Huoran puheenvuoro

Menin naimiisiin aika kokemattomana 18-vuotiaana. 30-vuotiaan miehen kanssa . Tein kahden vuoden välein kaksi lasta. Mies oli ja on kai vieläkin täydellinen sika. Kyrpää sai vain hänen halujensa mukaan, vaikka itse olen ollut 16-vuotiaasta asti melkein nymfo. Häntä varten piti kuitenkin hankkia kaiken maailman sekasiasusteet ja muut välineet ja härpäkkeet, vaikka niilä ei paljon käyttöä ollutkaan. Mies juoksi vieraissa, eikä epäröinyt kehua sitä, nussiessaan vertaili minua muihin panoihinsa. Joskus purin hammasta, mutta otin "palveluasenteen", että siitähän vaan kun minäkin saan joskus.

Katkeruus kerääntyi sietämättömäksi, kun tunsin itseni pelkäksi lattialuutuksi. Päätin, että kun lapset häipyvät kotoa, niin sitten alkaa minun vuoroni. Mies oli jo käytännössä kyvytön ja silloin tällöin vaati kaikenlaisia perversioita, osa ihan miellytäviä, osa ei. Nelikymppisenä otin avioeron ja asunto jäi minulle; oli jossain pikkifirmansa konkurssia edeltävässä hässäkässä siirtänyt nimiini.

Tulisin toimeen ihan hyvin pikkupalkallani, mutta kun pidän seksistä yli kaiken, päätin alkaa sitä myymään. Tajusin, että istun pankin päällä. Eka kerrat menivät kyllä harjoittelun merkeissä, mutta äkkiä oivalsin mukautua pitkälti miesten toiveisiin, kun omassa kiimassani minua kiihottaa saada mieheltä vaikka silmät nurin päästä. Minua kiihottaa esim. puhua rivoja puolin ja toisin. Karsintasilmä on vakiintunut sen verran, että torjun kohteliaasti jo yhteydenotossa epäilyttävät tyypit. Pari arviointerehdystä on sattunut, muuta pippurisumutin on on säikäyttänyt nuo tyypit jo ennen käyttötarvetta.

Tässä iässä ei kannata ylihinnoitella itseään pois markkinoilta ja minulle onkin vakiintunut vakioasiakaspiiri, joukossa hyvinkin nuoria. Osapäivähuorana täytyy usein jopa torjua tapaamisia, kun ns. kunniallinen työ 8-16 on itsestäänselvyys. Mielenkiintoinen sessio oli muuten äskettäin, kun eräs vakiasiakas toi 18- vuotiaan kokemattoman kummipoikansa "vähän opettemaan". Jestas, että poika oli kyltymätön! Uskoin tarinan ja poika sai painaa paljaalla ja kummi-isä kortsun kannssa pääsi vielä liukkaille.

Kauanko sitten jatkan huorana? Luultavasti siihen asti, kun pillu alkaa kasvaa sammalta ja puuteessa olevia miehiä ei enää löydy. Ja niitähän kllä löytyy hamaan maailman tappiin. Vanhana huoranakin olen toistaiseksi aika hyvin säilynyt, kun esim. alkoholi ei pahemmin kiinnosta ja jaksan vähän kuntoillakin. Aviotarjouksiakin on tullut esim. iäkkäiltä varakkailta leskimiehiltä. Kun kuitenkin on nuoruudessa yhen aviohelvetin parikymmentä vuotta kokenut ja oppinut määräämään itse itsestään, niin ei oikein houkuta.

Että tällainen on minun, vanhan huoran, stoorini. En tätä palstaa seuraa kovinkaan usein, mutta kommentoida saa ihan millä tavalla tahansa. Tsekkaaan sitten joskus, jos palautetta on tullut.