Olen 32v sinkkumies, osa-aikatyössä, korkeakouluopinnot kesken, neitsyt. Vietän aikani enimmäkseen yksin. Joitain ystäviä on, mutta välillä pidän heitä vain "tekoystävinä", joiden kanssa olen joskus vain siksi, kun ei ole muita kavereita. Viime aikoina olen tuntenut olevani jotenkin normista poikkeava, yksinäinen, muita heikompi ja huonompi ihminen, outolintu, yksi miljoonasta, häviäjä ja jahkailija. Olen käyttänyt paljon alkoholia yli kymmenen vuotta, ja käytän edelleen. Se on hyvä kaveri erilaisiin fiilistelyihin. Sen kanssa olen myös hölmöillyt, mm. elinikäinen porttikielto yhteen paikkaan ja maineen vaarantaminen. Harrastan paljon itsetyydytystä ja pornon katsomista, etenkin sellaisen pervon. Olen tehnyt sitä lähes 20 vuotta. Tosin pornon katsomista olen vähentänyt paljon eettisistä syistä. Koen olevani tosi outo, kun saan tyydytystä sellaisen pervon pornon katsomisesta. Onkohan sellaista mahdollista toteuttaa oikeasti jonkun naisen kanssa? Usein mietityttää miksi ja miten nuo naiset suostuvat tai saadaan suostumaan esiintymään alasti nöyryyttävissä asennoissa sellaisissa videoissa. Tekevätkö he sen vain rahan takia vai pakotetaanko heidät? Olen kuullut, että pornon katselu vääristää, ja se on luuserien hommaa. Oliko se suuri virhe alkaa katsoa pornoa silloin vuosia sitten? Nykyään seksuaalinen halu on vähentynyt. Olen viime aikoina miettinyt, että pyrkisin ensi syksyksi opiskelemaan johonkin yliopistoon, ehkä toiselle paikkakunnalle. Voiko se olla vaikeaa tässä iässä, esiintyykö ikäsyrjintää? Toisaalta kaipaan tosi paljon rakkautta, ja olen myös miettinyt seurustelun aloittamista ekaa kertaa elämässäni. Olen viime viikkoina deittaillut erään naisen kanssa, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta toisaalta niin erilaiselta kuin minä: ujo ja arka ihminen. Pelkään vähän lähteä parisuhteeseen. Joskus tuntuu, etten riitä kellekään naiselle tällaisena minä olen. Olen vähän ihmisarka, ja minulla on välillä sangen negatiivinen kuva ihmisistä: koen ihmiset ilkeinä, kaksinaamasina, itsekkäinä ja tunteettomina hirviöinä. Olen herkkä loukkaantumaan pienistä ja asiallisista huomautuksista. Joskus tunnen olevani jotenkin synnynnäisesti luonnevikainen: olen jotenkin kyyninen, ei hetkauta maailman murheet. Joskus jopa vähän iloitsen, kun toisilla menee huonosti. Olen välillä harkinnut itsemurhaa: menneisyys tuntuu olevan ylitsepääsemätön taakka: koulukiusaamista, keskeytyksiä, yksinäisyyttä. Onko kellään ehdotuksia, miten pitäisi jatkaa elämää? Opiskelemaan vai parisuhteeseen? Pelkään, että jos vasta jonain 42-50-vuotiaana alan tosissani etsimään parisuhdetta, se voi olla tosi vaikeaa silloin. Tulevaisuus pelottaa.
Tunne yksinäisyydestä, outoudesta yms.
eMija
8284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
AAAArgh, olin tässä kirjotellut noin samanpituusen tahi kai pitemmänki vastausteksitin mutta sitten tietokone sönkkäsili jotain jo koko paketti katos johonki
Minusta löytyy samanlaisia piirteitä . Välillä tuntuu ettei maailman asiat hetkauta mitenkään. Joskus voin nauraa jonku kustannuksella, jos esim joku urheilija epäonnistuu.
Minulle on samantekevää miten omat asiani ovat.
En kuitenkaan tappele ihmisten kanssa kasvotusten, ei oo väkivaltataustaa.
En käytä myöskään huumeita, enkä juo alkoholia paljoakaan.
Koskaan en oo ollu kännissä.
Oon myös neitsyt.
Katson usein pornoa.
Olen kovin seksuaalinen tapaus.
Mietin useita naisia yhden päibän aikana.
En oo parisuhteessa enkä halua.
En halua myöskään lapsia.
Kaikki tämä, koska oon realisti.
