Olettepa saaneet olla taas muutamia päiviä minulta rauhassa. Pari kertaa olen käynyt vilkaisemassa, mutta olen todennut ”keskustelun” sellaiseksi, että siihen ei ole tehnyt mieli osallistua.
Nyt olen tehnyt muuta ja mielekkäämpää. Vaimoni kuolemasta on kulunut kohta jo neljä kuukautta, ja vihdoin uskalsin ryhtyä työstämään hänen pitkän sairautensa ajan pitämistäni nettipäiväkirjoista jatko-osaa muutamia vuosia sitten julkaistuille muistelmilleni. Sitä työtä olen tehnyt päivittäin. Se on ollut minulle katarsis, joka on tehnyt kauniita muistoja myös raskaimmista tapahtumista. Jospa muisteluillani olisi vielä joskus jotakin annettavaa myös muille, ennen muita läheisilleni.
Noin kuukausi ennen kuolemaansa vaimoni vilkaisi pyynnöstäni tätä keskustan saitin ”keskustelua”. Noita päiväkirjoja työstäessäni on monesti palannut mieleeni vaimoni ihmettelevä katse ja paheksuva ääni hänen kysyessään minulta: ”tuollaistenko ihmisten kanssa sinä haluat seurustella”?
Noita viime päivienkin ”keskusteluja” vilkaistuani olen nyt esittänyt saman kysymyksen itselleni. Vastaukseni on: sitä minä en halua tehdä, en todellakaan. Minulla on kyllä aikaa vaikka mihin, mutta niin joutavaa aikaa minulla ei ole, että viitsisin sitä enää tuollaiseen käyttää. En edes kepulaisia härnätäkseni, sillä eihän se ole kaunista eikä mitenkään sopivaa kiusata yksinkertaisia ihmisiä.
Olen minä täältä yhtä ja toista saanutkin. Mielipidepankin, Jaba 43:n, Antiteesin ja eräiden muidenkin kirjoitukset ovat usein pysäyttäneet minut ajattelemaan ja avartaneet maailmankuvaani, vaikka en ole läheskään aina ja kaikessa jakanut heidän näkemyksiään. City-Kustaa ja Rautalehti esittävät railakkaasti mielipiteitään, joihin joskus voi yhtyä vakavissaan, joskus toiste ottaa ne huumorilla. Samaa sanoisin Wiljamista, jota ei ole tainnut pitkään aikaan täällä näkyä.
Onhan täällä toki joku kepulainenkin esiintynyt ihan eduksi itselleen ja asialleen ja antanut joskus jotain ajateltavaa myös minulle, vaikka asennoitumiseni kepuun on sama kuin sillä entisellä juutalaisella Nasaretiin (”voiko Nasaretista tulla mitään hyvää”?) Tuollaiset Emeritukset, Mikko-Bernhardit, CITY-Keskusta-hörhöt ja Jo vain-reppanat ovat merkittävästi vahvistaneet epäilystäni.
Paljon myönteisempää en voi ajatella niistä ”kepupsykologeista”, joilla ei juuri koskaan ole vastaansanomista esittämääni asiaan, mutta sen sijasta he oman henkilöllisyytensä nimimerkittömyyteen peittäen ryhtyvät ruotimaan esittäjää tehden siitä kaikki kielteiset ominaisuudet omaavan kummajaisen, jonka inhimillisin ulottuvuus on narsismi. Tuollaisiin olen voinut suhtautua vain huumorilla. ”Narsismiani” olen selittänyt sillä, että ”se on teidän syytänne; en tiennyt olevani näin hyvä, ennen kuin tutustuin teihin, kepulaiset”.
Miksiköhän heillä ei ole vastaansanomista minun sanomalleni? No, jätkäajoiltani Lapin savotoilta muistuu mieleeni tähän hyvin sopiva metafora: ”milläs ruumis pieree, kun perse on jäässä”. Eihän noilla noviiseilla ole tietoja mistään muusta enempää kuin psykologiastakaan, millä alueella he turhaan luulevat pystyvän asiantuntemattomuutensa jotenkin peittämään.
