Mielettömät fundikset

Sinulla taitaa nyt mennä vähän puurot ja vellit sekaisin.

"Usko ei olekaan tunnetta, siis luottamusta vaan teko niin kuin helluntailaissaarnaaja Reinhard Bonnke sen määritteli."

>>> usko ei ole kumpaakaan; ei tunnetta eikä teko, vaan: "usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy!"

---------------------------------------

"Rakkauskaan ei ole enää heidän mielestään syvää pitämisen tunnetta vaan tahdon päätös."

>>> Ymmärrän että epäuskoisen maailman mukaan rakkaus on tunnetta. Sitähän todistaa epäuskoisten aviolittojen hajoamiset kun taitaa jo yli 50% uskottomien liitoista hajota siihen kun ensihuuma ja tunne loppuu niin lähdetään etsimään uutta. Mitäpä siinä niistä yhteisistä lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan kun rakkaus on tunnetta niin tunteen hiipuessa se sammuu ja himoa ja itsekkyys ei tule enää täysin tyydytetuýksi.

Uskovaiset ovat aina pitäneet että TODELLINEN rakkaus on tahdon ja päätöksen asia. Ollaan yhdessä silloinkin kun on vastamäkeä, eikä vain myötämäessä, kuten kirkossakin lausutaan. Epäuskoisten "rakkaus" on himoa ja kun se hiipuu, etsitään uusi kohde itsekkäille himoille. Todellinen rakkaus on sitä ettei hylätä eikä jötetä toista vanhuudessakaan, un tulee sairaudet yms. vaan vasta "kun kuolema teidät erottaa".

-------------------------------------------


"Samoin toivokaan ei ole enää toivomista vaan pelastusvarmuutta."

>>> Jos puhutaan kristillisestä toivosta niin pelastusvarmuushan juuri ON sitä toivoa. pelkkä ikuiseksi etsijäksi ja ikävöijäksi jääminen ei ole toivoa vaan epätoivoa.
Joka ei tätä ole käsittänyt, ei ole vielä oikea kristitty ja etsii omaa vanhurskauttaan, autuutta omista töistään.


---------------------------------------

"Parannuskin on muutettu ratkaisuksi. Pyhä Henki on pelkkää hurmosta ja kielilläpuhumista. Luetteloa voisi jatkaa. "


>>> NO sehän on tietenkin väärin. Parannus ei ole mikään "ratkaisu" hurmos ja ratkaiasuopit ovat lahkolaisten juttuja, eivät kristittyjen.

Aloittajaa voisin puolestani luonnehtia mielettömäksi jaarittelijaksi, joka kuvittelee olevansa asemassa määritellä toiset ihmiset. Bonkesta ja saarnoistaan en paljonkaan tiedä, mutta on päivänselvää, että uskonnolliset käsitteet määritellään ja saavat sisältönsä uskonkirjasta käsin suomen sanakirjaa unohtamatta. Raamattu kylläkin Jaakobin kirjassa toteaa, että usko ilman tekoja on kuollut, joten raamatullisessa käsitteessä 'usko' riittää pohdittavaa. Rakkaudesta puheenollen, kirkollisessa vihkimisessäkään ei kysytä vihittäviltä, onko teillä syvä kiintymyksen tunne, vaan kummaltakin erikseen kysytään, tahdotko ottaa X:n puolisoksesi ja rakastaa häntä myötä ja vastoinköymisissä. Kristillinen käsite 'rakkaus' on siis paljon laajempi ja sisältää nimenomaan tahtoa rakastaa, eikä suinkaan tunnetta. Monet parit ajautuvatkin eroon tunteiden hiipuessa ja väittävät rakkauden loppuneen luullessaan rakkautta pelkästään tunteeksi.

Voisiko olla kyse saman asian eri sanoin kuvaamisesta?

Niin. Fundisten mielestä myös homojen syrjiminen, eheytymispuoskaroinneilla kiusaaminen ja helvetti -tuomiot ovat heidän rakastamistaan.

Miten kukaan voi kuvitella että tietty sana saa jokaisen mielessä samanlaisen seurauksen???

Fundamentalistin tuntee siitä että hän luulee muidenkin olevan samalla tavalla ajatuksiinsa (uskoonsa) manipuloituja kuin hänkin on omaansa. Hän ei ymmärrä ajattelun itsenäistä vapautta eikä oikean tiedon merkitystä, vaan yrittää kiivaasti käännyttää muitakin omiin uskomuksiinsa.

Fundamentalistin on suorastaan pakko ”löytää” omat ideansa pyhien kansien välistä. Hänellä ei ole yksinkertaisesti varaa epäillä tai erehtyä. Lukiessaan Raamattua hän on kuin ennustaja kristallipallonsa ääressä. Tällä tavalla hän antaa itsestään muille tyhmän vaikutelman, mutta hän on ollut itsekin vain herkkäuskoinen manipuloinnin kohde.

Ei fundiksissa mitään vikaa ole, mutta itka eiosaa mennä ohi arvostelematta vaikka Kansan Raamattuseuraan, jossa eivät niin tarkkoja ole raamatullisuuden suhteen, vaan nielevät hyttyset ja kamelit!