Heips. Oon 14 v tyttö joka on iha rikki. Mulls on tosi tyhjä olo kokoajan. Yritän helpittaa sitä viiltelemällä itteeni. Haluisin kertoo jollekki mutten haluis, että kukaan tietää mun nimee nii aattelin kertoo anonyyminä tän. Mä oon väsyny olemaan "vahva" ja esittää kokoajan ilosta vaikka sisällä mun sielu huutaa apua. 2 vuotta alkaa ottaa veroja. En oo puhunu oikeestaan kellekkää mun tunteista tai siitä mitä mä koen. Oon eristäytyny mun kavereista enkä enää menesty koulussa. Mulla on kokoajan päänsärkyjä ja mua palelee jatkuvasti, mä oon kalpee ja voisin nukkua millo vaa. Oon tosi nopeesti suuttuva ja herkkä. Esitän kokopäivän ilosta, mutta ku pääsen omaan huoneeseen yksin nii mä romahan ja itken nii, etten meinaa saaha happee. En oikee muista millon oisin tehny jotain mun perheen kaa. Mulla on ikävä niitä aikoja ku olin nii paljon mun perheen kaa ja tehtiin kaikkee kivaa yhessä, mutten silti halua/jaksa mennä puhumaa kuulumisia tai mitää muutskas niitten kaa. Oon kai jossain tasolla niille vihainen, koska ne ei ymmärrä, että niitten tyttärellä ei oo kaikki kunnossa. Mun pari kaveria tietää, mutta ne ei tee asialle mitään. En kyllä haluaiskaa mutta silti tulee semmonen olo ettei ne välitä. Mulla on tosi synkkä ja itsetuhoinen mieli, enkä tiiä kuin kauan jaksan taistella tätä vastaan... Mä itken itteni uneen, oon kokoajan tosi poissaoleva pilaan mun ihmissuhteet sillä, että vaikutab etten välittäis mutta oikeesti yritän suojella itteeni (itsekkäällä tavalla) muitten murheilta koska oon empaattinen ihminen ja muhun sattuu jos mun lähimmäiseen sattuu. Mä en enää tiiä mitä mä teeb mun elämällä. Joskus tuntuu vaan, että ois kaikista paras jod lopettaisin kaiken. Päästäisin itteni vihdoin tästä tuskasta. Toivon, että joku haluais /jaksais vastata jotaki tähän mun epätoivoseen avun huutoon :( pahoittelen kirjotusvirheitä joita varmasti on. Itken tätä kirjoittaessa ja s mun näkökenttä on aika sumee. Mua tavallaab pelottaa lähettää tää mutta mä toivon, että tää auttaa mua! Kiitos jos luit mun tarinan!
Tarvin apua!
Sadanonyymi
273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
18 v. on täysikäinen ja vanhemmat alkaa pestä käsiään lapsestaan silloin.
14v on vanhempien tehtävänä auttaa, jutella ja tukea.
Sun pitää puhua sun vanhemmille tai sitten jollekin "pelastakaa lapset " systeemille tms.
Kyllähän elämään kuuluu itkua ja naurua, masennusta ja intoilua. Kaikkea. Mikään niistä ei ole vaarallista tai haitallista.
Mä olisin sitä mieltä, että puhu sun vanhemmille. Jos et voi, soita vaikka johonkin lasten tai nuorten apuun. Jos käyt koulua, niin koulun terveydenhuolto tai muu sellanen.
Tänne nettiin ei mun mielestä s24 palstalle kannata kertoa paljoakaan asioita kun täällä on kaikenlaisia sekopäitä. Sulle käy vaan huonosti jos joku sekoboltsi alkaa "auttamaan".
Voi kun osaisin muuten jotenkin auttaa.. auttaisin.
En voi, sillä pitäisi tietää kaikenlaista susta, ennenkun voisi auttaa.
Viiltelyt on ihan perästä. Semmosii ei kannata kyl harrastaa.
Hei,
Edelliseltä kirjoittajalta saitkin jo monta hyvää neuvoa. Minäkin suosittelen sinua kertomaan tilanteestasi jollekulle turvalliselle aikuiselle. Ja on oikein hyvä, että rohkaistuit kirjoittamaan tilanteestasi tänne!
On olemassa myös monenlaisia erilaisia auttavia tahoja, joihin voit halutessasi ottaa yhteyttä nimettömästi. Tässä muutamia vaihtoehtoja:
- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/. Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 7-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa halutessaan tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja ryhmächattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.
- Jos soittaminen tuntuu sinulle sopivimmalta tavalta hakea apua, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.
Tsemppiä tilanteeseesi ja avun hakemiseen!
Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata