Suomella oli kyllä pst- ase jolla venäläispanssarit olisi voitu tuhota talvella 1939-1940 mutta niitä oli käytössä vain 2 kpl.
https://www.youtube.com/watch?v=BOFDHX22nh4
Luoti läpäisee 6 sentin paksuista teräslevyä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lahti_L-39
Lahti L-39 on Aimo Lahden vuonna 1939 kehittämä panssarintorjuntakivääri.
Talvisodan aikana tarve panssarintorjunta-aseille oli suuri, mutta vain kaksi 20 mm L-39:ää ja muutama 13,2 mm L-35/36 -konekivääri[4] saatiin rintamalle. 13,2 mm konekiväärin huomattiin nopeasti olevan kykenemätön läpäisemään neuvostopanssareja, ja lisäksi ase jumiutui talviolosuhteissa helposti. L-39 taas pystyi tuhoamaan vihollisen T-26-, T-38- ja T-28-vaunuja menestyksekkäästi.
https://www.youtube.com/watch?v=BOFDHX22nh4
Luoti läpäisee 6 sentin paksuista teräslevyä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lahti_L-39
Lahti L-39 on Aimo Lahden vuonna 1939 kehittämä panssarintorjuntakivääri.
Talvisodan aikana tarve panssarintorjunta-aseille oli suuri, mutta vain kaksi 20 mm L-39:ää ja muutama 13,2 mm L-35/36 -konekivääri[4] saatiin rintamalle. 13,2 mm konekiväärin huomattiin nopeasti olevan kykenemätön läpäisemään neuvostopanssareja, ja lisäksi ase jumiutui talviolosuhteissa helposti. L-39 taas pystyi tuhoamaan vihollisen T-26-, T-38- ja T-28-vaunuja menestyksekkäästi.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kaikki Suomessa olleet kyseiset aseet on hävitetty tai myyty ulkomaille. Typerää touhua.
vanhentuneita aseita on museokäytössä. Muuhun niitä ei tarvita.
Ostaisin Lahti L-39 aseen jo pelkän hienon ulkonäön takia. Ja olisihan sillä mukava ampuakin.
Olishan noista saatu pienellä tuunauksella anti-materiaali aseita myös nykyisen armeijan tarpeisiin. Kyllähän USA:n 12,7mm konekivääreistäkin suurin osa on valmistettu enne vuotta 1945.
Talvisodan panssarintorjunta perustui pst-tykkeihin, joita sodan alussa oli 112 ( 37 mm) . Sodan lopussa oli 241 kpl ( 25-45 mm) ja lisäksi 130 8-14 mm pst-kivääriä.
"Talvisodan panssarintorjunta perustui pst-tykkeihin"
Ei niitä joka paikkaan riittänyt.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001048733.html
Suomalaisilla olisi voinut olla tehokas tankintappaja talvisodassa – kenraaleiden kiistan takia rintamalla oli vain kaksi ”norsupyssyä”
NEUVOSTOLIITON joukot ylittivät Suomen rajan Itä-Kannaksella 30.11.1939 aikaisin aamulla. Jääkäripataljoona 4 sai hälytyksen jo kello 4.30, että rajan pinnassa ajeli runsaasti puna-armeijan hyökkäysvaunuja, ja suunta oli Suomen puolelle kohti Metsäpirttiä ja Taipaletta.
Vihollisen tykkitulen keskeltä ajoi useita kevyitä T-26-tankkeja, mutta niitä juuttui suomalaisten kiviesteeseen. Asemissa oli panssarintorjuntajoukkue, jolla oli käsissään harvinainen ase: Suomi-konepistoolista tunnetun asesuunnittelija Aimo Lahden kehittelemä 20 mm:n panssarintorjuntakivääri L-39, tuttavallisemmin ”norsupyssy”.
SE OLI vasta koekappale. Pst-kivääreitä oli saatu toimitettua suomalaisjoukoille ainoastaan kaksi. Niitä olisi kannattanut olla muutama enemmänkin, sillä suomalaiset tuhosivat heti kolme vaunua. Se oli erittäin tehokas kevyitä vaunuja vastaan.
mitään pst tykkejä ollut. .pohojalaasetki rautakangella väänsi ryssän tankkien piiput mutkalle .
