilman, että oikeasti sanoo mitään.
MOT.
Olipa mukava lukea sinun kirjoituksesi, ja sehän on ihan totta!