Saitin ”kepukingi” Oiva Härkönen kyllä tuntee asioita, jopa historiaakin, ja olen muutaman kerran yrittänyt käynnistää keskustelua hänen kanssansa, mutta ei siitä ole mitään tullut. En varmaan ole tarpeeksi poliittinen ymmärtääkseni Oivan ajatusmaailmaa. Oivan kaksinaamainen mutta yksisilmäinen poliittinen ”änkyryys” yhdistyneenä hänen täydelliseen huumorintajuttomuuteensa usein tympäisee ja joskus ihan raivostuttaa niin, että reagoin häneen ironialla tai rupean käyttäytymään turhan aggressiivisesti, jolloin Oiva lopettaa keskustelun ennen kuin se on alkanutkaan. Ja näkyyhän tuo Oivakin nyttemmin heittäytyneen ”kepupsykologiksi” antaen minulle terroristi- yms. määreitä.
Joten ei minulla tosiaan ole mitään tarvetta täällä esiintyä yhtenään. Voin käydä silloin tällöin lueskelemassa Mielipidepankin ja muiden fiksuimpien esityksiä ja voinpa joskus heittää heille ja kenties myös jollekin muulle asiallisesti esiintyvälle vastineen, mutta omia avauksia täällä tehdäkseni täytyy todella olla aihetta siihen; itseäni huvittaakseni tai muita kiusatakseni en aio niitä enää tehdä.
Historian saitille, jolle juuri laitoin yhden kirjoitukseni (linkki siihen alla) aion kyllä kirjoitella silloin tällöin, mahdollisesti myös yleisen politiikan saitille, mutta nimenomaan tämä keskustan saitti on mennyt yleisilmeeltään kovin masentavaksi; tämä ei minua enää juuri innosta. Mutta kirjoitelkaa toki minua sitkeämmät valistajat, Mielipidepankki, Jaba 43 ja muut, vaikka ei teidän hyväkään kylvönne taida täällä satoa kantaa, sillä maaperä on kova ja laiha – kärsii kuivuudesta ja lannoituksen puutteesta, niin lantapuolueen saitti kuin onkin.
Teitä, kiihkeimmät kepulaiset, on tarpeetonta kehottaa jatkamaan; sen te teette joka tapauksessa, sillä mitäpä muutakaan tekemistä teillä olisi. Hikoilkaa siis lietenne ääressä keittäessänne lientä soppaan, minkä nimenä on kepun asia ja Kekkosen kunnia. Antakaa vain liemenne kiehua, mutta soppaa siitä ei koskaan tule. Ettekö ole huomannut, että se soppa ei ole enää ruokalistalla? Siihen ei saada enää aineksia, kun tavarantoimittaja – se Suuri ja Mahtava – on tehnyt konkurssin.
Tässä linkki historian saitilla olevaan kirjoitukseeni ”Jatkosodasta” ja sen lopussa edelleen linkki aikaisempaan kirjoitukseeni ”Talvisodasta”:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006697196
Nyt olen tehnyt muuta ja mielekkäämpää. Vaimoni kuolemasta on kulunut kohta jo neljä kuukautta, ja vihdoin uskalsin ryhtyä työstämään hänen pitkän sairautensa ajan pitämistäni nettipäiväkirjoista jatko-osaa muutamia vuosia sitten julkaistuille muistelmilleni. Sitä työtä olen tehnyt päivittäin. Se on ollut minulle katarsis, joka on tehnyt kauniita muistoja myös raskaimmista tapahtumista. Jospa muisteluillani olisi vielä joskus jotakin annettavaa myös muille, ennen muita läheisilleni.
Noin kuukausi ennen kuolemaansa vaimoni vilkaisi pyynnöstäni tätä keskustan saitin ”keskustelua”. Noita päiväkirjoja työstäessäni on monesti palannut mieleeni vaimoni ihmettelevä katse ja paheksuva ääni hänen kysyessään minulta: ”tuollaistenko ihmisten kanssa sinä haluat seurustella”?
Noita viime päivienkin ”keskusteluja” vilkaistuani olen nyt esittänyt saman kysymyksen itselleni. Vastaukseni on: sitä minä en halua tehdä, en todellakaan. Minulla on kyllä aikaa vaikka mihin, mutta niin joutavaa aikaa minulla ei ole, että viitsisin sitä enää tuollaiseen käyttää. En edes kepulaisia härnätäkseni, sillä eihän se ole kaunista eikä mitenkään sopivaa kiusata yksinkertaisia ihmisiä.