Pst-tykit olivat vaikeasti varsinkin talviolosuhteissa liikuteltavia ja vihollisen helposti tuhottavissa, josta kertoo menetettyjen tykkien määrä ja niiden miehistöjen kärsimät tappiot.
L-S pst-kivääri eli "norsupyssy" oli käytössä jatkosodassa, jolloin sen avulla voitiin tuhota kaikki rintamallamme esiintyneet vihollisen vaunumallit siihen saakka, kunnes syksyllä vihollinen sai myös Suomen suunnalle uusia, raskaampia KV ja T-34 vaunuja.
Talvisodassa L-S pst-kivääri olisi säästänyt lukemattomia ihmishenkiä ja saattanut vaikuttaa esi. Viipurinlahden saarista käytyihin taisteluihin paljonkin.
Tässä kohtaa, kuten myös eräissä Mannerheim-linjan tukikohtien typerässä sijoittelussa, ei ollut kyse poliitikkojen kitsaudesta myöntää rahaa, vaan sotilaiden omasta hölmöydestä: pst-kiväärit eivät missään tapauksessa olleet ainakaan kalliimpia kuin pst-tykit, jotka olivat vielä alttiimpia menetyksillekin. Tyhmyyttä oli myös käyttää vähäisiä varoja ostamalla englantilaisia paljon tehottomampia pst-kivääreitä.
Välirauhan vuonna Suomen puolustus meni harppauksin eteenpäin ja koki monia suuria muutoksia, jotka olisi pitänyt toteuttaa jo aikoja ennen talvisotaa: tykkejä ja ennen kaikkea ammuksia alettiin valmistaa itse ja pst-aseistus saatettiin ajantasalle, miinoja ja viestikalustoa hankittiin tarpeellsia määriä. Tosin viesti- samoin kuljetuskalustoa oli aivan liian vähän nopeatempoiseen liikuntasotaan, johon syntyneessä hyökäyssodassa olisi tullut pyrkiä ja johon Talvela ja Lagus ajoittain pystyivätkin. Silti kumpaakin materiaalilajia oli tarpeeksi puolustussodan tarpeisiin ja talvisodassa sillä kalustolla olisi laulettu Hoosiannaa ja ylistystä.
Mannerheimlinja menetettiin, koska sieltä ei oikein saanut piiskalle sektoria, 45 mm tykillä ei tarvinnut kuin ampua kohti, niin paineaalto tappoi puolijoukkuetta hiippareita lähietäisyydellä.
Norsupyssy oli tehokas pankkiholvin avaaja Amerikassa. 60-luvun loppupuolella kaaderikoulun simppu ampui norsupyssyllä tukien jalkansa takanaan olevaan kallioon. Ase potkas sen verran hyvin takas, että simpun jalat menivät mutkalle.
Vähän sinne päin. Ammuimme v. 1964 Pahkajärven leirillä muutaman laukauksen norsupyssyllä. Itse en päässyt ampumaan, mutta kun kaveri ampui, niin näyttihän tuo pystykorvaa enemmän potkaisseen. Norsupyssyssä oli erilainen, ´pehmyt tukki´ rekyylin vuoksi.
<<Norsupyssyssä oli erilainen, ´pehmyt tukki´ rekyylin vuoksi.>>
Aseen kokonaispaino "imaisi" suuren osan rekyylistä.
Luoti lävistää 6 sentin paksuista teräslevyä. Kevyet vaunut pysähtyi laakista.
Käytännössä ase on samantehoinen kuin saksalainen flak 30. Jos tällä aseella ammutaan panssariammuksia. Saksalainen ase vain oli sijoitettu pyörin päälle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/2_cm_Flak_30
L-39 virhe oli se että sitä ei alunperin suunniteltu sarjatuliaseeksi jolloin sitä olisi voitu käyttää tehokkaasti ilmatorjuntaan. Myöhemmin suunniteltiin kaksipiipuinen L39/44, mutta aseen runko ei kestänyt kunnolla sarjatulta.
Nuo olisi tietysti pitänyt laittaa lentsikoihin.
"Suomella oli kyllä pst- ase jolla venäläispanssarit olisi voitu tuhota talvella 1939-1940 mutta niitä oli käytössä vain 2 kpl."
Oikeastaan pst-kiväärejä sinällään oli enemmänkin brittiläisten Boys-pyssyjen saapuessa ja ne olivat aivan kelvokkaita ja pidettyjä käyttäjien keskuudessa kevyitä vaunuja vastaan.
