että haluisitte hajottaa koko asunnon pieneksi ja paiskoa vähän tavaroita. Mulle tulee sellasia tunteita usein, kun ärsyttää joku asia. Joskus myös joku hitaasti edessä kävelevä ihminen saa minut ärsyyntymään, että tekis mieli sanoa, että pois siitä edestä nyt saatana. Kaupassaki joku saatana aina siinä edessä seisomassa. Olenko joku mielenhäiriöinen?
Tuleeko teille koskaan sellasta tunnetta
ärsyttääkaikki
10102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
maantiellä, kun eteen jumahtaa joku turva-auto ja kilometrejä sen perässä hyrräämistä, niin kyllä puhun rumia, hyi mahoton :( ja kyllä kuulkaa se on aika paha fiilis. ihan hirviä.
muuten en juuri raivoa , enkä tunne tarvetta paiskoa mitään. jos teen sen, niin se tunne vie mukanaan ja ei lopu sitten millään, ennekuin tavarat loppuu.
Kerra lyöny kännykän seinää ja nyrkkiä mutta muuta en viitsi rikkoa kun enoo rikas.
Sul on vaan hermot kireellä. Kannattaa vähentää kahvin ja muiden kofeiinipitoisten juomien käyttöä jos niitä menee. Voisit kokeilla lihasvenyttelyä ja rauhallisia hengitysharjoituksia tai löytää jonkin sopivan kanavan aggressiivisille tunteille.
Kävisikö halonhakkaus urakka pahanapäivänä?
Jonkun vanhan papan ja mummelin luo sopimaan, et saako teille laitetaan päreiksi
Vähän halkoja, kun omat pääreet on palaneet....
Ei tarttis sit jälkikäteen harmittelin, mitä hajos, kun hyötyyn meni hyvin koko vimma
Ei oo totta! Minua alkoi naurattamaan tämä, en tiedä miksi. Minulle ei kyllä koskaan tule sellaista fiilistä, että alkaisin hajottamaan paikkoja. Tiedän yhden minun serkun, joka on heitelleyt astioita seinään, sanoin hänelle, että ihan oikeasti, nyt menet kyllä juttelemaan jonkun viisaamman kanssa. Kiva, kun kalliita astioita vetää seinään, tosi järkevää.
Minua ei ärsytä tuommoiset, mutta tyhmyys minua ärsyttää, jos joku on ihan idioottien idiootti, että ei ymmärrä selvää asiaa ja kohtelee sen takia tyhmästi toisia, tai jos jollekin yrittää selittää jotain, niin toinen ei tajua mistään mitään, niin olkoot. Joskus kun opiskelin, niin meillä oli paljon ryhmätöitä, niin jotkut olivat niin toivottoman saamattomia, että en jaksanut alkaa niiden kanssa venkoileen, tein ite ne niitten osat, pääsi helpommalla. Ehkä he olivat tottuneet siihen, että parempi esittää tyhmää, niin joku toinen tekee, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
Ei todellakaan. Korkeintaan lattialle jätetyt vaatteet saattavat kerran vuodessa saada kovemman kohtelun.
Jossakin tilanteessa tuo tunne voi olla ymmärrettävää, mutta toteutettuna ei hyvä. Kannattaa mieluummin repiä muutama sanomalehti. Kokeileppa. Tee kunnon sotku.
Harvoin kun on joku sellainen asia mitä haluaisi ihan kaikkein eniten maailmassa ja sitten samalla tietää ettei tule ikinä saamaan edes mitään sen suuntaista
Kyllä sillon on vähän mielenvikainen, jos tekee mieli hajottaa paikkoja. Kannattaisi opetella tunteiden hallintaa. Mene mieluummin ulos rauhoittumaan. Mitä hyötyä on tavaroiden hajottamisesta?
Kaltaisesi tunteidne patoajat jotka eivät ikinä uskalla tunteitaan purkaa sitten räjähtävät joku kaunis pääivä ja itse hajotatte asuntonne, turha se on leikkiä kaikkitietävää ja haukkua ihmisiä hulluiksi, tiesitkö että se hulluuden raja on hiuksen hieno?
Silloin kun on päänsärkyä tai muuten kipeä, on järjetön kiire ja stressi sekä väsymys, niin tuo on tuttu tunne. Ei sitä kehtaa silti oman fiiliksen mukaan alkaa veteleen jos muita lähellä, mutta kotona yksin saatan omassa rauhassani keskenäni vähän päästellä höyryjä kun siitä ei haittaa muille ole.
Se voi olla aika huvittavaa jos joku kärpäsenä katossa seuraisi kun puran itsekseni hermojani. alkaa ovi ärsyttään kotona kun se on tiellä tai paukahtaa sormelleni taikka jokin tavara tippuu käsistäni kun sattuu päähän niin saatanasti taikka on kiire. huudan ääneen "ääääää!!! vitun vitun vittu. " ja saatan paiskata oven kiinni kovemmalla voimalla taikka heitellä kenkiä pois jaloistani ja viskellä vaatteita voimalla takaisin vaatekaappiin taikka tyynyjä päin seiniä. Tulee vähän sellainen pikkulapsi kilari jossa kengät, tumput ja pipot lentelee päin seiniä.
Sitten istun alas, menen nukkuun tai lähen lenkille, sillä tajuan että nyt mennään ylikierroksilla. Liian väsynyt, liian kipeä taikka liian stressaantunut ja oravanpyörä on nyt pysäytettävä ja annettava itselleni sitä mitä vailla se nyt on tai muuten alkaa isopyörä heittään.