Ei mul oo tulevaisuutta, olenha saanu myös eläkepaperit, vaikka en oo nyt kovin vanha, koska oon 35-vuotias.
Mukavan avoin kirjotus. Sit niitä ehdotuksia...
Ensinnäkin, koeta olla välittämättä nykyisestä iästäsi ja tulevaisuuden iästäsi. Kun kirjotit: "Voiko se olla vaikeaa tässä iässä" ja "pelkään että jos vasta jonain 42-50-vuotiaana parisuhdetta.." Mistä tollaset rajotukset on ylipäänsä päähän tullu? 42-50 v. Miks just 42? Ensinnäkin, heitä ikäjutut roskiin ja keskity elämään ja tekemään, olit sitten missä iässä vaan. Neitsyyden voit heittää myös menemään (enkä tarkota sitä kirjaimellisesti, sillä saat tehä mitä lystäät) Mut sillai, ettet anna sen asian määrittää itseäsi. Keskity johonkin muuhun, kuin siihen että olet neitsyt, keskity muuhun kuin ikääsi ja tulevaisuuteen, keskity muuhun kuin niihin asioihin, jotka näet itsessäsi negatiivisena (oletan, että pidät noita kaikkia negatiivisina, korjaa toki jos oon väärässä). Keskity hyviin puoliin ja tuo ne esille ja toitota niitä itsellesi, niin jopas rupee elämä kukoistamaan. Pornot ja itsetyydytykset pois...ne alentaa arvostusta itseesi. Alkoholin lopettaisin myös. Koeta lopettaa noi. Jos et pysty olemaan erossa niistä, niin epäilen, että sulla on riippuvuus niihin ja ne on osaltaan syyllisenä moneen ongelmaas.
Siinäpä jotain. Ja ihan hyvässä hengessä kirjottelen näitä, vaikka aika tiukasti kai sanon jotain. Jos saat noi asiat kuntoon tai paremmaks, niin luulisin elämäsi muidenkin osa-alueiden paranevan. Niin ja niistä "tekoystävistä", ne heität mäkeen kans. Tai ei heti. Ekaks mietit, että saatko niistä elämääs enemmän hyvää vai huonoa, tykkäätkö todella olla heidän kanssaan tekemisissä. Jos et, niin lopeta yhteys. Toikin saattaa olla yks asia, mikä tuottaa vaan tuskaa. Huonojen ihmissuhteiden myrkyllisen vaikutuksen tajuaa joskus vasta silloin, kun niistä päästää irti.
Mikään näistä ei oo kovin helppo asia toteuttaa, mutta mikäpä tässä elämässä helppoa lopulta olis?
Sullahan on kuitenkin ihan hyvä tilanne jos joku nainen kiinnostui sinusta tapailun verran.
Jos tulet hyvin toimeen naisen kanssa niin eikö kannata jatkaa tutustumista paremmin. Paikkakunnan vaihto voi auttaa tai sitten ei. Voit löytää uusia ihmisiä tai sitten et. Paikkakunnan vaihdosta voi olla myös enemmän haittaa kun sanojesi mukaan opiskelet, olet osa-aikatyössä ja tapailetkin jotakin. Ainoa keino on aktivoida itsensä.
Voit katsoa minkälaista pornoa tahansa mutta ei kannata odottaa muiden suhtautuvan sellaisiin ehdotuksiin hyvin. Porno on täysin normaalia ja aina voi ajatella rajuimpia asioita mitä olisi järkevää tehdä. Ei kannata ainakaan heti alkaa mainitsemaan tälläisistä.
Kirjoituksesta tulee mieleen hienoinen trollaaminen mutta jos olet tosissasi niin suuri vaihdos nykyiseen ei välttämättä hyödyttäisi.
Pornon katseleminen on HÄPEÄ JA SUURI SYNTI! Tee parannus ja palaa taivastielle. Vielä on TOIVOA. Muuten palat HELVETIN TULESSA! SIUNAUSTA!
Luuletko että ole ainoa? Samanlaisia ihmisiä on 20 vuotiaissa, 30 vuotiaissa, 35 v... 40v... 50v... 60v...
Luulitko olevasi jotenkin erikoinen? Kaikki on hyvin, jatka samaan malliin... Toki voit miettiä välillä että "mitä tästä on hyötyä" ja "viekö tämä elämässä eteenpäin?"
Täällä sitä ikä haarukkaa jota kerroit itsestäsi, ilot pitää itse keksiä ja surut tulevat itsekseen.
Laita yhteystietosi jos haluat juttelu seuraa