"Tyhmyyttä oli myös käyttää vähäisiä varoja ostamalla englantilaisia paljon tehottomampia pst-kivääreitä."
Tyhmyyttä olisi ollut jättää ottamatta vastaan lahjaksi saatuja pst-kivääreitä ja optiot olivat joulukuussa -39 muutenkin käyneet vähiin sen jälkeen kun kotimaisen aseen valikoiminen oli myöhästynyt niin pahasti. Boys-aseiden käyttöönotto oli paras remediaatio ja jos se olisi jätetty tekemättä niin silloin olisi todella voinut jo pudottaa päitä ;)
Suomella oli 20 mm Madsen -konetykkejä, mutta ne annettiin LAIVASTOLLE.
olivat merivoimien käyttöön tarkoitettuja it-aseita.
Panssarintorjuntaan käytettiin siihen soveltuvaa kalustoa, jota saatiin kohtalaisesti sekä omana tuotantona että ulkomailta mm. Ruotaista, Ranskasta ja Englannista.
Suomeen saatiin talvisodan aikana jonkin verran tanskalaisia 1930-luvulla suunniteltuja 20 mm Madsen-konetykkejä kevyellä kaksipyöräisellä lavetilla. Tällaisella lavetilla varustettuna Madsen oli tarkoitettu panssarintorjuntaan. Madsen-pst-tykistä käytettiin Suomessa nimeä 20 PstK/40, se ampui 350 laukausta minuutissa ja kykeni läpäisemään 100 metrin päästä 25 millimetriä panssariterästä ja 500 metrin päästä vielä 16 millimetriä.
Saksalaiset olivat ennen toista maailmansotaa huomanneet konetykin käyttökelpoisuuden lentokoneiden aseena. Saksalaisten jokaisessa sodanaikaisessa hävittäjälentokonetyypissä oli aseistuksena vähintään yksi konetykki, yleensä joko 20 mm MG FF tai MG 151/20 tai 30 mm MK 103 tai MK 108. Sodan loppua kohden konetykki oli jo hyvin yleinen hävittäjien aseena. Tykillä voi ampua vaikka tuhman pojan.
Suomessa oli Talvisodan alkaessa 36 kpl Madsen-it-tykkiä. Ase oli tarkoitettu ilmatorjuntaan, johon se käytettiin, varsinkin kun it-aseista oli huutava pula.
Pst-aseena sitä ei tunneta, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettu.
Lentokoneiden konetykit olivat aivan eri asia.
Salpalinjassa on Madsen pikatykki PST-ASEEKSI NIMENOMAAN, mene katsomaan ja työnnä vaikka pilisi putkeen.
Talvisodan aseista. Salpa-asemaan sijoitettiin sijoitettiin liikuntasotaan sopimatonta ja vanhentunutta aseistusta kuten jäykkälavettista tykkikalustoa. 20 mm Madsen pikatykillä ei 1944 ollut mitään merkitystä pst-aseena.
Sotkette asioita muutenkin. Aseteknikko Aimo Lahti sai 1933 tehtäväkseen suunnitella armeijalla 20 mm pst-aseen. Se muuttui kuitenkin suunnittelun aikana ilma- ja pintamaalien tulitukseen tarkoitetuksi ja otettiin käyttöön alusaseeksi ensin merivartiostolle ja sitten Merivoimille.
Panssarintorjunta ratkaistiin toiselta pohjalta. Perusaseeksi tuli 37 mm pst-tykki ja kevyeksi aseeksi Aimo Lahden suunnittelema 20 mm pst-kivääri, joka voitti 13 mm aseen pitkän väännön jälkeen. Talvisodan kannalta liian myöhään.
Asiaan perehtyminen voisi auttaa. Nyt joudut nolatuksi joka käänteessä.
EN YMMÄRRÄ "NOLAUKSESTASI", MUTTA TÄYSI IDIOOTTI OLET.
Tekstiesi perusteella et ymmärrä mistään muustakaan.
Jos kirjoittaa sotilasasioista, tulisi hallita edes peruskäsitteet.
Jonkun yksityiskohdan yleistäminen asiayhteyttä ymmärtämättä on todistus puuttuvasta asiantuntemuksesta.
Ymmärrätkö?
