Roomalaiskirjeen "minä"
Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali luo kuvauksen "minusta", joka kertoo olevansa lihallinen, viheliäinen ja synnin alaisuuteen myyty ihminen. Hän tekee sitä mitä vihaa, koska hänellä ei ole voimaa tehdä hyvää. Hän on kuoleman ruumiissa, hänessä asuu synti ja paha riippuu hänessä kiinni. Hän tahtoo palvella Jumalan lakia, mutta palvelee kuitenkin synnin ja kuoleman lakia, jossa hän on vangittuna. Jo vuosisatojen ajan on väitelty siitä, kuvaillaanko näissä jakeissa (Room 7:14-25) kristityn vai jumalattoman ihmisen tilaa. Tässä artikkelissa lähdemme etsimään Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen sekä historian pohjalta vastauksia siihen, mitä Paavali itse ajatteli kuvauksestaan.
"Kiitos kirjoituksestasi, joka on selventänyt itselleni pelastusopillisesti tärkeän asian. Olen tähän ikäkauteen (75 v) asti painottanut ajattelussani Augustinuksen - Lutherin mukaista tulkintaa kristityn tilanteesta. Tajusin nyt, että synnintekemisen väistämättömyyteen painottunut käsitys jättää ikään kuin 'takaoven' auki sielunvihollisen asettamille houkutuksille. On totisesti aihetta jatkaa 'suurta parannusta' Pyhän Jumalan edessä. Pyhä Henki on ollut kirjoituksesi todellinen tekijä. Kiitos ja ylistys siitä Hänelle." - nimimerkki Veljesi Kristuksessa
Katso tästä myös video samasta aiheesta.
Sisällysluettelo:
1. Kuka "minä" olen?
3. Länsimaisen lukijan ja heprealaisen kirjoittajan välinen muuri
4. Historia vahvistaa havainnot
5. Samaistutko "minuun"?
6. Lukusuositus
7. Lähteet
8. Viitteet
linkistä lisää
http://raamattusivut.fi/?cat=268
Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali luo kuvauksen "minusta", joka kertoo olevansa lihallinen, viheliäinen ja synnin alaisuuteen myyty ihminen. Hän tekee sitä mitä vihaa, koska hänellä ei ole voimaa tehdä hyvää. Hän on kuoleman ruumiissa, hänessä asuu synti ja paha riippuu hänessä kiinni. Hän tahtoo palvella Jumalan lakia, mutta palvelee kuitenkin synnin ja kuoleman lakia, jossa hän on vangittuna. Jo vuosisatojen ajan on väitelty siitä, kuvaillaanko näissä jakeissa (Room 7:14-25) kristityn vai jumalattoman ihmisen tilaa. Tässä artikkelissa lähdemme etsimään Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen sekä historian pohjalta vastauksia siihen, mitä Paavali itse ajatteli kuvauksestaan.
"Kiitos kirjoituksestasi, joka on selventänyt itselleni pelastusopillisesti tärkeän asian. Olen tähän ikäkauteen (75 v) asti painottanut ajattelussani Augustinuksen - Lutherin mukaista tulkintaa kristityn tilanteesta. Tajusin nyt, että synnintekemisen väistämättömyyteen painottunut käsitys jättää ikään kuin 'takaoven' auki sielunvihollisen asettamille houkutuksille. On totisesti aihetta jatkaa 'suurta parannusta' Pyhän Jumalan edessä. Pyhä Henki on ollut kirjoituksesi todellinen tekijä. Kiitos ja ylistys siitä Hänelle." - nimimerkki Veljesi Kristuksessa
Katso tästä myös video samasta aiheesta.
Sisällysluettelo:
1. Kuka "minä" olen?
3. Länsimaisen lukijan ja heprealaisen kirjoittajan välinen muuri
4. Historia vahvistaa havainnot
5. Samaistutko "minuun"?
6. Lukusuositus
7. Lähteet
8. Viitteet
linkistä lisää
http://raamattusivut.fi/?cat=268
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuka "minä" olen?
Kaksi vastakkaista näkemystä
Kirkollisessa perinteessä on vallalla näkemys, jonka mukaan Paavali kuvailee jakeissa omaa kokemusmaailmaansa uskossa ollessaan. Se on eräs tärkeimmistä opillisista peruspylväistä, kun ihmisille opetetaan, mitä heidän tulee ajatella omasta suhteestaan syntiin. He samaistuvat Paavalin kuvaukseen, näkemällä itsensä "minän" paikalla. Tämä on vaikuttanut voimakkaasti joidenkin uskonnollisten auktoriteettien saarna- ja tulkintaperinteeseen. Kristityn identiteettiä rakennettaessa Paavalin kuvaus "minusta" on yksi kaikkien aikojen lainatuimmista raamatunpaikoista. Olen kuullut siihen viitattavan mm. seuraavasti:
"... syntinen on uskoontulonsakin jälkeen syntinen. Ihminen pysyy viheliäisenä loppuun asti. Saman asian sanoi apostoli Paavali Roomalaiskirjeen lukujen seitsemän ja kahdeksan taitteessa..."
On myös niitä, jotka eivät ilman tarkempaa tutkimista niele tällaista opetusta. Monien Jeesuksen omien on hyvin vaikea samaistua Paavalin kuvailemaan tilaan. Opittuaan tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajanaan, he ovat saaneet Hänessä voiman kääntyä pois siitä tilasta, mitä Paavali kuvaili. Se kuuluu heidän elämässään menneisyyteen, ajalle jolloin he eivät vielä tunteneet Jeesusta. He ajattelevat Paavalin kuvailevan pikemminkin eksyksissä ja Jumalasta erossa olevan ihmisen tilaa, heidän entistä "minäänsä". Siksi he myös kammoksuvat ajatusta, että heidän tulisi nyt alkaa uudelleen samaistua siihen.
Paavalin tarkoitus ei varmastikaan ollut kirjoittaa kuvausta, joka tulisi jakamaan ihmisiä kahteen keskenään täysin päinvastaisella tavalla uskovaan leiriin. Kuvauksella on olemassa oikea ja alkuperäinen sanoma, jonka suhteen hän ei varmasti ollut valmis tekemään kompromisseja. Hänen palvelustoverinsa Pietari totesi Paavalin kirjeistä: "niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen" (2. Piet 3:16). Epäilemättä juuri tällaisia kieroja tulkintoja on tehty myös Roomalaiskirjeen seitsemännestä luvusta, sillä kahdesta keskenään ristiriitaisesta käsityksestä vain toinen voi olla totta. Ei siis ole missään tapauksessa yhdentekevää, tulisiko uskovan samaistua Paavalin kuvailemaan tilaan vai erottautua siitä. Koska Pietari puhui kadotukseen joutumisesta, uskallan minäkin sanoa, että se on pelastuskysymys. Ei siksi, että oikeaoppisuus olisi pelastumisen ehdoton edellytys, vaan siksi, että tähän aiheeseen liittyvän Jumalan sanan kuuleminen johtaa evankeliumin vastaanottamiseen ja Jeesuksen sovitustyöhön uskomiseen. Ne sanat tulevat pistävällä tavalla suoraan kohti. Moni tulee ottamaan aiheen hyvin henkilökohtaisesti, ja juuri niin Jumala on tarkoittanutkin.