Tapani, Nenada, Olli ja muut mormonkirjoittajat näyttävät poistuneen palstalta, joten keskustelua mormonismista ei oikein enää tältä palstalta löydy.
Kerrotaanpa nyt löyhästi aiheeseen liittyvä mieleen tullut tapahtuma muutaman vuosikymmenen takaa.
Olen suorittanut erään koulutuksen muuten loppuun, mutta suoritan vielä työharjoittelua toisella paikkakunnalla liki parin sadan kilometrin päässä kotoani. Eräänä maanantaina lähden hyvin varhain kotoani ajelemaan kohti työharjoittelupaikkaa. On joulukuinen, lumisatenen keli. Olen varannut matkaan reilusti aikaa, joten tuntiessani rekan hengityksen niskassani päätän päästää sen ohi kääntymällä risteyksestä, jossa lukee Hevonkuusi (nimi muutettu).
Mutta eikös se rekkapirulainen käänny perässä? Millähän ihmeen todennäkösyydellä satuin juuri sen rekan eteen, joka ehkä ainoana koko päivänä on menossa Hevonkuuseen, joka on vain pahainen kylä?
Käännyn heti ensimmäisestä liittymästä pikkutielle. Rekka ei sentään ole pyrkimässä perään, vaan jatkaa matkaa Hevonkuusentiellä. Niinpä aion peruuttaa takaisin Hevonkuuseen menevälle tielle. Ensin täytyy toki katsoa, ettei kummastakaan suunnasta näy autojen valoja.
Ensin katse vasemalle. Ei näy autoja, vain yksi piru. Katse oikealle; ei autoja, siispä voin... Hetkinen... Mitä siellä vasemmalla oikein oli? Ihan varmasti näin kapeat kasvot, sarvet, pukinparran ja tuijottavat silmät. Katse uudelleen vasemmalle. Kyllä, juuri sellaiset kasvot tuijottavat minua aivan läheltä auton sivuikkunan takaa.
Olennolla on kaulassaan katkennut köysi. Onko raukka yrittänyt itsemurhaa ja sitten mätkähdettyään maahan köyden katkettua on noitunut, että huonojen vehkeiden kanssa tappaa vielä itsensä?
Koska olennolla ei ole hiilihankoa, päättelen, että kyseessä ei olekaan piru vaan vuohipukki. Katkenneelle köydelle voisi olla se selitys, että pukki on purrut sen poikki vapaudenkaihossaan.
Kokeilen peruuttaa, mutta auto on juuttunut vastasataneeseen lumeen. Laitan vaihteen vapaalle ja yritän työntää autoa keulasta lievään ylämäkeen. Pukki on avulias, koska yrittää auttaa puskemalla takapuolestani. Apu on toki tervetullutta, mutta samalla pukki yrittää kampittaa minua ottamalla etujaloillaan minun toisesta takajalastani tukevan ristiotteen. Jos auto liikkuisi, lentäisin turvalleni. Taitaa olennossa sittenkin olla jonkin verra pirua.
Emme saa kahdestaan autoa liikkeelle, joten kävelemme läheiseen taloon. Sieltä löytyy isäntä ja pikkuinen traktori avuksi. Isäntä ei tunnusta pukkia omakseen, vaan sanoo sen kuuluvan naapurille.
Mietin myöhemmin mielessäni, että parhaassa tapauksessa pelastin pikkupirulaisen hengen. Olihan siinä Hevonkuusentien lisäksi valtatie lähellä. Isäntä hoiteli pukin sen omistajan huostaan.
Kerrotaanpa nyt löyhästi aiheeseen liittyvä mieleen tullut tapahtuma muutaman vuosikymmenen takaa.
Olen suorittanut erään koulutuksen muuten loppuun, mutta suoritan vielä työharjoittelua toisella paikkakunnalla liki parin sadan kilometrin päässä kotoani. Eräänä maanantaina lähden hyvin varhain kotoani ajelemaan kohti työharjoittelupaikkaa. On joulukuinen, lumisatenen keli. Olen varannut matkaan reilusti aikaa, joten tuntiessani rekan hengityksen niskassani päätän päästää sen ohi kääntymällä risteyksestä, jossa lukee Hevonkuusi (nimi muutettu).
Mutta eikös se rekkapirulainen käänny perässä? Millähän ihmeen todennäkösyydellä satuin juuri sen rekan eteen, joka ehkä ainoana koko päivänä on menossa Hevonkuuseen, joka on vain pahainen kylä?
Käännyn heti ensimmäisestä liittymästä pikkutielle. Rekka ei sentään ole pyrkimässä perään, vaan jatkaa matkaa Hevonkuusentiellä. Niinpä aion peruuttaa takaisin Hevonkuuseen menevälle tielle. Ensin täytyy toki katsoa, ettei kummastakaan suunnasta näy autojen valoja.
Ensin katse vasemalle. Ei näy autoja, vain yksi piru. Katse oikealle; ei autoja, siispä voin... Hetkinen... Mitä siellä vasemmalla oikein oli? Ihan varmasti näin kapeat kasvot, sarvet, pukinparran ja tuijottavat silmät. Katse uudelleen vasemmalle. Kyllä, juuri sellaiset kasvot tuijottavat minua aivan läheltä auton sivuikkunan takaa.
Olennolla on kaulassaan katkennut köysi. Onko raukka yrittänyt itsemurhaa ja sitten mätkähdettyään maahan köyden katkettua on noitunut, että huonojen vehkeiden kanssa tappaa vielä itsensä?
Koska olennolla ei ole hiilihankoa, päättelen, että kyseessä ei olekaan piru vaan vuohipukki. Katkenneelle köydelle voisi olla se selitys, että pukki on purrut sen poikki vapaudenkaihossaan.
Kokeilen peruuttaa, mutta auto on juuttunut vastasataneeseen lumeen. Laitan vaihteen vapaalle ja yritän työntää autoa keulasta lievään ylämäkeen. Pukki on avulias, koska yrittää auttaa puskemalla takapuolestani. Apu on toki tervetullutta, mutta samalla pukki yrittää kampittaa minua ottamalla etujaloillaan minun toisesta takajalastani tukevan ristiotteen. Jos auto liikkuisi, lentäisin turvalleni. Taitaa olennossa sittenkin olla jonkin verra pirua.
Emme saa kahdestaan autoa liikkeelle, joten kävelemme läheiseen taloon. Sieltä löytyy isäntä ja pikkuinen traktori avuksi. Isäntä ei tunnusta pukkia omakseen, vaan sanoo sen kuuluvan naapurille.
Mietin myöhemmin mielessäni, että parhaassa tapauksessa pelastin pikkupirulaisen hengen. Olihan siinä Hevonkuusentien lisäksi valtatie lähellä. Isäntä hoiteli pukin sen omistajan huostaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskontohihhulit ovat huomanneet että heidän argumenttinsa ovat täysin naurettavia nykymaailmassa jossa kaikki esitetty puppu voidaan helposti tarkistaa ja ampua alas.
Turha siis edes yrittää.
Uskontohihhulit ovat sukupuuttoon kuoleva laji joka vie hölynpölynsä mukanaan hautaan. Siellä on ja siellä pysyy!