Panssarintorjunnan perusasiat on selvitetty erinomaisesti esimerkiksi Erkki Käkelän kirjassa
" Marskin panssarintuhoojat".
Palstasta on tullut persoonallisuushäiriöisen temmellyskenttä.
Kun perusasiatkin ovat hukassa, jää vain solvaukset.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Kyseistä kirjaa en ole lukenut, mutta täsmälleen sama käsitys on tullut myös muiden teosten kautta.
Lahden pst-kiväärin myöhästyminen oli valitettavaa törppöilyä, joka tuli miehille kalliiksi talvisodassa. Se oli ikenraalien oma moka.
Samoin tykki- ja laajamittainen ammustuotanto aloitettiin liian myöhään, mutta siihen vaikutti myös rahoitus ja eduskunnan päätökset.
Ihmettelen tämän erään tyypin riehumista palstalla.
"Saksalaisten jokaisessa sodanaikaisessa hävittäjälentokonetyypissä oli aseistuksena vähintään yksi konetykki"
Mahtoikohan olla? Muistaakseni vielä Englannin taistelunkin aikaan oli käytössä Messerschmidtejä, joissa oli vain kk-aseistus. Joku asiaa paremmin tunteva voinee valaista paremmin...
Joka tapauksessa konetykki ei näytä olleen mikään ihmease, koska liittouneiden hävittäjät pärjäsivät varsin hyvin ilmankin.
Sittemmin pommikoneita vastaan saksalaisten konetykit kyllä olivat tarpeen.
"Muistaakseni vielä Englannin taistelunkin aikaan oli käytössä Messerschmidtejä, joissa oli vain kk-aseistus. Joku asiaa paremmin tunteva voinee valaista paremmin..."
Muistat väärin. Saksalaiset käyttivät Messerschmidt Bf109 E-mallia, jooa oli 2 kpl 20 mm:n tykkiä 2 kpl 7.92 mm:n konekivääreitä!
Englantilaisissa hävittäjissä oli yleensä 8 kpl 7,67 mm:n konekivääreitä.
Tykkiaseistusta pidettiin parempana ja siih en siirtyivät ajan myötä myös englantilaiset.
Myös kevyet konekiväärit muuttuivat ajan myötä raskaammiksi eli 12,7 tai 13 mm:n kaliiperiin!
Saksalainben hävittäjäkenraali Adolf Galland luonnehti lentokoneessa 7,92:n mm:n konekiväärejä "hyödyttömiksi ilotulitusvälineiksi" ja vaati ttilalle raskaampia!
"Muistat väärin. Saksalaiset käyttivät Messerschmidt Bf109 E-mallia, jooa oli 2 kpl 20 mm:n tykkiä 2 kpl 7.92 mm:n konekivääreitä!"
Jep, E-sarja oli käytössä tuolloin. Siinäkin tosin näkyy E-1 olleen aseistettu vain konekivääreillä, mutta useimmat muutettiin myöhemmin tykkiaseistuksen käsittäväksi.
Minä vain muistelin, että vielä Englannin taistelussa olisi ollut käytössä myös aiempia malleja, mutta voin tosiaan olla väärässä. Linkin mukaan E-3 tuli nimittäin käyttöön jo Espanjan sodan loppuvaiheessa, ja osaa aiemmista malleista ei edes rakennettu kovin paljon.
https://en.wikipedia.org/wiki/Messerschmitt_Bf_109_variants#Bf_109E
Kyllä panssarintorjuntaan tarkoitettuja aseita voidaan modifioida ilmatorjuntaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/20_ITK_40_VKT
Mutta hoitamatta jäit.
Siis 20 mm pst-kivääri oli tehokas talvisodan panssarivaunuihin. Sarjatuotanto ei ollut alkanut koska kenraalit kinasivat keskenään onko 13 mm vai 20 mm oikea kaliiberi. Kaksi valmista kivääriä olivat mallikappaleita.
Esitit itse avauksessa, että Suomella ei ollut muuta pst-aseistusta kuin pst-kivääri.
Kuitenkin oli 112 pst-tykkiä jo sodan alkaessa. Sodan aikana saatiin niitä lisää ja myös pst-kiväärejä.
Kannaksella tuhottiin jo sodan alkuvaiheissa yli 100 panssarivaunua pääasiassa pst-tykeillä.
Käytössä oli tietenkin myös miinat, kasapanokset ja polttopullot sekä tykkituli.
Eversti Y. A. Järvisen klassisesta kirjasta Suomalainen ja venäläinen taktiikka talvisodassa (WSOY 1948):
"Suomen armeijassa vallinneista monista puutteellisuuksista oli pst-aseistuksen vähyys ja pst-koulutuksen puute huutavin. Tämän aiheuttamaan vaaraan oli jo v:sta 1936 alkaen kiinnitetty vastuunalaisen johdon huomiota, mutta koska kaikki puolustuslaitoksen tarpeet "punnittiin apteekkivaa'alla", ei uusia aseita mm. tyyppien vanhenemisen pelosta hevin uskallettu hankkia. Niinpä jäi jo v. 1936 ehdotettu pst-kivääri hankkimatta, vaikka noin 27 miljoonan markan summalla olisi näitä aseita saatu vähintään 6 kpl jokaista suojajoukkojen ja kenttäarmeijan pataljoonaa kohti ja saatu lisäksi runsas täydennysvarasto. Vasta kesällä v. 1939, aseiden kalinan jo alkaessa kuulua, suoritettiin ehdotetuilla pst-asetyypeillä kokeiluja, joiden nojalla 20 mm:n puoliautomaattinen pst-kivääri, ns. norsupyssy, hyväksyttiin armeijan kevyeksi pst-aseeksi. Sota oli kuitenkin jo tällöin ovella, joten norsupyssy ei talvisotaan ehtinyt. Vasta liikekannallepanon jälkeen saatiin maahan 37 mm:n pst-tykkejä sen verran, että näitä vähin erin voitiin jakaa joukoille n. 1 - 2 kpl pataljoonaa kohti. Tykkimiehistöt oli sitä mukaa pikakoulutettava."
- - -
Pst-miehistöjä koulutettiin ja lähetettiin joukkue kerrallaan rintamalle sitä mukaa kuin Tampellan tehtaalta valmistui uusia tykkejä. Kaipa tuollaista tilannetta voi jo sanoa huutavaksi puutteeksi.
- - -
Järvinen jälleen:
"37 mm pst-tykin todettiin hyvin läpäisevän kaikkien silloisten vaunujen panssarin, alle 20 t vaunujen molemmatkin seinät, ja helposti sytyttävän vaunun palamaan. Pisin ampumaetäisyys, jolta vaunuja pst-tykillä tuhottiin, oli 1700 m. Norsupyssy, joita oli pari kokeilukappaletta, todettiin täysin tehokkaaksi ainakin 400 m matkalle saakka. 3 - 6 kg kasapanos sekä polttopullo vaunun kannelle heitettynä riitti tuhoamaan sen. Telaketju katkesi jo 1 - 2 kg kasapanoksella."
"Määrävahvuuksiin lisätyt 20 mm pst-kiväärit, 6 kpl pataljoonaa kohti, olivat ja pysyivät vain paperilla. Mikä merkitys näillä olisi ollut, paitsi panssarintorjunnassa, myöskin venäläisten suorasuuntaustykkejä ja myöhemmin esiintyneitä, suksiin kiinnitettyjä panssarikilpiä vastaan, on sanomattakin selvä."
Joulukuun 23. päivän omasta hyökkäyksestä Kannaksella:
"Vihollisen panssarivaunuja kohdattiin miltei kaikissa hyökkäyssuunnissa yhteensä kymmenittäin, mutta tiettävästi vain 3 - 4 kpl saatiin tuhotuiksi. Pst-tykit eivät voineet pysyä joukkojen mukana ollakseen siellä, missä niitä olisi tarvittu. Lähitorjuntaosastot olivat aivan puutteellisesti varustetut eivätkä voineet kuin parissa tapauksessa päästä vihollisen jalkaväen ympäröimien vaunujen kimppuun. Panssarivaunulinnoille ei voitu mitään, ja panssarivaunujen tukemat vihollisen vastahyökkäykset muodostuivat kaikkialla kohtalokkaiksi. Jalkaväen norsupyssyä kohtaan tuntema kiitollisuus ei näissä olosuhteissa suinkaan olisi ollut laimeata, kuten eräs tämän aseen päävastustajista oli v. 1937 väittänyt."
