Parlamentarismin alennustila Suomessa

Moni varmasti muistaa Kekkosen johtaman YYA-Suomen tilanteen sodan jälkeen. Silloin demokratia ja parlamentarismi toimivat Suomessa moitteettomasti. Näin ei kuitenkaan ollut aina ollut.

Sotiemme aikaan keskeiset poliittiset päätökset tehtiin ns. hallituksen sisäpiirissä. Osaa asioista ei edes esitelty eduskunnalle ja monista päätöksistä, jotka olisi kuulunut tehdä eduskunnassa, edustajat saivat kuulla vasta jälkeenpäin. Samaan aikaan maassa oli suuri määrä poliittisia vankeja ja joidenkin poliittisten ryhmien toiminta oli kielletty kokonaan.

Kuinka on mahdollista, että pieni oikeistopiiri pystyi päättämään koko maan asioista? Ulkoparlametaarista uhkailua hyväkseen käyttämällä. Aikojen kuluessa oikeistoklikki oli uhkaillut väkivallalla (toteuttanutkin ainakin yhden poliittisen salamurhan) ja sotilasvallankaappauksella, mutta ylivoimaisesti paras keino saada valtaa oli ns idänkortilla pelaaminen.

Oikeistolla (kokoomuksella) on pitkä perinne idänkortin heiluttelijana jo ennen Paasikiveäkin. Oikeiston edustaja Mannerheim, keskitysleiri-Suomen käskynhaltija, nousi merkittävään asemaan puolustuskomitean johtoon vallankaappausuhkailujen siivittämä ja Neuvostoliiton hyökkäyksellä uhkaillen.

Neuvostoliitolla uhkailu saavutti huippunsa jatkosotaa edeltävänä aikana. Silloin pieni hallituksen sisäpiiri sai haltuunsa kaiken vallan ja muutaman miehen voimin tehtiin kaikki päätökset. Parlamntaarinen päätöksentekokoneisto sivuutettiin täysin.

Vasta YYA-sopimuksen solmimisen jälkeen Kekkosen valtakaudella tilanne palautui normaaliksi. Kaikki puolueet olivat laillisia ja asiat päätettiin eduskunnassa. Idänkortilla ei enää uhkailtu ja kiristetty ketään. Saksoittumisen aikakausi oli päättynyt (Saksassa 1933-45 parlamentti ei edes äänestänyt, vaan vain hurrasi Hitlerin puheille).