Olen minä täältä yhtä ja toista saanutkin. Mielipidepankin, Jaba 43:n, Antiteesin ja eräiden muidenkin kirjoitukset ovat usein pysäyttäneet minut ajattelemaan ja avartaneet maailmankuvaani, vaikka en ole läheskään aina ja kaikessa jakanut heidän näkemyksiään. City-Kustaa ja Rautalehti esittävät railakkaasti mielipiteitään, joihin joskus voi yhtyä vakavissaan, joskus toiste ottaa ne huumorilla. Samaa sanoisin Wiljamista, jota ei ole tainnut pitkään aikaan täällä näkyä.
Onhan täällä toki joku kepulainenkin esiintynyt ihan eduksi itselleen ja asialleen ja antanut joskus jotain ajateltavaa myös minulle, vaikka asennoitumiseni kepuun on sama kuin sillä entisellä juutalaisella Nasaretiin (”voiko Nasaretista tulla mitään hyvää”?) Tuollaiset Emeritukset, Mikko-Bernhardit, CITY-Keskusta-hörhöt ja Jo vain-reppanat ovat merkittävästi vahvistaneet epäilystäni.
Paljon myönteisempää en voi ajatella niistä ”kepupsykologeista”, joilla ei juuri koskaan ole vastaansanomista esittämääni asiaan, mutta sen sijasta he oman henkilöllisyytensä nimimerkittömyyteen peittäen ryhtyvät ruotimaan esittäjää tehden siitä kaikki kielteiset ominaisuudet omaavan kummajaisen, jonka inhimillisin ulottuvuus on narsismi. Tuollaisiin olen voinut suhtautua vain huumorilla. ”Narsismiani” olen selittänyt sillä, että ”se on teidän syytänne; en tiennyt olevani näin hyvä, ennen kuin tutustuin teihin, kepulaiset”.
Miksiköhän heillä ei ole vastaansanomista minun sanomalleni? No, jätkäajoiltani Lapin savotoilta muistuu mieleeni tähän hyvin sopiva metafora: ”milläs ruumis pieree, kun perse on jäässä”. Eihän noilla noviiseilla ole tietoja mistään muusta enempää kuin psykologiastakaan, millä alueella he turhaan luulevat pystyvän asiantuntemattomuutensa jotenkin peittämään.
Saitin ”kepukingi” Oiva Härkönen kyllä tuntee asioita, jopa historiaakin, ja olen muutaman kerran yrittänyt käynnistää keskustelua hänen kanssansa, mutta ei siitä ole mitään tullut. En varmaan ole tarpeeksi poliittinen ymmärtääkseni Oivan ajatusmaailmaa. Oivan kaksinaamainen mutta yksisilmäinen poliittinen ”änkyryys” yhdistyneenä hänen täydelliseen huumorintajuttomuuteensa usein tympäisee ja joskus ihan raivostuttaa niin, että reagoin häneen ironialla tai rupean käyttäytymään turhan aggressiivisesti, jolloin Oiva lopettaa keskustelun ennen kuin se on alkanutkaan. Ja näkyyhän tuo Oivakin nyttemmin heittäytyneen ”kepupsykologiksi” antaen minulle terroristi- yms. määreitä.
Joten ei minulla tosiaan ole mitään tarvetta täällä esiintyä yhtenään. Voin käydä silloin tällöin lueskelemassa Mielipidepankin ja muiden fiksuimpien esityksiä ja voinpa joskus heittää heille ja kenties myös jollekin muulle asiallisesti esiintyvälle vastineen, mutta omia avauksia täällä tehdäkseni täytyy todella olla aihetta siihen; itseäni huvittaakseni tai muita kiusatakseni en aio niitä enää tehdä.
Historian saitille, jolle juuri laitoin yhden kirjoitukseni (linkki siihen alla) aion kyllä kirjoitella silloin tällöin, mahdollisesti myös yleisen politiikan saitille, mutta nimenomaan tämä keskustan saitti on mennyt yleisilmeeltään kovin masentavaksi; tämä ei minua enää juuri innosta. Mutta kirjoitelkaa toki minua sitkeämmät valistajat, Mielipidepankki, Jaba 43 ja muut, vaikka ei teidän hyväkään kylvönne taida täällä satoa kantaa, sillä maaperä on kova ja laiha – kärsii kuivuudesta ja lannoituksen puutteesta, niin lantapuolueen saitti kuin onkin.
Teitä, kiihkeimmät kepulaiset, on tarpeetonta kehottaa jatkamaan; sen te teette joka tapauksessa, sillä mitäpä muutakaan tekemistä teillä olisi. Hikoilkaa siis lietenne ääressä keittäessänne lientä soppaan, minkä nimenä on kepun asia ja Kekkosen kunnia. Antakaa vain liemenne kiehua, mutta soppaa siitä ei koskaan tule. Ettekö ole huomannut, että se soppa ei ole enää ruokalistalla? Siihen ei saada enää aineksia, kun tavarantoimittaja – se Suuri ja Mahtava – on tehnyt konkurssin.
Tässä linkki historian saitilla olevaan kirjoitukseeni ”Jatkosodasta” ja sen lopussa edelleen linkki aikaisempaan kirjoitukseeni ”Talvisodasta”:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006697196
Vastaukset 28
Vanhimmat
totean että, Jaba, mielipidepankki ja Rautalehti ovat avartaneet sinun maailman kuvaa!! :)))
--Nyt on aika sinun ottaa, todellakin askel eteenpäin ja jättää se turhanaikainen politiikan "asiantuntemus", missä ei muuta sisältöä kuin, ontto kupla niinkuin ei sinun luettelemillasi kavareillakaan.
keskustella sinun kanssa privaatisti, jos lupaat että et paljasta henkilöllisyyttäni, niin minä otan yhteyttä sähköpostiisi.
-sehän löytynee vielä sieltä jostain niistä sivuista mitä sinusta on netissä.
(minähän en paljastanut sinua, vaan sinä paljastit itse itsesi)--Colombo jne..
Ystävällisesti
"Oberstunnbannfyrer"
>> Paljon myönteisempää en voi ajatella niistä ”kepupsykologeista”, joilla ei juuri koskaan ole vastaansanomista esittämääni asiaan, mutta sen sijasta he oman henkilöllisyytensä nimimerkittömyyteen peittäen ryhtyvät ruotimaan esittäjää
toivottavasti en.
Oberstunnbannfyrerille en voi vastata hänen omalla kielellään, mutta Colombo ymmärtänee espanjaa otsikon verran. Joten siitä vaan!
puhutaan Suomea vaan.
!Esta convenido! merkitsee: sovittu. Tosin tuon edessä olevan huutomerkin tulisi olla ylösalaisin, mutta en löydä koneeni merkistöstäkään tuota espanjan kielessä välttämätöntä huomion herättäjää.
nusas, begala muerto, maste raaben siido,
--vieläkö laulattaa?
Ernesto Cuevara
Parahin Stavrogin. Postaatte jälleen tänne tunnustuskirjelmän, jossa itse määrittelette itseänne itse valitsemillanne määreillä. Miksi? Odotatteko konfirmointia? Vai pelkästään narsistisen itserakkauden manifestaationa?
Pitkässä kirjoituksessa kaikki lauseet viimeistä kappaletta lukkunottamatta sisältävät minä-subjektin. Oletteko ajatellut, miten vaikeaa muilla ihmisillä olisi, jos maailma todella tanssisi teidän napanne ympärillä? Miten vaikeaa olisi esim. palstan muilla kirjoittajilla, jotka jaatte ystäviinne ja vihollisiinne? No, onneksi on kysymys vain omasta egoharhastanne.
Ei ehkä ole tosiaankaan kaunista kiusata yksinkertaista ihmistä, mutta silti kysyn, mikä on se perimmäinen syy, jonka vuoksi tällaisia tunnustuskirjelmiä tänne työnnät? Kaipaatko sääliä? Odotatko lohdutusta "kepupsykologeilta"? Täytyykä sinun kerta toisensa jälkeen todistella itsellesi omaa arvoasi omissa silmissäsi, ettet lakkaisi uskomasta kyhäelmiisi? Pakenetko ehkä jotain?
Mitäpä jos tosiaan lakkaisit vaatimasta ja odottamasta hyväksyntää, kiitosta ja kunniaa maailmalta. Tällaisella Stavrogin-kirjoittelulla esität asiat itsellesi sillä tavoin kuin itse pystyt ne hyväksymään - mutta on muita kohtaan kohtuutonta, että heidän pitäisi taputtaa olallesi ja lohdutella sinua. Asiakeskustelu on asia erikseen. Sinä taidat nyt tarvita jotain henkilökohtaisempaa apua.
Kiitosta ja kunniaa olen saanut elämässäni niin paljon, että Sinä kohdallasi tuskin voit sellaisesta uneksiakaan! Olen saanut sitä tahoilta, joiden arvioinnit herättävät minussa arvostusta yhtä paljon kuin Sinun mielipiteesi huvittuneisuutta.
Tuosta jatkosotakirjoituksestanikin, johon on linkki avaukseni lopussa, on tullut jo pari kehuvaa kiitossoittoa, vaikka SB-lehti 1/2005 tuli vasta tänään. Ja tiedän, että seuraavassa sinibaretti-illassa ja Päällystöliiton evp-yhdistyksen yhteistapaamisessa tulee kehuja ja kiitosta lisää.
Mutta en minä kiitoksen vuoksi mitään kirjoittele, vaan puhun siitä, minkä näen tärkeäksi, ja niin kuin mielestäni oikein ja totta on. Näin toimin aina, olkoon kyseessä sitten uskonnollinen tai muu maailmankatsomus, historia tai turvallisuuspolitiikka, ihan mikä tahansa. Todenpuhujaa ei aina kiitetä, mutta hän saa palkkansa muutoin. Ja saa joskus kiitostakin, kuten kerron.
Lähden kyllä viikon kuluttua hiihtolomalle Pohjois-Karjalaan, jonka aikana aion iltaisin myös lueskella ja latautua kaikin tavoin. Ja palaan, jos Luoja suo, entistäkin vahvempana, mutta tuskinpa viitsin vahvuuksiani juuri täällä paljonkaan esitellä. Taidan jättää tämän areenan Sinulle ja kaltaisillesi; teille tämä on ihan omiaan.
Keskustan kannatuksen lisäämisestä!
eihän sitä höperömpää "tuulipukukansan" edustajaa tahdo nykyään helpolla löytyä.
Sinä olet avannut monen Demarin silmät!
Sinulta taisi nyt jäädä vastaamatta kysymykseen. Miksi kerta toisensa jälkeen täällä löylytettynä ja pari päivää haavoja nuoltuasi palaat areenalle ja esität tällaisia tunnustuksellisia katsauksia, joiden aihe on Sinä Itse?
Ei kai se voi johtua siitä että kiitosta ja kunniaa olet elämässäsi saanut niin paljon että...? Tai että olet saanut sitä tahoilta, joiden arvioinnit härättävät sinussa arvostusta...?
Miksi nämä pitkänpitkänpitkät palstavyörytykset, joissa seikkaperäisesti selitetään millainen on K K Korhonen ja mitä hän nyt on tekemässä, miksi hän on nyt tehnyt sitä ja miksi ei ole tehnyt sitä, ja kuka on hänen arvostuksensa kohde ja kuka ei, ja ja ja...?
- Sinä olet avannut monen Demarin silmät! -
Alitajuntasi puhuu ja paljastaa, että kunnioitat demareita niin paljon, että kirjoitat adjektiivin isolla alkukirjaimella! Vai tarkoitatko lehteä nimeltä Uutispäivä Demari?
>> Miksi kerta toisensa jälkeen täällä löylytettynä > esität tällaisia tunnustuksellisia katsauksia, joiden aihe on Sinä Itse > Miksi nämä pitkänpitkänpitkät palstavyörytykset
Sarjassamme kkk-kieliopin keskeiset knopit:
'demari' on adjektiivi.
...tuo, jonka kielioppia morkkaat, mutta se, mitä siinä halutaan sanoa lienee sentään Sinunkin mielestäsi oikein. Eli demari ei ole sellainen substantiivinen erisnimi eli propri, mikä pitäisi kirjoittaa suurella alkukirjaimella. Paitsi silloin, kun halutaan osoittaa kunnioitusta, kuten minäkin tässä Sinulle.
Monipolvisina koulu- ja opiskeluaikoinani monista vahvoista alueistani kielioppi - niin suomen kuin muidenkin hallitsemieni kielten - on ollut aina kaikkein vahvimpia.
...tuo pätkä, minkä kielioppia morkkaat, mutta se, mitä siinä halutaan sanoa lienee sentään Sinunkin mielestäsi oikein. Eli demari ei ole sellainen substantiivinen erisnimi eli propri, mikä pitäisi kirjoittaa suurella alkukirjaimella. Paitsi silloin, kun halutaan osoittaa kunnioitusta, kuten minäkin tässä Sinulle.
Monipolvisina koulu- ja opiskeluaikoinani monista vahvoista alueistani kielioppi - niin suomen kuin muidenkin hallitsemieni kielten - on ollut aina kaikkein vahvimpia.
Kömpelöt demonstratiivipronominit ja mm. mikä-relatiivipronominin säännönmukaisesti väärä käyttö kertovat tässäkin vastineessasi, että niin kielioppi kuin kielentaju ovat sinulle täysin tietymättömissä.
Ja nyt me voisimme taas palata sitaattikirjasi viisauksiin ja päätyä toteamaan, miten vähäistä on todellinen kirjallisuudentuntemuksesi?
Mutta älä välitä. Ei se ole kovin kummoista monellakaan. Solttupoikien sarjassa olet varmaan kirkas tähti.
Olet varmasti onneton ihminen, ja nyt varmaan vielä onnettomampi, kun olet yksin oman minäsi kanssa. Kai se pako on sitten tarpeen.
"Jos pelkäät yksinoloa, älä yritä olla oikeassa." -- Jules Renard.
.....
....
Katselen tv 1:n A-talk-ohjelmaa, ja siellä keskustellaan Matti Viialaisen ym. esiin tuomasta ajatuksesta Vasemmistoliiton yhdistymisestä SDP:n kanssa. Keskustelussa Matti Viialainen puolustaa esitystään hyvin järkevästi, ka Outi Ojala vastustaa, kuten vanhalle SKDL:n feministimatriarkalle sopii. Ojala koettaa kääntää asian henkilökysymyksiksi, johon Viialainen: "Aina, kun ei haluta puhua asiasta, ruvetaan puhumaan henkilöistä".
Miten pätevää tännekin! Varmaan tuollainen on yleisintä juuri kommunistien ja kepulaisten keskuudessa, mikä sekin osaltaan todistaa noiden "aatteitten" sukulaisuutta.
Sinun kannattaa nyt lukea avauskirjoituksesi uudestaan ja miettiä, mikä on se asiakysymys, josta siinä puhutaan. Minun laskujeni mukaan siinä ei ole muuta kuin minä-sanoja.
Ja kun sinulta sitten kysytään, miksi jälleen kerran kirjoitat pitkän jutun, jossa puhut vain Itsestäsi, veivaat asetelman nurinkurin ja kuvittelet, että taas kepuloiset käänsivät puheen sinuun.
Kuin pikkupoika. Vika on aina noissa muissa. Ne on keljuja. Pahoja, tuhmia, tyhmiä, ihan älyttömiä. Ei niiden kanssa viitsi leikkiä. Tuommoisten kanssako sinä seurustelet. En totisesti. Kyllä minä sentään olen vähän arvokkaampi. Minä en kyllä tänne jää. Minä, minä, minä...
Siihen varsinaiseen kysymykseen ei siis tullut vastausta. Miksi kerta toisensa jälkeen täällä löylytettynä ja pari päivää haavoja nuoltuasi palaat areenalle ja esität tällaisia tunnustuksellisia katsauksia, joiden aihe on Sinä Itse?
...taas kasvatit tämän ketjun pituutta ja mainettani, mutta eiköhän tämä jo riitä.
Minä ainakin lähden nyt nukkumaan, siis minä, minä, minä, kun en voi puhua tässäkään asiassa muista, en edes Sinusta, mitä aivan ilmeisesti odottaisit. Eikö Sinua tyydytä se, että arvostan Sinua muodollisesti niin paljon, että käytän Sinusta suurta alkukirjainta, vaikka se mielestäsi vastoin kieliopin sääntöjä onkin. Mutta minä olen vanhanaikaisesti sivistynyt herrasmies. Hyvää yötä Sinullekin!
kun sen pitää saada piiskaa aina uudestaan ja uudestaan!
Kumpikohan tässä nyt jankkaa ja miksi?
UKK
Poika - torpan lepikon
Poika- hirmu hyppääjä on
Hän on poika - Kainuun Napoleon
Urho Kaaaleeevaaa Kekkonen
Urho - karpit haaviinsa saa
Urho - karhutkin teurastaa
Urho - pyjaamas puhuu taas
Urho Kaaaleeevaaa Kekkonen
2 X on valintamme aina UU KOO KOO
siis piirrä kuponkiin nyt UU KOO KOO
sano yy yy aa, seuraa K-linjaa
näihin kirjaimiin luottaa saa
Urkki - yöpakkaset sulattaa
Urkki - nootit tyhjäksi saa
Hän on Urkki - Karjalan palauttaa
Urho Kaaaleeevaaa Kekkonen
Urkki - Ahrikan apinamies
Urkki - lentoemotkin ties
Hän on Urkki - kunkku ja kansanmies
Urho Kaaaleeevaaa Kekkonen
4 X on valintamme aina UU KOO KOO
siis piirrä kuponkiin UU KOO KOO
sano yy yy aa, seuraa K-linjaa
näihin kirjaimiin luottaa saa
Jos minä tekisin laulun tai runon Kekkoselle, siitä saattaisi tulla sopimaton julkisuuteen. Mutta kepulle olen kyllä esittänyt parikin runoa, toisella nimellä tosin. Laitetaan ne nyt tähän vastalahjaksi Sinulle:
OODI kesKUSTALLE (kokonaan omaa tuotantoa)
On ihmeen vetovoimainen tuo kesKUSTA,
se on kuin avaruuden aukko musta;
olkootpa rahat työläisen tai herran,
jos aukon valtapiiriin vain ne kerran
joutuvat, ne menee, eivät palaa,
vaan kyltymätön aukko lisää halaa!
Ja kenet nielaisee tuo aukon nielu,
pimeyteen vajoaa hän, ihmissielu!
Mahtava avaruuden aukko musta
ei silmin näy, mutt` näkyypä tuo kesKUSTA
näiltäkin palstoilta se kaikkialta
näyttäen itseänsä suuremmalta.
Mutt` millaisena! Onneksi tuo pitää
sen nähdä, jonka päässä järki itää!
Kuitenkin moni turvaa vain kesKUSTAAN.
Aina on niitä, joiden silmään -----staan!
- - - - - - - - - -
HYMNI KEPULLE (mukailtu isokyröläisen Matti Nummensalon runosta ”Hymni miehille”:
”Teitä taitaa pikkuusen tuumoottaa
jotta mistä nyt oikein tuuloo.
Tätä varmaan Härkösen Oivakin
vain koiranjuaneksi luuloo.
Kun ne remarit on sellaasia
että niistä ei koskaan tiärä,
ne saattavat herkkäuskoosia
heleposti höplästä viärä
Mutta minä ny vannon ja vakuutan:
Täm´ on rehtiä ystävyyttä.
Oon teitä niin useen morkannu
ja haukkunu aivan syyttä.
Nyt tahron kaiken mä sovittaa
ja paremman luantoni näyttää.
Kas, osaanhan sentään mä itteni
myös ihmisiksikin käyttää
Kas, mua on alkanu vaivata
vähä sellaane synnintunto.
Miks´ aina vain tarttis marmattaa
mik´ on Kepun kyky ja kunto?
Toista näkökantaa ei useenkaan
oo julkisuutehen tuatu.
Meirän miälestä Kepu on tänne vain
remarien ristiksi luatu.
Me remarit emme Kepulle
kovin häävistä arvua anna.
Ei teille me lauluja laulella
eikä ruusua rintaanne panna.
Ja meitä remareita kun kehutahan
niin aivan me unohretahan
että ilman Kepua meitäkään
ei niin hyviksi huomattaaskaan”