- - -
Pst-tykkien kuljettaminen metsien läpi talvioloissa hyökkäyksen mukana osoittautui toivottomaksi ja ilman ei tultu toimeen. Nämä kokemukset olivat Kannakselta, mutta samoja ongelmia oli myös pohjoisempana. Mottien tuhoaminen lähitaisteluasein oli vaikeaa, kun niissä vihollisen tulivoima oli suuri ja jalkaväki suojaamassa panssareita.
Tästä nyt saa sellaisen käsityksen, että lähitorjunta-aseen puute ja pst-tykkien vähyys huononsivat ratkaisevasti talvisodan tulosta. Näin varmaan onkin ja ainakin pakollinen turvautuminen kasapanoksiin ja polttopulloihin aiheutti suuria omia tappioita. Täytyy kuitenkin myöntää, että asetyyppien vanhenemisesta huolestuneet olivat lopulta oikeassa. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa pst-kalustoa oli riittävästi ja se tehosi silloisiin vaunuihin. Mutta sitten rintamille ilmestyivät T-34 ja KV-vaunut, jotka olivat talvisodan torjunta-aseille liian kovia paloja. Koko panssarintorjunta jouduttiin taas toteamaan tehottomaksi ja uusimaan kokonaan.
Epäsuoralla tulella tietysti voidaan jossain määrin korvata panssarintorjuntaa, mutta talvisodassa tämäkään ei onnistunut, kun tykkejä oli vähän, ne olivat kevyitä ja ammuspula rajoitti toimintaa.
" Vasta liikekannallepanon jälkeen saatiin maahan 37 mm:n pst-tykkejä sen verran, että näitä vähin erin voitiin jakaa joukoille n. 1 - 2 kpl pataljoonaa kohti. Tykkimiehistöt oli sitä mukaa pikakoulutettava."
Niipä, talvisodan alussa joukoillamme oli käytössä 98 kpl 37 mm:n pst-tykkejä. Näistä kotimaassa valmistettuja 50Kpl. Ja Ruotsista ostettuja 48 kpl.
Talvisodan aikana joulukuulta huhtikuulle valmistui kotimaassa 160 tykkiä. Kun Ruotsista saatiin vielä sodan aikana 66 tykkiä ja 20 tykkiä tuli ruotsalaisten vapaaehtoisten mukana maahamme.
Suomalaiset saivat myös sotasaaliina 125 kpl. M-32 45mm. tykkiä joka oli tehokkaampi kuin Boforsin 37mm.
Parhaat kanuunat vaunuissa olivat IT:stä modifioituja sekä Saksassa, että NL:ssa.
En ymmärrä miksei Madsenilla voi ampua T-28:a, kun norsupyssylläkin voi. Oliko marski kieltänyt.
” En ymmärrä miksei Madsenilla voi ampua T-28:a, kun norsupyssylläkin voi. Oliko marski kieltänyt.”
Tottakai voi! Tosin laivastolle toimitetut Madsenit oli tarkoitettu ilmatorjuntaan. Niissä oli korkea kiinteä jalusta ja ampuja seisoi tykin takana nojaten tykissä kiinni oleviin olkavarsiin.
Tykki oli tarkoitettu ammuntaan, siinä on Madsen pst.
http://www.jyrkinen.fi/historia/kuvatvalirauhanaseet/panssarintorjuntatykki.jpg
Mielenkiintoinen ase, sotamuseossa on kai näytillä.
Tuo ei ole Madsen vaan suunnilleen samoilla tietämillä oleva ranskalainen 25mm pst-tykki, joita niitäkin oli rajoitetussa määrin käytössä talvisodan loppuviikkoina. Todennäköisesti niistä kumpikaan ei ihan ase, joka haukkuisi esim. 20mm Lahti-kiväärin, koska ne tuppasivat olemaan painavammalla puolella.
///MeAgaln
Bofors tykit hömppä.
"Aseena 25 mm:n ranskalainen panssarintorjuntatykki, "Marianne"."
Tämän " Canon leger de 25 antichar SA-L modèle 1937" malli oli Suomessa " 25 K/37" ja lempinimi "Marianne".
Tässä on Madsen.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/cc/20_mm_Madsen.jpg
Eikö ollut???
"Suomessa oli Talvisodan alkaessa 36 kpl Madsen-it-tykkiä. Ase oli tarkoitettu ilmatorjuntaan, johon se käytettiin, varsinkin kun it-aseista oli huutava pula.
Pst-aseena sitä ei tunneta, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettu."